-
Miltä tuntuu voittaa esiintymispelko?
Esiintymispelko.
Tässä postauksessa kerroin huomanneeni, että olen ilmeisesti voittanut esiintymispelkoni! Lupasin kirjoitella tunnelmista sen tiimoilta myöhemmin, ja tässä sitä nyt ollaan. Tosiaan, olen tämän vuoden puolella päässyt vetämään koulutuksia, joista nyt on takana vuoden kolmas ja neljäs itseasiassa häämöttää jo aika nurkan takana. Koulutukset ovat olleet aiheiltaan someen keskittyviä ja tietysti kuulijakunnan lähtötasoon ja tärkeimpiin aihepiireihin räätälöitynä. Yksi näistä tämän vuoden koulutuksista oli etänä ja siellä oli ruudun takana paikalla ilmeisesti jopa 60 henkilöä! Loput kaksi vedettiin ihan livenä ja toisessa oli kymmenisen ihmistä ja toisessa pari kymmentä.
Esiintymispelko
Mähän olen siis aina, kirjaimellisesti aina, pelännyt ihmisten edessä esiintymistä todella paljon. Mun pahimpia painajaisia oli kouluaikojen esitelmät, kun piti astua luokan eteen esittelemään oma työ, esittäytymään uusien luokkatovereille saati sitten olla osana väittelytehtäviä tai muita vastaavia. Esiintymispelko oli sillä tasolla, että ennen esityksiä mahaan koski, stressasin ihan huolella, en pysynyt kunnolla aloillani ja teki mieli paeta paikalla. Esiintymisten aikana lehahdin usein ihan paloauton punaiseksi, ääni saattoi väristä, tarvitsin käsiin jotain mitä räplätä, koitin piiloutua ryhmäesityksissä muiden taakse, kädet hikoilivat ja unohdin usein mitä pitikään sanoa. Sellainen jännityksen tunne oli koko ajan läsnä mahan pohjassa ja mulla oli tosi epämukava olo, ennen esitystä ja siinä kaikkien ihmisten silmien alla. Ja uskon että tämä kaikki on monelle ihan todella tuttua.
Esiintymispelkohan on tosi yleinen ongelma. Joillakin pelko ja jännitys saattaa olla niin paha, että täytyy käydä jopa oksentamassa ennen esiintymistä tai jopa lintsaa esiintymistilanteet. Osa sitten taas puolestaan on jo syntymästä lähtien rakastanut esiintymistä, eikä voi odottaa että pääsee ihmisten eteen ja saa äänensä kuuluviin. Mun oman kokemuksen mukaan, ujot ja hiljaiset tyypit ovat useammin niitä, joita jännittää esiintyminen, mutta toki jännittäjiä on varmasti ihan kaikenlaisten ihmisten keskuudessa. Mutta ihana puoli tässä kaikessa on se, että esiintymispelko on mahdollista selättää ja esiintymistilanteista voi tehdä jopa ihan siedettäviä.
Oma taipaleeni jännityksen voittamiseen
Mun ensimmäinen muistikuva ja valonpilkahdus siitä, että mäkin voin voittaa esiintymispelon, tapahtui vaihdossa Englannissa. Siellä kahdenkin kurssin ”lopputyö” esiteltiin luokan edessä oman ryhmän kanssa ja sehän oli mun kaltaiselle ihan todella hurja tilanne, kun piti vetää esitelmä vieläpä englanniksi. Toisessa näistä esiintymisistä vaadittiin opettajan puolelta myös itseasiassa se, ettei käytössä ole mitään muistilappuja eikä presentaatiota. Muistan, kun jännitin etenkin tuota esitystä aivan hulluna. Selvisin siitä kuitenkin hyvin ja omaksi yllätyksekseni olin vahvin esiintyjä meidän ryhmässä!
Näiden vaihtoajan esiintymisten jälkeen meni taas pitkät tovit, ennen kuin muita esiintymisiä tuli eteen. Seuraavat saattoivat itseasiassa olla sitten vasta pandemia-aikana, kun jouduin muiden ihmisten eteen esittelemään töitäni, ajatuksiani ja ideoitani. Muistan, ettei jännitys ollut enää niin suurta, mutta se oli kuitenkin läsnä. Samoin kuin tämän vuoden kahdessa ensimmäisessä koulutuksessa.
Keinoja päästä yli esiintymispelosta
Mä olen kokeillut montaakin eri metodia esiintymispelon peittoamiseen. Olen kokeillut valmistautua superhyvin ja olla valmistautumatta lähes lainkaan. Olen kokeillut alter ego -taktiikkaa ja etsinyt netistä eri keinoja pelon voittamiseen. Mielestäni näistä kaikki ovat auttaneet jollain tavalla. Etenkin englannissa alter ego -taktiikka toimi erityisen hyvin! Kyseessä on siis taktiikka, jolla ajattelet, etteivät ihmiset joille esiinnyt, tunne sinua ja ikään kuin kuvittelet olevasi joku, jota ei jännitä esiintyminen lainkaan. Se toimi ehkä siksi niin hyvin, koska esitykset piti pitää englanniksi ja se on mulle tietyllä tavalla anonyymimpi kieli. Samoin en oikeastikaan tuntenut niitä kurssilaisia juurikaan, joten oli helppo mennä esiintymään vähän hälläväliä-asenteella, kun tiedosti että menisi kuinka pieleen tahansa, en tämän kurssin jälkeen näe näitä ihmisiä enää 😀
Mä luulen, että myös pandemia-aika auttoi mun kohdalla tosi paljon. Esiintymisiä oli paljon, mutta ne olivat aina etänä ja oikeastaan aina sain esiintyä ilman kamerayhteyttä. Se helpotti suuresti, kun sain olla kotona mukavissa vaatteissa enkä nähnyt ihmisten naamoja Teamsin takaa. Samoin toistosta oli iso apu, mitä enemmän ihmisten edessä esiintyy, oli se sitten livenä tai etänä, sitä varmemmaksi esiintyjäksi tulee. Korona-aikana näitä Teams-esiintymisiä oli niin runsaasti, että siihen tuli jopa totuttua ja siitä sitten taas oli kohtuu helppo lähteä esiintymään livenä rajoitusten hellittäessä.
Yksi iso tekijä, joka on vaikuttanut mun esiintymisvarmuuteen, on varmastikin ollut se, että tiedän mistä puhun. Tämän vuoden puolella olen tosiaan vetänyt somekoulutuksia, joista kaksi ensimmäistä jännitti vielä kovasti, koska ne olivat mun ensimmäisiä somekoulutuksia. Olin vähän epävarma, tiedänkö sittenkään kaikkea ja mitä jos en osaakaan vastata kysymyksiin, tai mitä jos ihmiset tietävät jo kaiken mitä opetan. Mutta noista kahdesta ensimmäisestä koulutuksesta tuli pelkkää positiivista palautetta, osallistuneet toivoivat multa lisää koulutuksia, kiittelivät neuvoista kovasti ja olivat ihan selvästi inspiroituneita kaikesta mitä puhuin. Se on tuonut valtavan itsevarmuusboostin. Tajusin, että hei ehkä mä oikeasti tiedän mistä puhun ja olen ammattilainen siinä mitä teen. Myöskin some on aihealueena sellainen, että voisin jauhaa siitä tuntitolkulla, ja luulen että myös se aiheen oleminen ”oma juttu” vaikuttaa isosti.
Mun vinkit tiivistettynä
Tästä postauksesta tuli nyt jo ihan kilometrin mittainen, mutta vielä loppuun se, miltä tuntuu voittaa esiintymispelko. Se tuntuu ihan hurjan vapauttavalta ja en tiedä, tuntuuko mikään enemmän onnistumiselta kuin se, että viimeisimmän koulutuksen jälkeen mulla oli fiilis, että haluan ehdottomasti tehdä näitä lisää. Esiintymispelon voittamisesta saa käsittämättömän itsevarmuusboostin ja se vaikuttaa omaan tekemiseen etenkin ammatillisesti ihan tosi paljon. On ollut vähän sellainen voittamaton olo 🙂
Tässä vielä tiivistettynä mun vinkit esiintymispelon voittamiseen. Ensimmäisenä se, että oikeasti tiedät mistä puhut eli pyri tekemään esityksiä, joiden aihe on sun intohimo. Toisena on ehdottomasti toistot ja se, että yksinkertaisesta kartutat kokemusta esiintymisestä, koska silloin näet ettei mitään pahaa tapahdu. Kolmantena voit myös miettiä, mikä on pahin asia mitä esiintymisen aikana voi tapahtua? Valmistaudu esiintymisiin ehdottomasti hyvin ja varaa mukaan juotavaa, jota kannattaa siemailla esiintymisen aikana. Niinkin pieni ele tekee tilaisuudesta rennomman ja huomaat myös itse, että voit ottaa kesken puhumisen pieniä taukoja. Harjoitus tekee selvästi tässäkin asiassa mestarin, mutta jos mä pystyin selättämään esiintymispelkoni, niin silloin siihen pystyt sinäkin ♡
Onko esiintymispelko sulle tuttu?
-
Karmiva Karnevaali – Särkänniemen huvipuistattava tapahtuma
Liput saatu.
Tiesitkö, että Särkänniemen Karmiva Karnevaali järjestetään jälleen tänä vuonna? Tänä vuonna karnevaali aloitettiin jo viikkoa normaalia aiemmin, ja me käytiin Inkan kanssa heti ensimmäisenä päivänä paikalla. Tamperelaisena olen aina eniten innoissani näistä Särkänniemen elämystapahtumista, ja viime vuoden kivojen karnevaalikokemusten jälkeen vierailin siellä tänä vuonnakin enemmän kuin mielelläni. Särkänniemen Karmiva Karnevaali on siis syyslomalle ajoittuva tapahtuma, joka antaa meidän nauttia huvipuistosta myös tunnelmallisen pimeän aikaan. Karnevaaliin on ammennettu vaikutteita eksoottisesta karnevaalikulttuurista sekä iltativolitunnelmasta.
Näsinneula ja Akvaario
Meillä oli Karnevaalirannekkeet, joilla pääsi myös Näsinneulaan ja Akvaarioon, joista päätettiin aloittaa meidän kierros. Akvaariosta bongattiin paljon erilaisia kaloja ja matelijoita, ja niitä oli superhauska kuvata. Särkänniemen Akvaariossa on yli kaksikymmentä allasta ja kaloja löytyy eri puolilta maailmaa. Omia suosikkejani olivat kilpikonnat ja aksolotlit, sekä käärmeitä tuijottelin tuttuun tapaan pisimpään käärmepelkoni vuoksi 😀 Akvaario sijaitsee Näsinneulan yhteydessä, joten sieltä jatkettiin kohti korkeuksia. Näsinneulan näkymät Tampereen yli salpaavat hengityksen yhä uudestaan. Näin syksyllä ruska oikein loisti ihanasti!
Karmiva Karnevaali: Circus Hysteria ja Zombie Zone -alueet
Akvaarion ja Näsinneulan jälkeen suunnattiin karnevaalialueelle, joka oli jälleen koristeltu ihanasti halloween-teemaan. Kaikkialla oli ihanan värikästä, pinkkejä pääkalloja ja viirejä. Valaistus oli ihan mieletön, ja se toi kyllä koko Särkänniemen ihan oikeuksiinsa. Karnevaalialueella oli pienempi alue, Circus Hysteria, johon pysähdyttiin ensimmäisenä ihastelemaan ShowDem Dancing -tanssiesitystä ja tulipa samalla kuvattua muutamat otokset Circus Hysterian alueella viihdyttävistä ja pelottelevista klovneista ja muista kauhuhahmoista. Circus Hysterian alueelta sai myös pientä syötävää ja juotavaa, ja lavalla riitti ohjelmaa. Lavalla nähtiin tanssiesityksen lisäksi Fire Lady -tulishow.
Haluttiin tietysti nähdä myös toinen pelottavampi karnevaalialue, eli Zombie Zone. Tällä alueella kiertelevät zombit peläyttelemässä ja kummastuttamassa vieraita. Muutama aika creepy tapaus me bongattiinkin, ja zombit tuntuivat olevan etenkin vanhempien lasten suosiossa. Zombie Zonen lähellä pyörähdettiin lisäksi Rantaterassilla ihastelemassa Burleskiesitystä. Esitysten jälkeen kaivettiin laukusta Karkki vai kepponen -pussit ja lähdettiin kierrokselle! Kierroksessa oli neljä pistettä, joissa tuli kysyä tuo kuuluisa ”karkki vai kepponen” -lausahdus ja pussiin sujautettiin yllätys. Meille osui onneksi pelkkää karkkia tältä kierrokselta haha. Karkki vai kepponen -kierros on lisämaksullinen.
Karnevaalisuosikki oli jälleen ennustaja
Alueen kiertelyn lomassa ostettiin myös liput ennustajalle ja päästiin kuulemaan mitä meidän tulevaisuus pitää sisällään. Mä kävin ennustajalla viime vuonnakin, ja se oli yksi mun suosikkijutuista Karmivassa Karnevaalissa, ja siksi ehdottomasti halusin nyt uudelleen. Mulla ei ollut mitään tiettyä aihetta, joista olisin halunnut kysyä korteilta, mutta kummasti sieltä korteista kuitenkin nousi esiin työhön ja uraan liittyviä aiheita. Ne olivatkin ainoita, joista kysymistä pyörittelin päässäni ennen kuin päätin että haluan yleisennustuksen. Tämän vuoden ennustuksen mukaan mulla on parhaillaan tosi hyvä lähtötilanne, lapsenomaista intoa ja aurinkoa matkassa. Matkalle kuitenkin ennustettiin haasteita, nimenomaan työn suunnasta, ja näiden kanssa saatan kuulemma painia pitkäänkin. Lopputulemana esiin nousi kuitenkin kortti, joka viestitti siitä, että pääsen haasteiden yli mutta se vaatii jonkin yhden asian loksahtamisen kohdalleen. Tavallaan pohja ja perusteet ovat hyviä, mutta joku pieni seikka multa puuttuu ja se seikka auttaa pääsemään ennustetuista haasteista yli. Ihan supermielenkiintoista mun mielestä!
Karmiva Karnevaali oli kokonaisvaltainen elämys
Lopuksi napattiin vähän syötävää Circus Hysterian vieressä olevasta kojusta ja viimeisenä ehdittiin vielä ihailla Karnevaaliparaatia. Se taisi jäädä viime vuonna näkemättä, joten ihana nähdä se nyt. Paraatissa oli musiikkia, laulua ja paljon iloista tunnelmaa. Paraatiin osallistuneilla oli aivan upeita, kauniisti pyörähteleviä mekkoja sekä osalla pimeässä hohtavia valotikkuja.
Me viihdyttiin koko Karmivassa Karnevaalissa ihan tosi hyvin ja oli niin kivaa! Tapahtuma oli todellakin iloa kameralle ja kokonaisvaltainen elämys. Karnevaalissa oli mun mielestä sopivasti tapahtumaa ja meininkiä perheen pienimmille, mutta kuitenkin myös jännittävämpää menoa aikuisempaan makuun. Meille isoin juttu oli ehdottomasti koko karnevaalitunnelma, ja kolean sään vuoksi jätettiin laitteet väliin, vaikka hurjapäisimmät voisivat nauttia myös niistä viimeistä kertaa tänä vuonna. Särkänniemessä on myös Nukkekoti-kauhukohde, mutta sekin jäi valitettavasti tänä vuonna käymättä. Luulen, että se olisi ollut mulle ainakin liian pelottava. Ehkä sitten ensi vuonna!
Kiitos taas Särkänniemelle kutsusta ja innolla odotetaan ensi vuoden karnevaalia ♡ Karmiva Karnevaali on Särkänniemessä 7.-9.10. ja 13.-22.10.2022. Jos sulla on siis vielä syysloman aktiviteetit avoinna, nappaa liput nyt täältä!
-
Ruskareissun kuvapäiväkirja
Moikka ja sateista keskiviikkoa! Täällä Tampereella on satanut koko päivän ja sen vuoksi nousikin kaipuu Lapin upeisiin ruskamaisemiin. Tässäpä siis pieni ruskareissun kuvapäiväkirja parin viikon takaiselta lomalta. Oltiin jälleen meidän suvun mökillä, ihan keskellä ei mitään, ja viihdyttiin tänäkin vuonna erittäin hyvin. Tällä kertaa ei oltu reissussa kaksin, vaan saatiin kolme ystävää mukaan. Olikin ihana päästä näyttämään myös kavereille mistä olen jo pari vuotta puhunut ja mitä olen hehkuttanut, ja oli niin kiva ihastella ruskaa ihan porukalla.
Ruskareissun kuvapäiväkirja
Me oltiin reissussa neljä kokonaista päivää ja ehdittiin siinä ajassa hyvin nautiskella mökin rauhasta kaksi päivää sekä käydä Pyhällä ja Luostolla. Yhtenä päivänä kierrettiin sama Pyhä-Luoston kansallispuiston reitti Isokurussa kuin viime vuonnakin, ja kaverit olivat yhtä vakuuttuneita maisemista kuin mekin oltiin. Toisena päivänä tehtiinkin jotain meille kaikille uutta, nimittäin vierailtiin Luostolla Ametistikaivoksessa! Se olikin ehdottomasti mun mielestä koko reissun kohokohta tänä vuonna, enkä tajua miten en ole käynyt siellä aiemmin. Tai voi olla että lapsena olen, mutta ainakaan itsellä ei ole mitään muistikuvia. Ametistikaivoksesta on tulossa oma postauksensa 🙂
Käytiin myös Pyhällä kivassa uudessa kahvilassa parantamassa maailmaa, tehtiin matkamuistomyymälästä löytöjä ja tutkailtiin Luontokeskus Naavan mielenkiintoista luontonäyttelyä. Ulkona tuli vietettyä paljon aikaa, bongattiin mitä upein sateenkaari ruskamaisemien keskellä, saunottiin melkein joka ilta ja käytiin myös veneilemässä auringonlaskussa. Nähtiin poroja ihan ennätyksellisen paljon! Kelit hellivät myös aika kivasti, vain yhtenä päivänä taidettiin saada niskaan yksi sadekuuro, mutta siinäpä se. Kokkailtiin herkullisia ruokia ja iltapaloja mökillä, vaikka se onkin vähän oma juttunsa kaasun ja esimerkiksi mikron kokoisen uunin varassa. Kiitos vielä ruokalistan suunnittelijoille ♡ Syötiin myös lettuja ja pannukakkua, sekä kahdesti käytiin ravintolassa, toisella kertaa Pyhällä ja toisella kertaa Luostolla.
Ruska oli vähän myöhässä
Tänä vuonna ruska oli harmillisesti vähän myöhässä, todennäköisesti tavallista lämpimämmän elokuun vuoksi. Loisto ei siis ollut niin upea kuin esimerkiksi viime vuonna, tosin viime vuoden ruska olikin upein minkä olen koskaan nähnyt, joten siitä on paha pistää paremmaksi. Syksyn värejä kuitenkin bongailtiin paljon ja paikoittain nähtiin ihan leiskuvan oransseja puita ja tulenpunaista maata. Lappi on niin älyttömän kaunis syksyllä, oli se ruska sitten vähän myöhässä, liian ajoissa tai ajallaan.
Mutta tosiaan, reissu oli kaikin puolin oikein onnistunut! Kaipaan nyt Lappiin ja mökille vielä entistä enemmän, ja toivon että saataisiin talveen mahdutettua reissu mökille. Sekä tietysti taas ensi syksyyn, sillä tämä kolmas ruskareissu vain vahvisti entisestään sen, että haluan tuonne ehdottomasti joka ikinen syksy ♡ Toivon, että nämä puhuivat taas puolestaan, ja palataan toivottavasti pian seuraavien Lappi-postausten myötä 🙂
