Isokuru ja Pyhä-Luoston kansallispuisto

Enää yhdeksän yötä siihen, että me lähdetään taas perinteiselle syksyn ruskaretkelle Pyhä-Luoston maisemiin! ♡ Siitä tulikin mieleeni, että en viime syksynä blogin ulkoasuongelmista ja omista kiireistä johtuen kirjoitellutkaan tätä postausta enempää edellisestä ruskareissustamme. Silloin taisin kuitenkin sivuta sitä, että käytiin Pyhä-Luoston kansallispuistossa Isokurussa ja lupailin siitä myöhemmin postausta. No, en ajatellut että ihan näin paljon myöhemmin, mutta tässä sitä ollaan 😀 Ehkä toisaalta tämä ajankohta on hyvä kirjoittaa syksyisestä kansallispuistoretkestä, sillä ehkäpä siellä ruudun toisella puolella on joku, joka on menossa ruskan aikaan samoihin maisemiin? Mutta siis tiivistettynä, viime vuoden ruskaretkellä käytiin upeassa Pyhä-Luoston kansallispuistossa, ja sieltä valittiin juuri kunnostettu Isokurun reitti, josta haluan tässä postauksessa kertoa hieman lisää.

Pyhä-Luoston kansallispuisto ja Isokuru

Pyhä-Luoston kansallispuisto muodostuu Suomen eteläisimmästä tunturijonosta, ja kansallispuistolla on pitkä historia; Pyhätunturin kansallispuisto perustettiin vuonna 1938 ja sitä laajennettiin Pyhä-Luoston kansallispuistoksi vuonna 2005. Kansallispuiston Luoston puoli tunnetaan todella vanhoista männiköistä ja Pyhätunturin puoli puolestaan geologiasta ja metsäsaamelaishistoriasta. Puiston metsiköt voivat olla iältään jopa 400 vuotta vanhoja, ja onpa Pyhä-Luoston kansallispuistoa kehuttu jopa Suomen kauneimmaksi.

Pyhä-Luoston kansallispuistossa sijaitsee Suomen suurin kuru, Isokuru, joka on jopa 220 metriä syvä. Isokuru on maisemiltaan hyvin vaikuttava ja jylhä, ja sen pohjalla sijaitsee Pyhänkasteenlampi ja 17 metrinen Pyhänkasteenputous. Isokurussa on paljon erityissuojeltua kasvillisuutta, ja tästä syystä reitillä on juuri kunnostettu lankkureitti, joilta poistuminen on kiellettyä suojellun kasvillisuuden sekä retkeilijöiden oman turvallisuuden vuoksi. Isokurussa on lumivyöryvaara, ja tästä syystä siellä ei ole talvireittiä. Isokurua sanotaan yhdeksi Suomen vaikuttavimmista luontonähtävyyksistä.

Juuri kunnostettu reitti

Meillä kävi viime vuonna ihan älyttömän hyvä tuuri, kun vain viikkoa ennen meidän reissua Isokurun lankkureittin kunnostus oli saatu valmiiksi. Pyhä-Luoston kansallispuistoon suunnatessamme luulimme vielä, ettei Isokuru ole vielä auki, mutta sitten reitillä kävikin ilmi, että pääseehän sinne! Uusi lankkureitti oli tosi tukeva ja hyvä, sekä mukavan leveä. Tätä lankkureittiä kelpasikin siis taivaltaa eteenpäin kurun pohjalla, ja uusitun lankkureitin metallinen runko kestää nyt paremmin kurun vaativia olosuhteita.

Karhunjuomalammelle ja Isokuruun

Aloitimme oman kansallispuistoreittimme kauniilla metsäpolulla ja lähdimme Karhunjuomalampea kohti. Lampi olikin suosittu levähdyspaikka ja kodat olivat lähes täynnä. Lampi itsessään oli ihanan rauhoittava, aivan tyyni ja se heijasteli upeasti puiden ruskaa. Lammelle johti laituri, jonka nokassa kelpasi ihastella maisemia.

Karhunjuomalammelta käveltiin vähän matkaa takaisin päin ja käännyttiin sitten kohti Isokurua. Jo pienen kävelyn jälkeen kurun jylhät maisemat alkoivat näyttäytyä, ja voi vitsi, ei siinä voinut kuin ihastella ja haukkoa happea. Nuo maisemat olivat todellakin upeimmat, mitä olen Suomessa nähnyt. Syvää kurua olisi voinut tuijotella vaikka kuinka pitkään, mutta matka jatkui lankkureittiä pitkin. Reitillä oli upeita maisemaspotteja, joihin oli tehty puinen tähyilypaikka. Me pysähdyttiin niistä melkein jokaisen tyhjän kohdalle, ihan vaan ihastelemaan maisemia.

Kun kurun huipulla oli kävelty jonkin aikaa, alkoi laskeutuminen kurun pohjalle. Se tiesi portaita, paljon portaita! Onneksemme oltiin vahingossa valittu reitti Karhunjuomalammelta kuruun päin, sillä päästiin tässä kohtaa laskeutumaan portaita alas 😀 Portaita oli ihan hullu määrä, ja puinen uusittu portaikko mutkitteli luonnon mukaisesti. Maisemat olivat jotain ihan sanoinkuvailematonta, siellä jos missä tunsi itsensä pieneksi ja sanattomaksi.

Pyhänkasteenputous

Kun Isokurun lukemattomat portaat oli tepsuteltu alas saakka, vastassa oli kuvankaunis Pyhänkasteenlampi sekä Pyhänkasteenputous. Kuuluisa putous on 17 metrinen ja se kuuluu kansallispuiston tärkeimpiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiin nähtävyyksiin. Putoukselle vei myös hyvä lankkusilta, jossa oli myös penkkejä, joilla sai levähtää. Luonnollisesti putouksella ihmisiä oli ihan valtavasti, ja itse pääsin vain nopsaan räpsäisemään pari kuvaa putouksesta. Putous itsessään yllätti, sillä jotenkin ajattelin sen olevan suurempi, mutta kyseessä on oikeasti pieni putous, vaikka se tosiaan Suomen pisimpiä onkin.

Kaunis tuo putous ehdottomasti oli, ja sitä ympäröivä tyyni lampi oli ihan mieletön näky Isokurun pohjalla. Jatkoimme putoukselta pian matkaa ihmisvilinän vuoksi, ja seuraavaksi taivallettiinkin pitkään kurun pohjalla aika tasaista maata pitkin lankkureitillä. Lankkureitin varrella nähtiin lisää lampia, jotka olivat niin matalia että pohjalla olevat lahonneet puut erottuivat selvästi ja vesi lammissa oli yllättävän kirkasta. Mitä pidemmälle käveltiin, sitä kivikkoisemmaksi luonto näytti muuttuvan.

Loppureitti ja kuukkelit

Tasainen lankkureitin loppu tuli käveltyä yllättävän nopeasti ja sen päässä olikin sitten portaat vuorostaan ylös. Kuru tosin taisi olla tältä puolelta matalampi, sillä portaita ei ollut ollenkaan yhtä paljon kuin pohjalle laskeutuessa, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi että matkalla sai kunnon hapotuksen jalkoihin 😀 Kun portaat oli kiivetty ylös, ylhäällä oli levähdyspaikka ja pari kotaa. Jos joku on menossa Isokuruun, tämä spotti kannattaa pitää mielessä! Se on nimittäin tunnettu kuukkeleista, ja tuolla pääsee hyvin todennäköisesti myös syöttämään niitä kädestä, jos vaan muistaa ottaa evästä mukaan. Kuukkelit ovat tottuneet syöttämiseen, joten mekin vaan otettiin käteen leipää ja seisoskeltiin hetki käsi ojossa, ja pian jo pari kuukkelia kävikin syömässä kädestä.

Tämän kuukkelipisteen jälkeen käveltiin loppumatka perinteisissä metsämaisemissa kohti Luontokeskus Naavaa, johon oltiin jätetty auto ja suunnattiin siitä sitten takaisin omalle mökille. Kaiken kaikkiaan reitti oli ihan mieletön jylhine maisemineen. Sitä oli helppo kulkea, opasteet olivat selvät ja uudet lankkureitit tosi laadukkaat. Kuten jo aiemmin totesin, en ole missään muualla Suomessa nähnyt yhtä upeita maisemia, joten todellakin suosittelen käymään jos olette joskus suuntaamassa Pyhä-Luoston alueelle! Jos muistan oikein, meillä meni reitillä reippaasti kävellen noin kolmisen tuntia.