-
Kiireisiä viikkoja
Moikka ihanat ♡ Kylläpä taas hujahti muutama viikko viime postauksesta! Viimeisimmän julkaisun jälkeen suunnattiin Lappiin ja sain pitää ihanat pari päivää ihan vaan lomaa. Loman jälkeen onkin ollut taas ihan kunnon paluu arkeen ja tuntuu että kalenteri on vaan hurjan täynnä ja tekemistä on vaikka muille jakaa. Nyt kuitenkin ehdin vihdoin palailla blogin pariin! Sain myös juuri editoitua isot kasat kuvia, joten on taas hyvin materiaalia tuleviin postauksiin, esimerkiksi juuri sieltä tämän vuoden Lapin reissulta. Pysykääpä siis kuulolla.
Kuluneet viikot ovat pitäneet sisällään paljon kaikkea. Ollaan lanseerattu uuden yrityksen nettisivut ja somet, toimisto on valmistunut jo käytännössä valmiiksi ja ensimmäiset asiakasneuvottelut on pidetty. Olen käynyt kuvaamassa paljon (joten asukuvia tiedossa!), osallistuin pitkästä aikaa pr-tapahtumaan sekä livenä että etänä, ja tehtiin päiväretki Helvetinjärvelle. Sain vihdoin aikaiseksi kuvata ja kirjata ison laatikollisen myytäviä vaatteita, jotka näkyvät varmaankin lähipäivinä Vähänkäytetyssä. Pääsin myös kouluttamaan valokuvaajia Instagramin saloihin, ja se oli jo kolmas mun vetämä koulutus tälle vuodelle! Niin siistiä.
Työntäyteisiä kiireisiä viikkoja
Kaiken kaikkiaan pari kulunutta viikkoa ovat olleet tehokkaita ja työntäyteisiä, mutta myös samalla tosi antoisia. Olen pitkästä aikaa enemmän kuin innoissani tulevista jutuista, ja näen niin paljon potentiaalia näissä meidän jutuissa, kaikessa mitä tehdään. Ehkä eniten olen fiiliksissä tuosta kouluttamisesta, sillä alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että se on yksi niistä mun jutuista. Olen selvästi päässyt yli esiintymispelosta, kun tuossa viimeisimmässä koulutuksessa ei edes jännittänyt enää yhtään, ja olen saanut tarpeeksi itsevarmuutta. Tuntui, että oikeasti tiedän mistä puhun ja mulla oli tosi ammattimainen fiilis. Samoin olen ihan häkeltynyt meidän uuden yrityksen lanseerauksesta ja sen saamasta vastaanotosta. En olisi ikimaailmassa uskaltanut odottaa näin paljon kiinnostusta, ja nyt vaan koitetaan saada kaikki asiakasneuvottelut pidettyä ja toivottavasti asiakkaat sisään. Tuntuu vihdoin siltä, että nyt oikeasti tapahtuu ja ollaan oikeilla raiteilla.
Tästä uudesta yrityksestä kerron teille joskus toiste enemmän, ihan oman postauksensa voimin. Samoin houkuttelisi kovasti kirjoitella lisää noista koulutuksista ja esiintymispelon voittamisesta, nyt kun mulla on siitä niin voimaantunut fiilis! Koitan pitää tämän postauksen lyhyenä, kun tänään oli vain tarkoitus rikkoa parin viikon hiljaisuus ja tulla lähinnä kertomaan, että postauksia on tulossa ja reilusti 🙂 Etenkin Lapin reissun osalta on parikin kivaa postausta kirjoitettavana!
Kuvituksena tässä toimikoot nämä elokuun lämpiminä keleinä napatut asukuvat, kun vietettiin tyttöjen kahvitteluiltaa. Kokeilin tuolloin juuri ostamaani Remingtonin PROluxe lainerautaa, ja ai vitsi kun olisi luonnostaan tuollaiset Shakira-hiukset! Niin ihanat mun mielestä.
Kerro hei kommenteissa, mitä sulle kuuluu, onko siellä ollut kiireisiä viikkoja? Entä mitä pidit tästä asusta? Palataan taas pian, vähän rikkaampien postausten tiimoilta, nyt kun nämä peruskuulumiset on taas alta pois 🙂 Ihanaa viikonloppua!
paita ZARA
hame STRADIVARIUS
kengät MANGO
laukku MANGO (ehkä, on niin vanha ettei mitään muistikuvaa:D)
-
Kuukkeleita syöttämässä
Viime postauksessa kerroin meidän edellisestä ruskaretkestä ja tarkemmin Pyhä-Luoston kansallispuistosta sekä Isokurusta. Kerroin siellä myös vähän ohimennen, että Isokurun reitin lopuksi päästiin syöttämään kuukkeleita kädestä. Tuo oli niin upea kokemus, että haluan pyhittää sille nyt ihan oman postauksensa. Nämä kuvat ja koko reissu tosiaan tapahtui viime vuonna, mutta tällä viikolla päästään vihdoin takaisin noihin maisemiin ♡
Onnenlintu Kuukkeli
Kuukkeli on Suomen pienikokoisin varislintu, mutta liikehdinnältään se muistuttaa tiaista. Kuukkeli on todella eloista lintu, joka pyrähtelee mielellään oksalta toiselle, ja vanhat uskomukset pitävät sitä onnenlintuna, joka voi johdattaa eksyneitä pois metsästä. Väritykseltään se muistuttaa mun mielestä tosi paljon ruskaa; selästä ruskeanharmaa, oranssia pyrstössä ja päälaki ruskea. Kuukkeli on silmälläpidettävä ja rauhoitettu laji, joka pysyttelee koko vuoden kotireviirillään. Tästä ”kotitietoisuudesta” johtuen, kuukkeleihin törmää usein helposti samoilla seutuvilla.
Pyhä on ilmeisesti ihan jopa tunnettu kuukkelivetoisuudestaan. Toki kuukkeleita tapaa ihan kaikkialla Lapissa, mutta kuulemani mukaan Pyhä tulee monelle ensimmäisenä mieleen kuukkeleista puhuttaessa. Mekin etsittiin netistä jo ennakkoon vinkkaus, että Isokurun ja Karhunjuomalammen reitillä on Tiaislaavu, jonka tienoilla on paljon ihmisiin tottuneita kuukkeleita.
Kuukkelin syöttäminen kädestä
Jos haluaa kokea kuukkelin syöttämisen kädestä, täytyy muistaa varautua eväillä! Kuukkelit ovat onneksi todella kaikkiruokaisia, ja ne syövät marjoja, siemeniä, hyönteisiä, sieniä ja niin edelleen. Meillä oli mukana leipää, jota tarjottiin kädestä pienin palasin.
Muuta eipä sitten edes tarvittu, eli pelkkä oikea paikka, syötävää ja hetki aikaa riitti. Mursin leipää kädelle ja jäin hetkeksi seisoskelemaan keskelle polkua käsi ylhäällä. Meidän ei tarvinnut odotella kauaakaan, kun jo ensimmäiset kuukkelit pyrähtelivät läheisiin puihin, selvästi tutkien olisiko täällä syötävää. Hyvin pian ensimmäinen rohkea kuukkeli uskaltautui lennähtämään mun kädelle ja nappaamaan nokkaansa hiukan leipää. Sitten se jo pyrähti pois, ja leipää lisättyäni hetken päästä seuraava kävi hakemassa evästä.
Kokemuksena kuukkelin syöttäminen oli niin hauska! Muistan vieläkin, miten lintu nappasi pienillä jaloillaan kädestä vähän kiinni ja nokki hellästi leipää mukaansa. Kukin kuukkeli viihtyi kädessä hetkisen, jolloin niistä ehti napata kuvia ja videoita, ja tuntui ihan hullulta olla niin lähellä lintua, tai ylipäätään mitään luonnon eläintä. Totesin siinä, että kuukkelihan on oikeasti tosi kaunis lintu, ja sopii nimenomaan syksyn ruskaan täydellisesti. Toivottavasti törmätään kuukkeleihin taas tänä vuonna!
-
Isokuru ja Pyhä-Luoston kansallispuisto
Enää yhdeksän yötä siihen, että me lähdetään taas perinteiselle syksyn ruskaretkelle Pyhä-Luoston maisemiin! ♡ Siitä tulikin mieleeni, että en viime syksynä blogin ulkoasuongelmista ja omista kiireistä johtuen kirjoitellutkaan tätä postausta enempää edellisestä ruskareissustamme. Silloin taisin kuitenkin sivuta sitä, että käytiin Pyhä-Luoston kansallispuistossa Isokurussa ja lupailin siitä myöhemmin postausta. No, en ajatellut että ihan näin paljon myöhemmin, mutta tässä sitä ollaan 😀 Ehkä toisaalta tämä ajankohta on hyvä kirjoittaa syksyisestä kansallispuistoretkestä, sillä ehkäpä siellä ruudun toisella puolella on joku, joka on menossa ruskan aikaan samoihin maisemiin? Mutta siis tiivistettynä, viime vuoden ruskaretkellä käytiin upeassa Pyhä-Luoston kansallispuistossa, ja sieltä valittiin juuri kunnostettu Isokurun reitti, josta haluan tässä postauksessa kertoa hieman lisää.
Pyhä-Luoston kansallispuisto ja Isokuru
Pyhä-Luoston kansallispuisto muodostuu Suomen eteläisimmästä tunturijonosta, ja kansallispuistolla on pitkä historia; Pyhätunturin kansallispuisto perustettiin vuonna 1938 ja sitä laajennettiin Pyhä-Luoston kansallispuistoksi vuonna 2005. Kansallispuiston Luoston puoli tunnetaan todella vanhoista männiköistä ja Pyhätunturin puoli puolestaan geologiasta ja metsäsaamelaishistoriasta. Puiston metsiköt voivat olla iältään jopa 400 vuotta vanhoja, ja onpa Pyhä-Luoston kansallispuistoa kehuttu jopa Suomen kauneimmaksi.
Pyhä-Luoston kansallispuistossa sijaitsee Suomen suurin kuru, Isokuru, joka on jopa 220 metriä syvä. Isokuru on maisemiltaan hyvin vaikuttava ja jylhä, ja sen pohjalla sijaitsee Pyhänkasteenlampi ja 17 metrinen Pyhänkasteenputous. Isokurussa on paljon erityissuojeltua kasvillisuutta, ja tästä syystä reitillä on juuri kunnostettu lankkureitti, joilta poistuminen on kiellettyä suojellun kasvillisuuden sekä retkeilijöiden oman turvallisuuden vuoksi. Isokurussa on lumivyöryvaara, ja tästä syystä siellä ei ole talvireittiä. Isokurua sanotaan yhdeksi Suomen vaikuttavimmista luontonähtävyyksistä.
Juuri kunnostettu reitti
Meillä kävi viime vuonna ihan älyttömän hyvä tuuri, kun vain viikkoa ennen meidän reissua Isokurun lankkureittin kunnostus oli saatu valmiiksi. Pyhä-Luoston kansallispuistoon suunnatessamme luulimme vielä, ettei Isokuru ole vielä auki, mutta sitten reitillä kävikin ilmi, että pääseehän sinne! Uusi lankkureitti oli tosi tukeva ja hyvä, sekä mukavan leveä. Tätä lankkureittiä kelpasikin siis taivaltaa eteenpäin kurun pohjalla, ja uusitun lankkureitin metallinen runko kestää nyt paremmin kurun vaativia olosuhteita.
Karhunjuomalammelle ja Isokuruun
Aloitimme oman kansallispuistoreittimme kauniilla metsäpolulla ja lähdimme Karhunjuomalampea kohti. Lampi olikin suosittu levähdyspaikka ja kodat olivat lähes täynnä. Lampi itsessään oli ihanan rauhoittava, aivan tyyni ja se heijasteli upeasti puiden ruskaa. Lammelle johti laituri, jonka nokassa kelpasi ihastella maisemia.
Karhunjuomalammelta käveltiin vähän matkaa takaisin päin ja käännyttiin sitten kohti Isokurua. Jo pienen kävelyn jälkeen kurun jylhät maisemat alkoivat näyttäytyä, ja voi vitsi, ei siinä voinut kuin ihastella ja haukkoa happea. Nuo maisemat olivat todellakin upeimmat, mitä olen Suomessa nähnyt. Syvää kurua olisi voinut tuijotella vaikka kuinka pitkään, mutta matka jatkui lankkureittiä pitkin. Reitillä oli upeita maisemaspotteja, joihin oli tehty puinen tähyilypaikka. Me pysähdyttiin niistä melkein jokaisen tyhjän kohdalle, ihan vaan ihastelemaan maisemia.
Kun kurun huipulla oli kävelty jonkin aikaa, alkoi laskeutuminen kurun pohjalle. Se tiesi portaita, paljon portaita! Onneksemme oltiin vahingossa valittu reitti Karhunjuomalammelta kuruun päin, sillä päästiin tässä kohtaa laskeutumaan portaita alas 😀 Portaita oli ihan hullu määrä, ja puinen uusittu portaikko mutkitteli luonnon mukaisesti. Maisemat olivat jotain ihan sanoinkuvailematonta, siellä jos missä tunsi itsensä pieneksi ja sanattomaksi.
Pyhänkasteenputous
Kun Isokurun lukemattomat portaat oli tepsuteltu alas saakka, vastassa oli kuvankaunis Pyhänkasteenlampi sekä Pyhänkasteenputous. Kuuluisa putous on 17 metrinen ja se kuuluu kansallispuiston tärkeimpiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiin nähtävyyksiin. Putoukselle vei myös hyvä lankkusilta, jossa oli myös penkkejä, joilla sai levähtää. Luonnollisesti putouksella ihmisiä oli ihan valtavasti, ja itse pääsin vain nopsaan räpsäisemään pari kuvaa putouksesta. Putous itsessään yllätti, sillä jotenkin ajattelin sen olevan suurempi, mutta kyseessä on oikeasti pieni putous, vaikka se tosiaan Suomen pisimpiä onkin.
Kaunis tuo putous ehdottomasti oli, ja sitä ympäröivä tyyni lampi oli ihan mieletön näky Isokurun pohjalla. Jatkoimme putoukselta pian matkaa ihmisvilinän vuoksi, ja seuraavaksi taivallettiinkin pitkään kurun pohjalla aika tasaista maata pitkin lankkureitillä. Lankkureitin varrella nähtiin lisää lampia, jotka olivat niin matalia että pohjalla olevat lahonneet puut erottuivat selvästi ja vesi lammissa oli yllättävän kirkasta. Mitä pidemmälle käveltiin, sitä kivikkoisemmaksi luonto näytti muuttuvan.
Loppureitti ja kuukkelit
Tasainen lankkureitin loppu tuli käveltyä yllättävän nopeasti ja sen päässä olikin sitten portaat vuorostaan ylös. Kuru tosin taisi olla tältä puolelta matalampi, sillä portaita ei ollut ollenkaan yhtä paljon kuin pohjalle laskeutuessa, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi että matkalla sai kunnon hapotuksen jalkoihin 😀 Kun portaat oli kiivetty ylös, ylhäällä oli levähdyspaikka ja pari kotaa. Jos joku on menossa Isokuruun, tämä spotti kannattaa pitää mielessä! Se on nimittäin tunnettu kuukkeleista, ja tuolla pääsee hyvin todennäköisesti myös syöttämään niitä kädestä, jos vaan muistaa ottaa evästä mukaan. Kuukkelit ovat tottuneet syöttämiseen, joten mekin vaan otettiin käteen leipää ja seisoskeltiin hetki käsi ojossa, ja pian jo pari kuukkelia kävikin syömässä kädestä.
Tämän kuukkelipisteen jälkeen käveltiin loppumatka perinteisissä metsämaisemissa kohti Luontokeskus Naavaa, johon oltiin jätetty auto ja suunnattiin siitä sitten takaisin omalle mökille. Kaiken kaikkiaan reitti oli ihan mieletön jylhine maisemineen. Sitä oli helppo kulkea, opasteet olivat selvät ja uudet lankkureitit tosi laadukkaat. Kuten jo aiemmin totesin, en ole missään muualla Suomessa nähnyt yhtä upeita maisemia, joten todellakin suosittelen käymään jos olette joskus suuntaamassa Pyhä-Luoston alueelle! Jos muistan oikein, meillä meni reitillä reippaasti kävellen noin kolmisen tuntia.
