-
Ruskareissun kuvapäiväkirja
Moikka ja sateista keskiviikkoa! Täällä Tampereella on satanut koko päivän ja sen vuoksi nousikin kaipuu Lapin upeisiin ruskamaisemiin. Tässäpä siis pieni ruskareissun kuvapäiväkirja parin viikon takaiselta lomalta. Oltiin jälleen meidän suvun mökillä, ihan keskellä ei mitään, ja viihdyttiin tänäkin vuonna erittäin hyvin. Tällä kertaa ei oltu reissussa kaksin, vaan saatiin kolme ystävää mukaan. Olikin ihana päästä näyttämään myös kavereille mistä olen jo pari vuotta puhunut ja mitä olen hehkuttanut, ja oli niin kiva ihastella ruskaa ihan porukalla.
Ruskareissun kuvapäiväkirja
Me oltiin reissussa neljä kokonaista päivää ja ehdittiin siinä ajassa hyvin nautiskella mökin rauhasta kaksi päivää sekä käydä Pyhällä ja Luostolla. Yhtenä päivänä kierrettiin sama Pyhä-Luoston kansallispuiston reitti Isokurussa kuin viime vuonnakin, ja kaverit olivat yhtä vakuuttuneita maisemista kuin mekin oltiin. Toisena päivänä tehtiinkin jotain meille kaikille uutta, nimittäin vierailtiin Luostolla Ametistikaivoksessa! Se olikin ehdottomasti mun mielestä koko reissun kohokohta tänä vuonna, enkä tajua miten en ole käynyt siellä aiemmin. Tai voi olla että lapsena olen, mutta ainakaan itsellä ei ole mitään muistikuvia. Ametistikaivoksesta on tulossa oma postauksensa 🙂
Käytiin myös Pyhällä kivassa uudessa kahvilassa parantamassa maailmaa, tehtiin matkamuistomyymälästä löytöjä ja tutkailtiin Luontokeskus Naavan mielenkiintoista luontonäyttelyä. Ulkona tuli vietettyä paljon aikaa, bongattiin mitä upein sateenkaari ruskamaisemien keskellä, saunottiin melkein joka ilta ja käytiin myös veneilemässä auringonlaskussa. Nähtiin poroja ihan ennätyksellisen paljon! Kelit hellivät myös aika kivasti, vain yhtenä päivänä taidettiin saada niskaan yksi sadekuuro, mutta siinäpä se. Kokkailtiin herkullisia ruokia ja iltapaloja mökillä, vaikka se onkin vähän oma juttunsa kaasun ja esimerkiksi mikron kokoisen uunin varassa. Kiitos vielä ruokalistan suunnittelijoille ♡ Syötiin myös lettuja ja pannukakkua, sekä kahdesti käytiin ravintolassa, toisella kertaa Pyhällä ja toisella kertaa Luostolla.
Ruska oli vähän myöhässä
Tänä vuonna ruska oli harmillisesti vähän myöhässä, todennäköisesti tavallista lämpimämmän elokuun vuoksi. Loisto ei siis ollut niin upea kuin esimerkiksi viime vuonna, tosin viime vuoden ruska olikin upein minkä olen koskaan nähnyt, joten siitä on paha pistää paremmaksi. Syksyn värejä kuitenkin bongailtiin paljon ja paikoittain nähtiin ihan leiskuvan oransseja puita ja tulenpunaista maata. Lappi on niin älyttömän kaunis syksyllä, oli se ruska sitten vähän myöhässä, liian ajoissa tai ajallaan.
Mutta tosiaan, reissu oli kaikin puolin oikein onnistunut! Kaipaan nyt Lappiin ja mökille vielä entistä enemmän, ja toivon että saataisiin talveen mahdutettua reissu mökille. Sekä tietysti taas ensi syksyyn, sillä tämä kolmas ruskareissu vain vahvisti entisestään sen, että haluan tuonne ehdottomasti joka ikinen syksy ♡ Toivon, että nämä puhuivat taas puolestaan, ja palataan toivottavasti pian seuraavien Lappi-postausten myötä 🙂
-
Kiireisiä viikkoja
Moikka ihanat ♡ Kylläpä taas hujahti muutama viikko viime postauksesta! Viimeisimmän julkaisun jälkeen suunnattiin Lappiin ja sain pitää ihanat pari päivää ihan vaan lomaa. Loman jälkeen onkin ollut taas ihan kunnon paluu arkeen ja tuntuu että kalenteri on vaan hurjan täynnä ja tekemistä on vaikka muille jakaa. Nyt kuitenkin ehdin vihdoin palailla blogin pariin! Sain myös juuri editoitua isot kasat kuvia, joten on taas hyvin materiaalia tuleviin postauksiin, esimerkiksi juuri sieltä tämän vuoden Lapin reissulta. Pysykääpä siis kuulolla.
Kuluneet viikot ovat pitäneet sisällään paljon kaikkea. Ollaan lanseerattu uuden yrityksen nettisivut ja somet, toimisto on valmistunut jo käytännössä valmiiksi ja ensimmäiset asiakasneuvottelut on pidetty. Olen käynyt kuvaamassa paljon (joten asukuvia tiedossa!), osallistuin pitkästä aikaa pr-tapahtumaan sekä livenä että etänä, ja tehtiin päiväretki Helvetinjärvelle. Sain vihdoin aikaiseksi kuvata ja kirjata ison laatikollisen myytäviä vaatteita, jotka näkyvät varmaankin lähipäivinä Vähänkäytetyssä. Pääsin myös kouluttamaan valokuvaajia Instagramin saloihin, ja se oli jo kolmas mun vetämä koulutus tälle vuodelle! Niin siistiä.
Työntäyteisiä kiireisiä viikkoja
Kaiken kaikkiaan pari kulunutta viikkoa ovat olleet tehokkaita ja työntäyteisiä, mutta myös samalla tosi antoisia. Olen pitkästä aikaa enemmän kuin innoissani tulevista jutuista, ja näen niin paljon potentiaalia näissä meidän jutuissa, kaikessa mitä tehdään. Ehkä eniten olen fiiliksissä tuosta kouluttamisesta, sillä alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että se on yksi niistä mun jutuista. Olen selvästi päässyt yli esiintymispelosta, kun tuossa viimeisimmässä koulutuksessa ei edes jännittänyt enää yhtään, ja olen saanut tarpeeksi itsevarmuutta. Tuntui, että oikeasti tiedän mistä puhun ja mulla oli tosi ammattimainen fiilis. Samoin olen ihan häkeltynyt meidän uuden yrityksen lanseerauksesta ja sen saamasta vastaanotosta. En olisi ikimaailmassa uskaltanut odottaa näin paljon kiinnostusta, ja nyt vaan koitetaan saada kaikki asiakasneuvottelut pidettyä ja toivottavasti asiakkaat sisään. Tuntuu vihdoin siltä, että nyt oikeasti tapahtuu ja ollaan oikeilla raiteilla.
Tästä uudesta yrityksestä kerron teille joskus toiste enemmän, ihan oman postauksensa voimin. Samoin houkuttelisi kovasti kirjoitella lisää noista koulutuksista ja esiintymispelon voittamisesta, nyt kun mulla on siitä niin voimaantunut fiilis! Koitan pitää tämän postauksen lyhyenä, kun tänään oli vain tarkoitus rikkoa parin viikon hiljaisuus ja tulla lähinnä kertomaan, että postauksia on tulossa ja reilusti 🙂 Etenkin Lapin reissun osalta on parikin kivaa postausta kirjoitettavana!
Kuvituksena tässä toimikoot nämä elokuun lämpiminä keleinä napatut asukuvat, kun vietettiin tyttöjen kahvitteluiltaa. Kokeilin tuolloin juuri ostamaani Remingtonin PROluxe lainerautaa, ja ai vitsi kun olisi luonnostaan tuollaiset Shakira-hiukset! Niin ihanat mun mielestä.
Kerro hei kommenteissa, mitä sulle kuuluu, onko siellä ollut kiireisiä viikkoja? Entä mitä pidit tästä asusta? Palataan taas pian, vähän rikkaampien postausten tiimoilta, nyt kun nämä peruskuulumiset on taas alta pois 🙂 Ihanaa viikonloppua!
paita ZARA
hame STRADIVARIUS
kengät MANGO
laukku MANGO (ehkä, on niin vanha ettei mitään muistikuvaa:D)
-
Kuukkeleita syöttämässä
Viime postauksessa kerroin meidän edellisestä ruskaretkestä ja tarkemmin Pyhä-Luoston kansallispuistosta sekä Isokurusta. Kerroin siellä myös vähän ohimennen, että Isokurun reitin lopuksi päästiin syöttämään kuukkeleita kädestä. Tuo oli niin upea kokemus, että haluan pyhittää sille nyt ihan oman postauksensa. Nämä kuvat ja koko reissu tosiaan tapahtui viime vuonna, mutta tällä viikolla päästään vihdoin takaisin noihin maisemiin ♡
Onnenlintu Kuukkeli
Kuukkeli on Suomen pienikokoisin varislintu, mutta liikehdinnältään se muistuttaa tiaista. Kuukkeli on todella eloista lintu, joka pyrähtelee mielellään oksalta toiselle, ja vanhat uskomukset pitävät sitä onnenlintuna, joka voi johdattaa eksyneitä pois metsästä. Väritykseltään se muistuttaa mun mielestä tosi paljon ruskaa; selästä ruskeanharmaa, oranssia pyrstössä ja päälaki ruskea. Kuukkeli on silmälläpidettävä ja rauhoitettu laji, joka pysyttelee koko vuoden kotireviirillään. Tästä ”kotitietoisuudesta” johtuen, kuukkeleihin törmää usein helposti samoilla seutuvilla.
Pyhä on ilmeisesti ihan jopa tunnettu kuukkelivetoisuudestaan. Toki kuukkeleita tapaa ihan kaikkialla Lapissa, mutta kuulemani mukaan Pyhä tulee monelle ensimmäisenä mieleen kuukkeleista puhuttaessa. Mekin etsittiin netistä jo ennakkoon vinkkaus, että Isokurun ja Karhunjuomalammen reitillä on Tiaislaavu, jonka tienoilla on paljon ihmisiin tottuneita kuukkeleita.
Kuukkelin syöttäminen kädestä
Jos haluaa kokea kuukkelin syöttämisen kädestä, täytyy muistaa varautua eväillä! Kuukkelit ovat onneksi todella kaikkiruokaisia, ja ne syövät marjoja, siemeniä, hyönteisiä, sieniä ja niin edelleen. Meillä oli mukana leipää, jota tarjottiin kädestä pienin palasin.
Muuta eipä sitten edes tarvittu, eli pelkkä oikea paikka, syötävää ja hetki aikaa riitti. Mursin leipää kädelle ja jäin hetkeksi seisoskelemaan keskelle polkua käsi ylhäällä. Meidän ei tarvinnut odotella kauaakaan, kun jo ensimmäiset kuukkelit pyrähtelivät läheisiin puihin, selvästi tutkien olisiko täällä syötävää. Hyvin pian ensimmäinen rohkea kuukkeli uskaltautui lennähtämään mun kädelle ja nappaamaan nokkaansa hiukan leipää. Sitten se jo pyrähti pois, ja leipää lisättyäni hetken päästä seuraava kävi hakemassa evästä.
Kokemuksena kuukkelin syöttäminen oli niin hauska! Muistan vieläkin, miten lintu nappasi pienillä jaloillaan kädestä vähän kiinni ja nokki hellästi leipää mukaansa. Kukin kuukkeli viihtyi kädessä hetkisen, jolloin niistä ehti napata kuvia ja videoita, ja tuntui ihan hullulta olla niin lähellä lintua, tai ylipäätään mitään luonnon eläintä. Totesin siinä, että kuukkelihan on oikeasti tosi kaunis lintu, ja sopii nimenomaan syksyn ruskaan täydellisesti. Toivottavasti törmätään kuukkeleihin taas tänä vuonna!
