Moikka ja aurinkoista viikonloppua ♡ Me ollaan tällä hetkellä rauhoittumassa maalla ja tässä terassilla istuskellessani keksin, että voisin jakaa tännekin vähän otoksia kesäkuun lopun matkasta Lontooseen. Käytiin siis heti juhannuksen jälkeen lyhyellä reissulla Lontoossa, ja koko matkan tarkoitus oli Ed Sheeran keikka Wembleyllä. Meidän reissu kesti vain kolme yötä, mutta oli sitäkin ihanampi. Kommelluksilta ei kuitenkaan vältytty, ja päädyttiin nukkumaan yksi yö kirjaimellisesti lentokentän lattialla, mutta siitä lisää ihan omassa postauksessaan.

Lyhyt reissu fiiliksen mukaan

Koska reissu oli noin lyhyt, lähdettiin ensimmäistä kertaa matkaan ihan tosi kevyellä varustuksella. Jopa minä sain pakattua kaikki tavarani vain yhteen reppuun! Reppu oli saatu Antti Tapanilta, ja siitä tuli kyllä luottoreppu tällaisille kevyille reissuille. Hyvin kevyistä matkatavaroista johtuen päätin jättää myös kameran kotiin, ja siksi nämä postauksen kuvat on napattu puhelimella. Oli toisaalta kyllä ihana matkustaa ilman painavaa Canonia, ja jollain tapaa jopa tykkään puhelinräpsyistä muistoina enemmän. Me myös haluttiin kokeilla ensimmäistä kertaa aikuisiällä Tampereen Pirkkalasta lentämistä, ja pakko myöntää että se oli aika jees! Oli ihanaa, kun lentokentälle ajoi vain parikymmentä minuuttia ja pienestä kentästä johtuen turvatarkastuksiinkaan ei olisi tarvinnut jättää tavanomaista paria tuntia. Erityisesti paluulennon jälkeen oli ihana olla niin nopeasti kotona, kun ei tarvinnut ensin ajaa tai matkustaa esimerkiksi junalla kahta tuntia Tampereelle.

Me lähdettiin Lontooseen ilman sen suurempia suunnitelmia. Toki se keikka oli suunniteltu ja se oltiin mietitty milloin keikalle lähdetään ja millä mennään, mutta muuten matka toteutettiin ihan fiiliksen mukaan. Ekana päivänä käveltiin paljon Hyde Parkissa, hotellin läheisyydessä ja käytiin katsomassa Buckinghamin palatsia. Toisena päivänä kierreltiin vähän pidemmällä ja nähtiin London Eye, Tower Bridge ja Big Ben. Meistä toinen ei ollut koskaan ennen käynyt Lontoossa, joten oli kiva käydä katselemassa näitä perinteisimpiä nähtävyyksiä. Toisena päivänä meillä oli myös se keikka, joten oikeastaan puolet päivästä kului siihen.

Ed Sheeranin The Mathematics Tour oli upea

Ed Sheeran se vaan ei taaskaan pettänyt, ja kyseessä oli ehdottomasti paras keikka jonka olen kokenut. Edin fanina ajattelin, ettei kaikki ennätykset rikkoneesta Divide Tourista voi laittaa enää paremmaksi, mutta kyllä kuulkaa voi. Ed täräytti sellaisen setin täydellä Wembleyllä, ettei ollut tosikaan. Keikan settilista oli monipuolisempi kuin ikinä ennen, ja selvästi Ed alkaa ravistelemaan balladipojan roolia pois niskastaan. Kuultiin tietysti kaikki klassikot, biisejä uudelta syksyllä ilmestyneeltä albumilta ja settiin oli päässyt lisäksi erikoisempia kappaleita, kuten esimerkiksi Blow, jota en ajatellut kuulevani enää koskaan livenä. Tämä siksi, ettei kyseinen kappale ole tyypillisintä Ediä eikä se ole soinut radiossa tai ole suuren yleisön suosiossa, ja on vieläpä ”vain” collaboration-albumilta. Mutta sieltä sekin vain tuli, vieläpä tietysti sähkökitaran ja savupommien saattelemana, ja koko yleisö oli myyty.

Erityisesti rakastin keikassa 360-lavaa! Sen ansiosta voitiin jäädä permannon takaosiin, mutta nähtiin silti hyvin lavalle. 360-lava mahdollistaa sen, että koko permantoyleisö on lähempänä lavaa ja Edillä oli lavalla jokin liukuhihna, jonka avulla pystyi kiertämään lavaa eikä näin ollen artisti ollut koko ajan selin kenenkään suuntaan. Tunnelma Wembleyllä on, kuten aina, ihan huumaava kun yli 90 000 ihmistä saadaan samaan paikkaan. Se on aivan käsittämätöntä, miten vain yksi mies ja kitara voi vetää tuon kokoisen stadionin täyteen kerta toisensa jälkeen, ja tänä vuonna jopa viidesti saman viikon sisällä. Edin pedaalilautatyöskentely on todellakin taidetta, ja mun mielestä on maailman siisteintä että Ed voi olla itsensä taustalaulaja ja -soittaja, kaikissa biiseissä. Tulevana lauantaina onkin sitten vuorossa Edin Helsingin keikka, jonne olen myös menossa, joten sitä innolla odotellessa ♡

Värikäs Notting Hill ja kotoisa Lontoo

Kolmas ja viimeinen päivä kului keikasta palautuessa ja nukuttiinkin vähän pidempään. Vietettiin päivä kaupoissa kierrellen ja mä löysin pari kirjaa, ja toinen puolestaan pari tarpeellista vaatekappaletta. Shoppailun lisäksi ehdittiin käydä vihdoin Notting Hillillä, jossa mäkään en ollut aiemmin käynyt, eli jotain uutta mullekin 🙂 Notting Hill on aina ollut mun Lontoo-listalla pastellitalojensa vuoksi, mutta aina aikataulut on niin tiukalla etten ole ehtinyt sinne saakka. Käytiin Notting Hillillä syömässä superhyvässä ravintolassa ja sitten ihasteltiin niitä kuuluisia värikkäitä taloja. Tuolloin iski myös koko reissun ainoa Lontoolle tyypillinen sadekuuro. Sieltä hotellille palattuamme aloimmekin selvitellä seuraavana aamuna lähtevää paluulentoa ja lentokentälle pääsyä, josta sitten kehkeytyikin ne reissun kommellukset. Jotta tästä postauksesta ei tulisi aivan kilometrin pituinen, voisin kirjoittaa noista kokemuksista ihan oman juttunsa 😀

Paluulentoa lukuunottamatta kaikki siis meni oikein nappiin, ja musta oli niin ihana olla taas monen vuoden jälkeen Lontoossa. Parasta koko reissussa ehkä olikin se kotoisa fiilis, tai siis tajuta se, että kaupunki on mulle jo niin tuttu, että sama kuin olisin Helsingissä käynyt. Vaikka tietysti joka Lontoon matkalla opin aina jotain uutta ja näen uusia puolia, mutta niinhän tapahtuu ihan kotikaupungissani Tampereellakin. Lontoo on tosiaan mun suosikkikaupunki ja rakastan sen vauhdikasta menoa, inhorealismia, autenttisuutta, monipuolisuutta, keskeneräisyyttä ja jalat maassa -viboja. Paluumatkan lisäksi tämän reissun ainoa miinus olikin matkan pituus, sillä mä olisin viihtynyt tuolla vielä paaaaljon kauemminkin. Toivottavasti tämän postauksen kuvista välittyy nämä mun fiilikset, Lontoo vaan on niin ♡♡♡