-
Kuukkeleita syöttämässä
Viime postauksessa kerroin meidän edellisestä ruskaretkestä ja tarkemmin Pyhä-Luoston kansallispuistosta sekä Isokurusta. Kerroin siellä myös vähän ohimennen, että Isokurun reitin lopuksi päästiin syöttämään kuukkeleita kädestä. Tuo oli niin upea kokemus, että haluan pyhittää sille nyt ihan oman postauksensa. Nämä kuvat ja koko reissu tosiaan tapahtui viime vuonna, mutta tällä viikolla päästään vihdoin takaisin noihin maisemiin ♡
Onnenlintu Kuukkeli
Kuukkeli on Suomen pienikokoisin varislintu, mutta liikehdinnältään se muistuttaa tiaista. Kuukkeli on todella eloista lintu, joka pyrähtelee mielellään oksalta toiselle, ja vanhat uskomukset pitävät sitä onnenlintuna, joka voi johdattaa eksyneitä pois metsästä. Väritykseltään se muistuttaa mun mielestä tosi paljon ruskaa; selästä ruskeanharmaa, oranssia pyrstössä ja päälaki ruskea. Kuukkeli on silmälläpidettävä ja rauhoitettu laji, joka pysyttelee koko vuoden kotireviirillään. Tästä ”kotitietoisuudesta” johtuen, kuukkeleihin törmää usein helposti samoilla seutuvilla.
Pyhä on ilmeisesti ihan jopa tunnettu kuukkelivetoisuudestaan. Toki kuukkeleita tapaa ihan kaikkialla Lapissa, mutta kuulemani mukaan Pyhä tulee monelle ensimmäisenä mieleen kuukkeleista puhuttaessa. Mekin etsittiin netistä jo ennakkoon vinkkaus, että Isokurun ja Karhunjuomalammen reitillä on Tiaislaavu, jonka tienoilla on paljon ihmisiin tottuneita kuukkeleita.
Kuukkelin syöttäminen kädestä
Jos haluaa kokea kuukkelin syöttämisen kädestä, täytyy muistaa varautua eväillä! Kuukkelit ovat onneksi todella kaikkiruokaisia, ja ne syövät marjoja, siemeniä, hyönteisiä, sieniä ja niin edelleen. Meillä oli mukana leipää, jota tarjottiin kädestä pienin palasin.
Muuta eipä sitten edes tarvittu, eli pelkkä oikea paikka, syötävää ja hetki aikaa riitti. Mursin leipää kädelle ja jäin hetkeksi seisoskelemaan keskelle polkua käsi ylhäällä. Meidän ei tarvinnut odotella kauaakaan, kun jo ensimmäiset kuukkelit pyrähtelivät läheisiin puihin, selvästi tutkien olisiko täällä syötävää. Hyvin pian ensimmäinen rohkea kuukkeli uskaltautui lennähtämään mun kädelle ja nappaamaan nokkaansa hiukan leipää. Sitten se jo pyrähti pois, ja leipää lisättyäni hetken päästä seuraava kävi hakemassa evästä.
Kokemuksena kuukkelin syöttäminen oli niin hauska! Muistan vieläkin, miten lintu nappasi pienillä jaloillaan kädestä vähän kiinni ja nokki hellästi leipää mukaansa. Kukin kuukkeli viihtyi kädessä hetkisen, jolloin niistä ehti napata kuvia ja videoita, ja tuntui ihan hullulta olla niin lähellä lintua, tai ylipäätään mitään luonnon eläintä. Totesin siinä, että kuukkelihan on oikeasti tosi kaunis lintu, ja sopii nimenomaan syksyn ruskaan täydellisesti. Toivottavasti törmätään kuukkeleihin taas tänä vuonna!
-
Isokuru ja Pyhä-Luoston kansallispuisto
Enää yhdeksän yötä siihen, että me lähdetään taas perinteiselle syksyn ruskaretkelle Pyhä-Luoston maisemiin! ♡ Siitä tulikin mieleeni, että en viime syksynä blogin ulkoasuongelmista ja omista kiireistä johtuen kirjoitellutkaan tätä postausta enempää edellisestä ruskareissustamme. Silloin taisin kuitenkin sivuta sitä, että käytiin Pyhä-Luoston kansallispuistossa Isokurussa ja lupailin siitä myöhemmin postausta. No, en ajatellut että ihan näin paljon myöhemmin, mutta tässä sitä ollaan 😀 Ehkä toisaalta tämä ajankohta on hyvä kirjoittaa syksyisestä kansallispuistoretkestä, sillä ehkäpä siellä ruudun toisella puolella on joku, joka on menossa ruskan aikaan samoihin maisemiin? Mutta siis tiivistettynä, viime vuoden ruskaretkellä käytiin upeassa Pyhä-Luoston kansallispuistossa, ja sieltä valittiin juuri kunnostettu Isokurun reitti, josta haluan tässä postauksessa kertoa hieman lisää.
Pyhä-Luoston kansallispuisto ja Isokuru
Pyhä-Luoston kansallispuisto muodostuu Suomen eteläisimmästä tunturijonosta, ja kansallispuistolla on pitkä historia; Pyhätunturin kansallispuisto perustettiin vuonna 1938 ja sitä laajennettiin Pyhä-Luoston kansallispuistoksi vuonna 2005. Kansallispuiston Luoston puoli tunnetaan todella vanhoista männiköistä ja Pyhätunturin puoli puolestaan geologiasta ja metsäsaamelaishistoriasta. Puiston metsiköt voivat olla iältään jopa 400 vuotta vanhoja, ja onpa Pyhä-Luoston kansallispuistoa kehuttu jopa Suomen kauneimmaksi.
Pyhä-Luoston kansallispuistossa sijaitsee Suomen suurin kuru, Isokuru, joka on jopa 220 metriä syvä. Isokuru on maisemiltaan hyvin vaikuttava ja jylhä, ja sen pohjalla sijaitsee Pyhänkasteenlampi ja 17 metrinen Pyhänkasteenputous. Isokurussa on paljon erityissuojeltua kasvillisuutta, ja tästä syystä reitillä on juuri kunnostettu lankkureitti, joilta poistuminen on kiellettyä suojellun kasvillisuuden sekä retkeilijöiden oman turvallisuuden vuoksi. Isokurussa on lumivyöryvaara, ja tästä syystä siellä ei ole talvireittiä. Isokurua sanotaan yhdeksi Suomen vaikuttavimmista luontonähtävyyksistä.
Juuri kunnostettu reitti
Meillä kävi viime vuonna ihan älyttömän hyvä tuuri, kun vain viikkoa ennen meidän reissua Isokurun lankkureittin kunnostus oli saatu valmiiksi. Pyhä-Luoston kansallispuistoon suunnatessamme luulimme vielä, ettei Isokuru ole vielä auki, mutta sitten reitillä kävikin ilmi, että pääseehän sinne! Uusi lankkureitti oli tosi tukeva ja hyvä, sekä mukavan leveä. Tätä lankkureittiä kelpasikin siis taivaltaa eteenpäin kurun pohjalla, ja uusitun lankkureitin metallinen runko kestää nyt paremmin kurun vaativia olosuhteita.
Karhunjuomalammelle ja Isokuruun
Aloitimme oman kansallispuistoreittimme kauniilla metsäpolulla ja lähdimme Karhunjuomalampea kohti. Lampi olikin suosittu levähdyspaikka ja kodat olivat lähes täynnä. Lampi itsessään oli ihanan rauhoittava, aivan tyyni ja se heijasteli upeasti puiden ruskaa. Lammelle johti laituri, jonka nokassa kelpasi ihastella maisemia.
Karhunjuomalammelta käveltiin vähän matkaa takaisin päin ja käännyttiin sitten kohti Isokurua. Jo pienen kävelyn jälkeen kurun jylhät maisemat alkoivat näyttäytyä, ja voi vitsi, ei siinä voinut kuin ihastella ja haukkoa happea. Nuo maisemat olivat todellakin upeimmat, mitä olen Suomessa nähnyt. Syvää kurua olisi voinut tuijotella vaikka kuinka pitkään, mutta matka jatkui lankkureittiä pitkin. Reitillä oli upeita maisemaspotteja, joihin oli tehty puinen tähyilypaikka. Me pysähdyttiin niistä melkein jokaisen tyhjän kohdalle, ihan vaan ihastelemaan maisemia.
Kun kurun huipulla oli kävelty jonkin aikaa, alkoi laskeutuminen kurun pohjalle. Se tiesi portaita, paljon portaita! Onneksemme oltiin vahingossa valittu reitti Karhunjuomalammelta kuruun päin, sillä päästiin tässä kohtaa laskeutumaan portaita alas 😀 Portaita oli ihan hullu määrä, ja puinen uusittu portaikko mutkitteli luonnon mukaisesti. Maisemat olivat jotain ihan sanoinkuvailematonta, siellä jos missä tunsi itsensä pieneksi ja sanattomaksi.
Pyhänkasteenputous
Kun Isokurun lukemattomat portaat oli tepsuteltu alas saakka, vastassa oli kuvankaunis Pyhänkasteenlampi sekä Pyhänkasteenputous. Kuuluisa putous on 17 metrinen ja se kuuluu kansallispuiston tärkeimpiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiin nähtävyyksiin. Putoukselle vei myös hyvä lankkusilta, jossa oli myös penkkejä, joilla sai levähtää. Luonnollisesti putouksella ihmisiä oli ihan valtavasti, ja itse pääsin vain nopsaan räpsäisemään pari kuvaa putouksesta. Putous itsessään yllätti, sillä jotenkin ajattelin sen olevan suurempi, mutta kyseessä on oikeasti pieni putous, vaikka se tosiaan Suomen pisimpiä onkin.
Kaunis tuo putous ehdottomasti oli, ja sitä ympäröivä tyyni lampi oli ihan mieletön näky Isokurun pohjalla. Jatkoimme putoukselta pian matkaa ihmisvilinän vuoksi, ja seuraavaksi taivallettiinkin pitkään kurun pohjalla aika tasaista maata pitkin lankkureitillä. Lankkureitin varrella nähtiin lisää lampia, jotka olivat niin matalia että pohjalla olevat lahonneet puut erottuivat selvästi ja vesi lammissa oli yllättävän kirkasta. Mitä pidemmälle käveltiin, sitä kivikkoisemmaksi luonto näytti muuttuvan.
Loppureitti ja kuukkelit
Tasainen lankkureitin loppu tuli käveltyä yllättävän nopeasti ja sen päässä olikin sitten portaat vuorostaan ylös. Kuru tosin taisi olla tältä puolelta matalampi, sillä portaita ei ollut ollenkaan yhtä paljon kuin pohjalle laskeutuessa, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi että matkalla sai kunnon hapotuksen jalkoihin 😀 Kun portaat oli kiivetty ylös, ylhäällä oli levähdyspaikka ja pari kotaa. Jos joku on menossa Isokuruun, tämä spotti kannattaa pitää mielessä! Se on nimittäin tunnettu kuukkeleista, ja tuolla pääsee hyvin todennäköisesti myös syöttämään niitä kädestä, jos vaan muistaa ottaa evästä mukaan. Kuukkelit ovat tottuneet syöttämiseen, joten mekin vaan otettiin käteen leipää ja seisoskeltiin hetki käsi ojossa, ja pian jo pari kuukkelia kävikin syömässä kädestä.
Tämän kuukkelipisteen jälkeen käveltiin loppumatka perinteisissä metsämaisemissa kohti Luontokeskus Naavaa, johon oltiin jätetty auto ja suunnattiin siitä sitten takaisin omalle mökille. Kaiken kaikkiaan reitti oli ihan mieletön jylhine maisemineen. Sitä oli helppo kulkea, opasteet olivat selvät ja uudet lankkureitit tosi laadukkaat. Kuten jo aiemmin totesin, en ole missään muualla Suomessa nähnyt yhtä upeita maisemia, joten todellakin suosittelen käymään jos olette joskus suuntaamassa Pyhä-Luoston alueelle! Jos muistan oikein, meillä meni reitillä reippaasti kävellen noin kolmisen tuntia.
-
Yö lentokentällä
Kuten viime postauksessa lupailin, voisin erikseen kirjoittaa elämäni ensimmäisestä yö lentokentällä -kokemuksestani 😀 Pienen elämäni aikana on tullut matkustettua useastikin, mutta nyt vasta koin monille tutuiksi tulleen lentokentällä yöpymisen. Tai ainakin musta tuntuu, että lähipiirissä moni on sen jossain vaiheessa kokenut. Mä olen tainnut olla ilmeisen mukavuudenhaluinen matkustelija, kun olen mieluummin maksanut vähän lisää inhimillisemmistä lähtöajoista. Ja nytkään ei ehkä ollut niinkään kyse lähtöajoista, vaan monen tekijän epäonnisesta summasta ja siitä johtuen vietettiin yö lentokentällä, kirjaimellisesti lattialla torkkuen.
Peruuntuneet paluulennot
Kyseessä oli siis meidän heinäkuun alun matka Lontooseen ja tarkemmin ottaen paluulento sieltä Suomeen. Oltiin tehty iso virhe ja ostettiin lennot Kiwi.comin kautta. Kaikki tuntui sujuvan hyvin, kunnes kolmisen viikkoa ennen matkaa saatiin sähköposti, jossa kerrottiin että meidän paluulento on peruttu. Meillä ei ollut peruutusturvaa, joten meille tarjottiin vain maksullisia vaihtoehtoja. Näistä halvin vaihtoehto oli lento Oslon kautta, joka lähtee 7:00 Lontoon Stanstedilta. Tämäkin vaihto maksoi sellaiset 170 euroa , muut lentovaihtoehdot saattoivat maksaa jopa 600 euroa lisää. Näin ollen meidän alunperin halvat budjettilennot olivatkin yhtäkkiä ihan yhtä hintavat kuin laadukkaammilta lentoyhtiöiltä bookattuna, elleivät kallimpiakin. Erikoista oli myös se, että lentotietojen mukaan tuo meidän alkuperäinen paluulento olisi tapahtumassa ihan normaaliin tapaan, mutta olisiko sitten käynyt niin että lentoyhtiö oli suoraan itse myynyt lennon täyteen, jolloin Kiwin sun muiden välittäjien kautta varanneet jäivät rannalle. Googlailujen perusteella tämä on aika yleistä etenkin halpalentoyhtiöiden kohdalla.
Mä emmin tuota vaihtoa aika paljon, koska tiesin että aamuseiskalta lähtevälle lennolle on tosi nihkeä ehtiä, etenkin Lontoon kokoisessa kaupungissa. Kentällä kuitenkin tulisi olla pari tuntia ennen jotta ehtii turvatarkastukset sun muut, ja Lontoossa pelkkään matkaan saattaisi mennä tunti. Päätettiin kuitenkin ottaa nuo lennot, ihan vaan hinnan vuoksi ja pohdittiin, että no taksit ainakin kulkee ja sittenpähän vaan mennään lennolle vähän vähillä yöunilla. Ehtii sitä sitten nukkua vaikka lentokoneessa.
Lontoossa ei kulje metrot arkiöinä
Meidän viimeisenä kokonaisena päivänä Lontoossa torstaina alettiin sitten miettiä, miten päästään lentokentälle aamuyöllä. Joo, oltiin tässä selvittelyssä tosi myöhässä 😀 Jotenkin kuitenkin oletettiin, että Lontoon kokoisessa suurkaupungissa pääsee yölläkin kulkemaan muitta mutkitta, aivan kuten päivälläkin. Eihän tuo kaupunki nimittäin käytännössä nuku?! Mutta kylläpä vaan nukkui… 😀 Kysyttiin torstaina illalla hotellille takaisin palattuamme respasta apua, että josko he voisivat tilata meille taksin valmiiksi aamuneljäksi. Saatiin vastaukseksi hämmentynyt tuijotus ja ”are you serious?”. Meidän hotellin symppis respatyöntekijä sitten alkoi selittämään, että tuo taksimatka maksaa ihan älyttömästi. Me oltiin katsottu netistä, ja sen pohjalta meillä oli käsitys että tuo matka maksaisi noin 50-70 puntaa, mutta respa palautti meidät maanpinnalle. Kyseinen matka kustantaisi jopa 150 puntaa ja hän tarkisti sen vielä soittamalla taksikeskukseen. Sitten alkoikin varsinainen pohdinta, että mitäs nyt. Tsekattiin respan kanssa lentokenttäbussit, mutta ne olivat kaikki täynnä. Tarkistettiin, että lentokenttäjuna kulkisi täydelliseen aikaan siten, että ehdittäisiin juuri sopivasti hieman ennen aamuviittä kentälle, mutta me ei päästäisi tuolle juna-asemalle millään. Koska Lontoossa ei kulje metrot arkiöinä ja tämä oli meille täysi yllätys.
Mä olin ollut ihan varma, että Lontoon metrot kulkee ympäri vuorokauden eikä julkisilla kulkemisessa olisi mitään ongelmaa. Väärin luulin! Yömetrot liikennöivät vain perjantai- ja lauantaiöisin, mutta torstain ja perjantain välinen yö ei kuulunut tähän. Mietittiin myös taksia hotellilta juna-asemalle, mutta tuo juna-asema oli lähes toisella puolella Lontoota, joten olisi ollut melkeinpä sama sitten maksaa itsensä kipeäksi ja mennä suoraan taksilla Stanstedille.
Yö lentokentällä
No, eipä siinä sitten. Hyväksyttiin tilanne ja päätettiin kasata kamat heti ja lähteä lentokentälle jo nyt illasta, koska mieluummin ollaan yö lentokentällä kuin esimerkiksi juna-asemalla tai maksettaisiin noin huimia summia taksista. Päästiin metrolla ongelmitta juna-asemalle, ja sieltä torstain toiseksi viimeisellä lentokenttäjunalla Stanstedille. Jossa sitten todistettiin se viimeinen takaisku, eli se, että emme saaneet mennä turvatarkastusten läpi vielä moneen tuntiin, eikä lentokenttäaulassa ollut kirjaimellisesti yhtään istumapaikkaa. Ravintoloista oli auki ainoastaan Burger King, jossa sielläkään ei tietenkään voi nukkua tai oleskella syömistä pidempään.
Hetki siinä palloiltiin kentällä, ostettiin kaupasta evästä ja seurattiin tilannetta. Kentälle saapui koko ajan lisää ihmisiä, sillä päivän viimeisellä lentokenttäjunalla. Ihmiset alkoivat asettua lattioille nukkumaan, koska yhden yhtä istumapaikkaa ei ollut. Meitä alkoi myös väsyttää, joten päätettiin tehdä sama. Onneksi oli höntsyt päällä, ja saatiin vähän suojaa likaisesta lattiasta kangaskassilla, takilla ja muilla kasseilla 😀 Jossain kohtaa tosin sitä ei enää edes välittänyt lattian likaisuudesta, kunhan vaan olisi edes jotenkin mukava olo ja saisi edes pari silmäystä unta.
Lentokenttäaulassa vietettyjen kolmen tunnin jälkeen huomattiin yllätykseksemme, että nyt klo 2 yöllä turvatarkastuksiin pääsi ne ihmiset, joilla oli vain käsimatkatavarat mukana. Meillä onneksi oli ja päästiin sujuvasti ja nopeasti turvatarkastusten läpi. Ajateltiin, että toisella puolella on varmaan joku kahvila edes, jotta pääsisi istumaan ja vaikka haukkaamaan jotain yöpalaa. Mutta ei, lentokentän puoli oli myös ihan kiinni ja kahvilat ja ravintolat aukeaisivat vasta parin tunnin päästä. Onneksi tuolta kuitenkin löytyi hiljainen odotteluhuone, jossa oli jopa penkkejä ja päästiin nukkumaan niille. Pari tuntia siinä nuokuttuamme huomattiin, että kahvilat aukesivat, mutta jonot olivat niin hullut että skipattiin se idea kuitenkin. Mä en ole koskaan nähnyt mitään kenttää noin täynnä kuin tuo oli. Joka ikinen istumapaikka oli täynnä ja pitkin lattioita istui ja lepäsi satoja ihmisiä. Jonot kahviloihin oli pahemmat kuin jouluna Prismassa. Huomattiinkin siinä sitten, että Stanstedilta lähtee lentokentän kokoon nähden poikkeuksellisen paljon lentoja aamuviideltä, -kuudelta ja -seitsemältä, joten ei ihmekään että ihmisiä oli ihan hulluna.
36 tuntia valveilla
Enää oli jäljellä onneksi vain tunti pari, ja selvittiin nekin nuokkumalla penkeillä ja someja selaillen. Loppumatka sujui oikeastaan ihan hyvin. En saanut itse nukuttua kummallakaan lentopätkällä, mutta lennot olivat ajallaan ja Oslossa sain syötyä kunnolla. Toki oltiin molemmat aivan tajuttoman väsyneitä, mutta onneksi energiat kohtaa täydellisesti noin puolikuolleinakin 😀 Sitten Suomeen ja Tampereelle laskeuduttuamme ja kotiin päästyämme, väsymys jopa hieman hälveni tai sitten väsy oli jo niin pitkällä, ettei sitä enää edes huomannut. Kaiken kaikkiaan laskin, että oltiin noin 36 tuntia valveilla siten, että välissä oli yhteensä 2,5 tuntia unta noin vartin pätkissä. Mutta siitäkin selvittiin ja loppu hyvin kaikki hyvin!
Tämän kokemukseni kautta siis varoitan ja tiivistän, että Stanstedin lentokenttä on kiinni yöllä ja aamuyöllä, eikä kentän aulassa ole ollenkaan istumapaikkoja. Myöskin muiden kannattaa huomioida Lontooseen matkustaessaan se, ettei yöllä kulje esimerkiksi metroja ja taksien hinnat ovat ainakin just tällä hetkellä aivan pilvissä. Lopuksi vielä mainittakoon, että ostakaa lennot suoraan lentoyhtiöltä ja välttäkää Kiwiä 😀
