-
Viimeinen käsky ”saa mennä”: Hyvää matkaa karvakaksonen ♡
Maanantaina oli mun elämäni rankin päivä. Yritin hukuttaa itseni töihin, välttelin puhelimen katsomista ja töiden jälkeen istuin itkien kaksi ja puoli tuntia autossa parkkipaikalla.
Meidän ja mun ensimmäinen lemmikki päästettiin tuolloin parempaan paikkaan. Mä olen onnellinen, että Ennin kivut ovat nyt ohi, mutta oma tuska tuntuu ihan sietämättömältä. Lemmikinomistaja aina ajattelee, että yhteistä aikaa olisi enemmän kuin mitä sitä on. Mäkin olin jo pitkään ajatellut tämän hetken olevan lähellä, mutta en koskaan tajunnut että näin lähellä.Viikko sitten Enni vietiin lääkäriin ja silloin se lyhyt aika yhdessä konkretisoitui. Näin Ennin vielä viimeisen kerran lauantaina, kun oltiin juhlittu Hörhiäiset iloisesti. Yöllä käytiin moikkaamassa Enniä, enkä muista koska olisin viimeksi itkenyt niin paljon. Vaikka ehdin valmistautua tuohon melkein viikon, ei se helpottanut silti yhtään.
Enni oli viralliselta väriltään kulta, ja sitä tuo koira oli myös sisältä. Muistan, kuinka koko pienen ikäni olin toivonut mitä tahansa lemmikkiä, gerbiiliä, marsua tai koiraa. Ja kuinka onnellinen olin, kun vihdoin vanhemmat suostuivat koiraan. Me oltiin Ennin kanssa ihan erottamattomat ja se opetti mulle niin paljon.Rakastin kävellä Ennin kanssa metsässä ja pelloilla. Rakastin opettaa Ennille uusia temppuja ja sitä, kuinka nopeasti se oppi esimerkiksi koirapillin. Rakastin maata lattialla Ennin vieressä kun se nukkui ja mä katselin sen söpöä kuonoa ja tassuja. Enni kuunteli aina uskollisesti mun teiniaikojen murheet ja katsoi mua niin ymmärtävästi kun itkin sen turkkiin. Samoin kuin viime lauantaina.
Mulla on niin kova ikävä. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun Misha tajuaa Ennin olevan poissa, koska Mishakin rakasti Enniä. Koskaan aiemmin muut huolet eivät ole tuntuneet näin pieniltä ja oma olo niin musertavalta kuin nyt. Viimeinen käsky ”saa mennä” on sanottu, hyvää matkaa karvakaksonen ♡”Oh I’m in pieces, it’s tearing me up, but I know
A heart that’s broke is a heart that’s been loved”– Supermarket Flowers, Ed SheeranHiidenlahden Enni, 3.8.2007-27.8.2018 ♡
LUE MYÖS NÄMÄ
× Hetken mulla jopa oli sellainen lapsuuden kesä -fiilis
× Onko summertime sadness ok? Voiko kesällä uupua ja tuntea ahdistusta?
× Mä en halua lähteä täältä
Lue myös
Elämää chihuahuan kanssa: Tällaista on omistaa chihuahua
Heipat kesälle -haaste
XCryo huippukylmähoito – Mitä, miksi, miten?
Näin valehtelen netissä ja somessa -blogihaaste
Mä törmäsin Iinan blogissa tähän haasteeseen. Kuten oon aiemmin sanonut, en yleensä innostu blogihaasteista, mutta tämän mä halusin toteuttaa myös itse ehdottomasti. Mulla on nimittäin ollut suunnitteilla tällainen ”paljastuspostaus”, mutta tuon haasteen näkeminen sai mut muuttamaan sen idean haasteen muotoon.
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Kyllä. Ehkä tämä postaus ja perinteinen vierailu Peggy Porchen Cakesilla kertoo kaiken:D Toki tykkään myös katsoa kaikkea söpöä vaaleanpunaista ja kukkaövereitä, mutta se sitten johtaa siihen että niitä juttuja tulee myös kuvattua eniten.Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Kyllä. Ruuan suhteen tosin vaan yleensä asettelen lautaset kivasti ravintoloissa ja kahviloissa, kotona en jaksa. Mutta esimerkiksi jos tiedän, että mennään ottamaan asukuvia, heitän jotain ns. parempaa päälle kuin sen jokapäiväisen kollarin ja farkut.En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Kyllä ja ei. Otan kyllä meikittömiä Snäppejä sun muita, mutta niissä taitaa aina olla sitten vähintään filtteri…Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Kyllä kai. Mulla nyt ei taida olla mitään brändiä, mutta kirjoitan ja tuon esille juttuja, jotka ovat lähellä sydäntäni, eli kyllä ne kuvastaa mua hyvin. Mä myös helpommin teen juttuja, joista esimerkiksi tiedän tulevan hyvää matskua blogiin.
Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
Kyllä. Ei nyt puhuta mistään laihemmaksi muokkaamista tms, mutta kyllä mä saatan kuvasta poistaa jonkun häiritsevän epäpuhtauden esimerkiksi.Silottelen elämääni somessa.
Kyllä. Kaikki meistä tekee näin. Mä yritän toki pitää mukana elämänmakuisen otteen ja esimerkiksi täällä bloginkin puolella näkyy myös negatiivisia tunteita, mutta pääosin tuon esille vain niitä positiivisia puolia. En kuvaa meidän kaaoksen vallassa olevaa kotia tai esimerkiksi kerro tosi henkilökohtaisista jutuista. Snäpissä tosin just pari päivää sitten näkyi todella siloittelematon koiranulkoilutusasu… 😀Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
Kyllä. En firman suhteen tai mitään, mutta toisinaan kaduttaa kuinka halvalla on tullut lähdettyä mukaan.Bloggaajien elämä on glamourista.
Ei. Se vaan saadaan näyttämään siltä, ja sitä se somen siloittelu on.
Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
Kyllä ja ei. Monesti tulee mietittyä, että vitsi tuosta kohdasta tulisi kiva Instagram-kuva tai Story ja toisinaan myös jotkut muistot muistaa enää vaan kuvan kautta. Ei silti onneksi aina 🙂Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
Ei. Hah, tuntuu ettei musta tiedä kukaan, joten pelkoa oman nimen löytymisestä mistään keskusteluista ei ole.Tutustun blogin/somen kautta ihmisiin, joiden toivon auttavan itseni kuuluisuuteen.
Ei. Mä en ikinä pystyisi tekemään niin, mutta ilmeisesti tämä on tosi yleistä blogimaailmassa. Sattuu todellakin tajuta, että muhunkin on ilmeisesti vain tutustuttu siksi, että musta hyödyttäisiin jotenkin. Mun mielestä ystävyyden ja kaveruuden täytyy aina olla aitoa, eikä vain toisen hyväksikäyttämistä.
Haaste:
× Kerro, keneltä sait haasteen.× Vastaa väittämiin.× Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.Haasteen ryöstin tosiaan Iinan blogista. Rikon vielä vähän lisää sääntöjä ja haastan neljä ihanaa tyyppiä; laitetaan haaste eteenpäin Inkalle, Emilialle, Tarulle ja Nooralle ♡Näin valehtelen netissä – Myönnätkö väitteen vai valehteletko ollenkaan?
LUE MYÖS NÄMÄ
× Parasta kesässä ja juhannuksessa
× Élan Cafe: Syrjäyttää jopa maailman instagrammatuimman kahvilan
× Tämä on ollut kuluneiden viikkojen luottoasu
Blogiyhteistyöt 4: Mikrovaikuttaja eli pieni bloggaaja onkin parempi valinta?
Eilen Helsingissä järjestettiin PING Festivaali, ”where the influencers meet business”. Tähän liittyen bongasin tämän kirjoituksen, joka oli linkattu erääseen bloggaajien Facebook-ryhmään. Kirjoitus kertoo mikrovaikuttajista ja pohtii, olisiko mikrovaikuttaja sittenkin parempi valinta yritykselle kuin isot vaikuttajat. Teksti on mielestäni aivan täyttä asiaa ja inspiroiduin jakamaan ajatuksia tästä itsekin, joten hei, saatiinkin nyt vielä ainakin yksi osa Blogiyhteistyöt -postaussarjaan!
Mä itse vihaan sanaa vaikuttaja, enkä tykkää käyttää sitä oikeastaan kenestäkään. Mikrovaikuttaja terminä puolestaan taisi tulla itselleni vasta jopa ensimmäistä kertaa vastaan, vaikka toki tiedän millaisia ovat pienemmät vaikuttajat ja kuinka he hyödyttävät yritystä yhteistyön kautta. Artikkelissa kuitenkin oli todella hyvin selitetty, mikä on mikrovaikuttaja, ja että se on hyvin häilyvä käsite. Mitään varsinaista seuraajarajaa on vaikea vetää, sillä se riippuu myös todella paljon alustasta. Esimerkiksi Instagramissa tuhat seuraajaa on vielä aika pieni lukumäärä, vaikka tuhat kirjautunutta lukijaa Bloggerissa on jo kohtalaisen paljon nykypäivänä.
Joka tapauksessa, artikkelissa selitettiin ihan älyttömän hyvin, miksi yritykselle saattaa olla kannattavampaa toteuttaa yhteistyö mikrovaikuttajan kanssa kuin todella suuren vaikuttajan kanssa. Ja mä allekirjoitan täysin kaikki ne syyt, joilla tämä väite perusteltiin. Pienemmät vaikuttajat ovat yleisölle tavallisesti uskottavampia suosittelijoita, sillä he tuntuvat vielä ”tavallisilta” ihmisiltä eivätkä julkkiksilta. Ja niinhän se on, kyllä ihmiset uskovat helpommin suosituksia eri tuotteista yksityisiltä henkilöiltä, esimerkiksi kavereilta tai vaikkapa Facebookin Naistenhuoneen jäseneltä, kuin esimerkiksi 40 000 seuraajan bloggaajalta. Isommalta vaikuttajalta tullut suositus yhteistyön merkeissä tuntuu ehkä enemmän maksetulta mainokselta.Mä itse olen sitä mieltä, että ajattelutapa ”tuo on niin iso bloggaaja, ettei se varmastikaan puhu totta kun sille maksetaan tuosta” on ihan älytön. En ymmärrä miksi mielipide tai suositus ei voisi olla rehellinen, vaikka saisitkin yhteistyöstä palkkion. Mutta samaan aikaan olen huomannut, että tuo ajattelutapa on todella vallitseva ja siksi (valitettavasti) allekirjoitan väitteen pienen bloggaajan mielipiteen paremmasta uskottavuudesta. Myös isojen bloggaajien yhteistyöt koetaan selkeästi keskustelupalstojen perusteella ärsyttävämmiksi, eikä se tosiaan ole hyvä juttu yhteistyöyrityksen kannalta. Mun mielestä tuokin on hassu ajattelutapa, mutta näen silti sen negatiivisen vaikutuksen yritykselle.
Yhteistyö pienen bloggaajan kanssa tulee usein todella paljon halvemmaksi. Tämäkin oli selitetty todella hyvin artikkelissa, ja itse olen täysin samaa mieltä. Ison bloggaajan tavoitettavuus on toki paljon suurempi, mutta samalla rahalla yritys voi saada moninkertaisen määrän yhteistöitä eri pienten bloggaajien kanssa. Tällöin yritys saattaa tavoittaa isomman joukon eri tyyppisiä kuulijoita, jonka lisäksi markkinoinnissa tarvitaan usein hienovaraista toistoa, joka toteutuisi paremmin useamman pienen bloggaajan kanssa.Pienillä bloggaajilla saattaa myös olla tarkemmin rajattu aihe ja sitoutuneempi yleisö. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, sillä totta kai yritykselle on aina kannattavampaa markkinoida hyvinkin kohdennetusti ja onnistuneesta markkinoinnista kertoo yleisön sitoutuneisuus. Se, kuinka paljon onnistut sitouttamaan lukijoitasi, kertoo ”vaikutusvallastasi”. Sitoutuneisuutta on siis tykkääminen ja kommentoiminen, ja sitoutuneisuusprosentti on usein pienemmillä vaikuttajilla paljon korkeampi kuin isoilla. Tarkasti kohdennetussa markkinoinnissa saavutetaan pienemmällä rahalla ja vaivalla oikea ja tarkka kohdeyleisö, joista todennäköisesti tulee helpommin asiakkaita.
Mä olen tosiaan itse ollut jo tosi kauan sitä mieltä, että toisinaan yritykselle voi olla jopa kannattavampaa tehdä yhteistyötä vähän pienempien bloggaajien kanssa. Toki ei voi sanoa että aina, mutta tietyissä tapauksissa kyllä. Mä itse olen nähnyt aiemmassa työssänikin sen, kun halutaan vaan tavoittaa mahdollisimman paljon ihmisiä, kohdistamatta tarkasti haluttuun kohdeyleisöön. Tällä tavalla markkinointi on valitettavasti todella tehotonta ja kallista. Pienet bloggaajat myös usein tuottavat yllättävän laadukasta yhteistyösisältöä ja musta on tosi harmi, ettei kaikkien pienten bloggaajien potentiaalia käytetä kokonaan.
En nyt yritä tällä tekstilläni sanoa, etteikö yritysten kannattaisi tehdä yhteistyötä isojen bloggajien kanssa, vaan yritän ennemminkin muistuttaa myös pienistä vaikuttajista ja heidän hyvistä puolistaan. Varsinkin jos yrityksen markkinointibudjetti ei ole päätä huimaava, kannattaa oikeasti edes harkita useampaa pientä bloggaajaa yhden ison sijaan. Tämä on aina tosi tapauskohtaista, mutta esimerkiksi pienemmille yrityksille mikrovaikuttajan kanssa tehty yhteistyö saattaa olla paljon hedelmällisempi vaihtoehto.Mitä ajatuksia tämä herätti sinussa? Voisiko sinusta mikrovaikuttaja olla tietyissä tilanteissa ”parempi” vaihtoehto?
LUE MYÖS NÄMÄ
