• Lifestyle

    Joker – Elokuva, jonka kävin katsomassa kaksi kertaa

    id-joker





    Joker 2019. Kuten tiedätte, mä rakastan elokuvia. Olen parista kirjoittanutkin aiemmin täällä blogissa, esimerkiksi Dunkirkistä ja The Bohemian Rhapsodystä. Mä rakastan sitä, kun elokuva kiskaisee täysillä mukaansa ja se on yksi parhaimmista fiiliksistä, kun elokuva jää pyörimään päähän useammaksi päiväksi. Jos mulle käy niin, elokuva on onnistunut iskemään jonnekin syvälle ja mä pidän kokemusta erittäin onnistuneena. Näin voi mun kohdalla käydä oikeastaan minkä tahansa genren elokuvassa ja tosiaan nuo kaksi aiemmin mainitsemaani leffaa ovatkin täysin erilaisia, mutta molemmat iskivät niin kovaa, että päätin keskittyä niihin ihan blogissakin.






    Viimeisimpänä elokuvana mua sykähdytti tämä uusi Joker. Se on nyt myös ainoa elokuva, jonka olen koskaan käynyt katsomassa kahdesti elokuvateatterissa. Se todellakin pysäytti, ja elokuva on pyörinyt tasaisesti mielessä tämän puolentoista viikon ajan, mikä oli näiden kahden leffakäynnin välissä. Edelleen mietin sitä, ja esimerkiksi eilen illalla katselin aiheeseen liittyviä Youtube-videoitakin. Kolahti siis todella kovaa.

    Joker -elokuva on herättänyt paljon keskustelua, eikä ihmekään. Elokuvaa on tituleerattu yhdeksi vuoden elokuvista ja se jakaa mielipiteitä rajusti. Osan mielestä leffa on yksi parhaimmista koskaan, osa ei tykkää Jokeri-hahmosta joka ei vastaa alkuperäistä, joidenkin mielestä se ihannoi ja lietsoo väkivaltaa ja osa odotti toimintaräjäyttelyä. Mulle itselleni elokuva oli hyvin moniulotteinen ja jätti paljon katsojan omien tulkintojen varaan. Ennen kaikkea mulle elokuva oli valtava yhteiskunnallinen kannanotto.





    Mielenterveysongelmat vahvana teemana

    Kyseessähän on draama, joka mun mielestä käy hyvin ilmi traileristakin, joten itse en ainakaan toimintaa odottanut. Odotin, että elokuva kertoo Jokeri-hahmon taustatarinan ja niin se tekikin, ehkä… ;D Sen lisäksi tarina kuvasi loistavasti nyky-yhteiskunnan ongelmia sekä mielenterveydenhäiriöitä, mitkä tulivat itselleni hyvin positiivisena yllätyksenä. Joker siis täytti ainakin mun odotukset ja ylikin.

    Elokuva oli tunnelmaltaan surumielinen ja lohduton. Heti ensimmäisistä kohtauksista saakka leffa vetäisi mut empatian syövereihin ja tunsinkin lähinnä valtavaa surua koko parituntisen ajan. Pitkin elokuvaa empatia siirtyi aina vaan vahvemmin Jokerin hahmon puolelle ja usein mielessä kävikin ”ei taas, älkää” -ajatus. Se mun tuntema suru oli ihan käsittämätön ja sitä varmasti lisäsi realismi siitä, että vastaavaa tapahtuu ihan oikeasti tässä meidän maailmassa, ja jopa täällä meidän Suomessa. Ihka oikeat ihmiset elävät yhtä lohduttomassa asemassa, kärsivät yhtä vahvoista mielenterveyden ongelmista eivätkä saa apua. Myös me ihmiset itse olemme ihan oikeastikin yhtä kamalia toisillemme, kuten elokuvassa kuvattiin. Olen mä aina tämän kaiken tiedostanut, mutta jotenkin Joker heitti sen kaiken päin näköä niin voimalla, että mä en voinut välttyä järkytykseltä.





    Irrallinen teos Batman-maailmasta

    Mä en tulkinnut tätä niinkään osana Batman-sarjoja. Toki kahden katselukerran ja lukuisten Youtube-videoiden myötä olen kehittänyt päässäni melkoisia yhteyksiä Batman-maailmaan ja pohtinut myös Jokerin alkutarinaa ja syntyä. Olen pohtinut ja tulkinnut paljon pieniä yksityiskohtia ja vihjeitä, joiden myötä olen alkanut muodostaa omaa käsitystäni kaikesta. Mun mielestä huimaa tässä elokuvassa olikin juuri se, että sen voi nähdä hyvinkin suoraviivaisena tai sitten johtolankoja on mahdollista bongailla enemmänkin, ja kaikki jätetään silti hyvin pitkälti katsojan itsensä tulkittavaksi. Aivan mahtavaa, kun elokuva antaa aivoille työstettävää ja mielikuvitukselle tilaa.





    Kunniaa Ledgerille

    Mun mielestä Joker on ehdottomasti yksi aikansa parhaita yhteiskunnallisia ongelmia ja mielenterveydenhäiriöitä kuvaavista teoksista. Mä myös näin tämän suurena kunnianosoituksena Heath Ledgerille, joka on tehnyt yhden vaikuttavimmista Jokeri-rooleista kautta aikain. Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta Ledger menehtyi Jokeri-roolinsa jälkeen ja paljon on spekuloitu, oliko rankalla, synkällä ja haastavalla roolilla sekä näyttelijän voimakkailla rooliinsyventymiskeinoilla yhteyttä tähän, olihan Ledger kuitenkin vahva metodinäyttelijä. Tosiasiassa kukaan ei koskaan saa tietää, oliko näyttelijän menehtyminen itsemurha vai vahinko, ja vaikuttiko Jokeri-rooli tähän todellisuudessa yhtään. Joka tapauksessa, Ledgerin menehtyminen vavisutti koko Hollywoodia rankasti ja mun mielestä Joker -elokuva teki kauniisti kunniaa hänelle, oli se sitten tekijöiden ajatus tai ei. Elokuva muunmuassa sisälsi lähes identtisen kohtauksen Ledgerin Jokerin kanssa ja tietyissä kohdissa mä aistin vahvoja Ledger-viboja, vaikkei mitään missään nimessä lähdetty kopioimaan ja tekijät ovat kertoneet, ettei tässä ole kanavoitu Ledgerin Jokeria. Kuulin myös, että Ledger olisi aikoinaan ottanut inspiraatiota omaan Jokeri-hahmoonsa Phoenixin aiemmista rooleista. Tämän todenperäisyyttä en todellakaan tiedä, mutta ajatus olisi ainakin todella kaunis ja näin ympyrä tavallaan sulkeutuisi.






    Joko te olette käyneet katsomassa kyseisen elokuvan? Mä suosittelen ainakin kovasti, vaikka toki kannattaa ehdottomasti jättää kotiin odotukset Batman-maailmasta ja toiminnasta. Kuulisin mielelläni muidenkin mielipiteitä siitä, miten tulkitsitte elokuvaa ja löytyikö yhteneviä ajatuksia kannanotosta mielenterveysongelmien suhteen? Herättikö elokuva teitä pohtimaan ihmisluonnon kamaluutta toisiamme kohtaan tai inhoa mielenterveydenongelmien vähättelystä nykymaailmassa?






    Joker – Joko sinä kävit katsomassa kyseisen elokuvan?




    ×××

    Seuraathan mua jo myös Instagramissa @ellileppiniemi?


  • Oma tyyli

    Lattea paidassa ja mukissa + Sunnuntai-illan ajatuksia

    id-latte







    Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ♡ Mä ajattelin tulla rustaamaan teille vielä tämän postauksen, sen jälkeen tehdä jonkin kasvonaamion ja sitten nukkumaan. Mun viikonloppu on ollut tavallista pidempi, kun suunnattiin heti aikaisin perjantaiaamuna Helsinkiä kohti. Viikonloppu koostuikin pressitapahtumista, leffasta kun käytiin vihdoin ekaa kertaa IMAXissa, hotelliaamiaisesta, päivästä Heurekassa, kahvitreffeistä ja monista pienistä projekteista. Aikas kiva viikonloppu siis sanon minä!








    Kuvien asu kuvattiin tosiaan myös syksyisessä Helsingissä perjantaina. Tuona päivänä tosin vain maisemat olivat syksyisiä ja lämpöasteet kohosivatkin yli 10 asteeseen. Kuten tiedätte, tuo hame on ihan mun ultimaattinen suosikki syyshameista ja tällä kertaa yhdistin sen maihareihin. Yläosaa pohdin todella kauan, mutta päätin sitten loppujen lopuksi mennä rennolla vaihtoehdolla ja nappasin kaapista tuon Latte-kollarin. Juuri ennen kuvia käytiin Starbucksissa, josta mukaan lähti tietenkin Pumpkin Spice Latet, kaikessa kliseisyydessään 😀 Ja hahah, se lattehan sopi loistavasti myös näihin asukuviin, eikö?








    Sunnuntai-illan ajatuksia

    Just nyt kuitenkin mun päässä pyörii paljon erilaisia ajatuksia ja ajattelin, että niitä olisi hauska listata tänne ylös kuten aiemmin blogeissa oli tapana. Olisipa kiva jos joku samaistuisi, ja jos samaistuu, jätä ihmeessä kommenttia!



    ☆ Voiko kodin sisustukseen olla koskaan tyytyväinen? Sisustuksen järjestys on nyt tosin just sellainen kun haluan, mutta tv-taso, olohuoneen matto ja sohva vielä mietityttää. Myöskin uudet yöpöydät pitäisi löytää.

    ☆ IMAX ei ollut niin ihmeellinen kuin ajattelin. Olihan se kuva joo todella tarkka, mutta toisaalta en usko ihmissilmän näkevän siinä ja esimerkiksi ISENSE-salin screenissä mitään eroa. Ja jälkimmäisessä on kaiken lisäksi mun makuun paremmat penkit sekä äänentoisto.

    ☆ Viimeinen pudotus Love Islandissa oli valtava shokki ja ehdottomasti iso vääryys!

    ☆ Miksen osaa päättää mun hiusten suhteen? Olen tykännyt pitää hiuksia vaihteeksi hieman pidempinä, mutten kuitenkaan haluaisi kasvattaa pitkiä hiuksia takaisin. Samalla en ole niin varma tästä välimallistakaan 😀






    ☆ Luulin että päivätyön lopettaminen tuo lisää tunteja päivään, mutta eihän se niin mene. Tuntuu edelleen siltä, että päivien tunnit loppuvat kesken, kun nyt keskittyy aivan uudella tarmolla yrityksen starttiin ja blogiin. Se kaikki energia mitä kulutti päivätöissä, on nyt kanavoitunut muualle, eikä aikaa siksi tunnu olevan yhtään sen enempää.

    ☆ Alkaneeseen yrittäjyyteen on kuulunut ihan hulluna asioiden selvittelyä ja asioiden tavaamista ääneen, jotta ymmärtäisin paremmin. Tarkoitan siis nyt kaiken maailman starttirahahakemuksia sun muita paperijuttuja 😀

    ☆ Aloin myös pohtimaan uudelleen mun opinnäytetyötä ja lähinnä siis sen aihetta. Tiedän, että nyt on jo tosi myöhäistä vaihtaa sitä, mutta luulen että aion tehdä sen kuitenkin. Mun piti tehdä se tosiaan tuonne työpaikkaani, mutta nyt sattuneesta syystä se ei enää tunnu niin loogiselta.












    collegepaita LOAVIES
    hame SOYA CONSEPT
    takki TED BAKER
    kengät DR MARTENS
    laukku CHANEL




    Sellaisia sekalaisia sunnuntai-illan ajatuksia sekä asukuvia. Alkavasta viikosta tuleekin vähän uutta arkea erilaisempi, kun otin vastaan keikkatöitä, jotka eivät ole tätä meidän yrityksen alaa. Mutta tämähän tässä yrittäjyydessä on parasta, kun voi kirjaimellisesti tehdä mitä vain eikä ole sidottu tiettyyn toimialaan tai muuhun. Toivottavasti teilläkin on edessä mielenkiintoinen viikko!



    Mitä mieltä olit asusta? Minkälainen viikko sinulla on edessä?




    ×××

    Oletko jo liittynyt lukijaksi Bloglovinin kautta?


  • Lifestyle

    Tarvitseeko aina jaksaa?

    idtarvitseeko







    Ihanaa sunnuntaita kaikille ♡ Joko siellä valmistaudutaan illan peliin? Entä kävithän äänestämässä? Mä itse kävin pari tuntia sitten antamassa ääneni ja pronssipeli pyörii just nyt telkkarista. Mua ei oikeastaan jännitä illan peli, koska kisoja en ole tänä vuonna seurannut juuri yhtään joten odotuksiakaan ei ole. Toivotaan silti parasta! Mä halusin nyt pitkästä aikaa tulla kirjoittelemaan ihan reaaliajassa ja ilman sen suurempaa agendaa. Tällä viikolla blogin sisältö onkin ollut jotenkin erityisen rentoa ja ehkä sellaista vanhaa bloggaamista hahah 😀






    Tarvitseeko aina jaksaa?

    Kun istahdin tähän koneelle, ensimmäinen mitä kirjoitin oli tuo otsikko ja jäin pohtimaan sitä itsekin hetkeksi. Mulla oli tosi paljon tekemistä tälle viikolle, siis lähinnä tehtäviä rästijuttuja. Piti ottaa parit kamppiskuvat ettei tarvitsisi viikolla, piti siivota ja laittaa tavarat takaisin paikoilleen, piti käydä lenkillä sitten ikuisuuden jälkeen, piti kirjoitella opparia ja piti käydä kuvaamassa. Enkä tehnyt koko viikonloppuna näistä mitään. Alkuun se ahdisti paljon, ja mietin mitä on tämä saamattomuus. Olenko niin väsynyt taas vai miksi en saa mitään aikaiseksi? Ehkä koin jotain painettakin näiden kaikkien suorittamisesta, kun olen viimeisen vuoden ajan tahtomattani tai alitajuntaisesti pitänyt somessani yllä sellaista tiettyä supertehokasta kuvaa. Mutta en mäkään oikeasti ole aina supertehokas.

    Tarvitseeko aina jaksaa? Tarvitseeko aina olla se supertehokas? Hetken tätä kaikkea prosessoituani tulin tulokseen että ei tarvitse. Mullakin on oikeus laiskotella joskus ja haluan taistella itseäni vastaan, etten kokisi tästä morkkista. Mulla on ollut viimeisen vuoden ajan hankaluuksia ottaa rennosti ja sitä omaa aikaa itselleni, ja tämä onkin hyvä askel sinne oikeaan suuntaan. Vaikka mun keho ei saa tavallisesti mitään kovin raskasta fyysistä kuormitusta töissä, kyllä se väsymys näkyy silti kropassa. Mielestä puhumattakaan, ja se mielen väsymys vaikuttaa kroppaankin. Mä tarvitsen välillä näitä todellisia löhöilypäiviä, että jaksaisin taas.








    Nykyään somessa on tosi mediaseksikästä olla kiireinen, tehdä montaa työtä ja aikatauluttaa tarkasti. Mäkin olen huomaamattani tehnyt niin, vaikka en toki missään nimessä sen takia että se olisi ”cool” ja esimerkiksi syksyllä vaihdoin useamman työn yhteen heti kun se oli mahdollista. Mulla se uran tavoittelu, omilla jaloilla seisominen ja kova palo tulevaisuutta kohtaan on aiheuttanut sen. Nyt tänä keväänä olen alkanut vähän kyseenalaistaa tätä, että onko se kaikki loppujen lopuksi niin ihailtavaa. Se taisi lähteä siitä, kun huomasin ihailevani niitä ihmisiä, jotka elivät hitaasti ja kuuntelivat itseään. Koin jossain pisteessä saavani heistä jopa enemmän inspiraatiota, kuin kiirekiiretyöttyöt -ihmisistä.













    neule MANGO
    farkkuhaalari H&M
    kengät NIKE







    Mutta mitä mieltä te olette? Koetteko te koskaan huonoa omaatuntoa laiskottelusta? Entä onko laiskottelu sallittua ja tarvitseeko aina jaksaa? Kumpi sua inspiroi enemmän rento meno vai hullu kiire?

    Mitä sun viikonloppuun kuului? ♡




    ×××

    Osallistuitko jo tähän Viaplay-arvontaan?