• Matkustelu

    Brighton

    Eilisen talviasu-postauksen jälkeen onkin sitten hyvä palata aurinkoisempiin kuviin ja tunnelmiin 😀 Me käytiin siis Brightonissa päiväreissulla vielä ennen joulua, mutta en silloin ehtinyt millään kirjoittelemaan teille siitä. Välistä on muitakin pienempiä reissuja jäänyt, mutta toivottavasti jaksatte lukea Englanti-juttuja myös sitten sen jälkeen kun olen palannut Suomeen haha.


    No joo, mutta tosiaan se Brighton! Olin kuullut siitä etukäteen kahta mielipidettä, joko sitä rakastettiin tai sitten siitä ei tykätty, eikä oikein mitään sieltä välistä. Mun mielestä Brighton kuitenkin osoittautui todella suloiseksi paikaksi, jossa olisin viihtynyt helposti pidempäänkin! Meiltä Southamptonista tuonne kesti junalla muistaakseni hiukan yli puolitoista tuntia. Brightonissa käytiin heti ensimmäisenä syömässä ja sitten pyörittiin aika kauan tuolla rannikolla. Mä rakastan merta, ja muutenkin kaikkia vesistöjä, niin tuota maisemaa oli kyllä ihana katsoa. Musta oli jotenkin ihanaa että tuolla rannalla oli paljon ihmisiä vuodenaikaan nähden ihan vaan nauttimassa elämästä.


    Rannikolla on myös Brighton Pier, joka on siis käytännössä ihan valtava pelisali joka sijaitsee laiturilla 😀 Se on täynnä kaikkia vanhoja ja uusia pelejä, niin pelikoneita kuin simulaattoreitakin. Pelisalin jälkeen käveltiin kuitenkin laituria vielä eteenpäin, ja sieltä löydettiin kaikkia söpöjä pieniä kojuja (joista suurin osa oli silti kiinni) ja niiden jälkeen löydettiin laiturin päästä pieni huvipuistokin.


    Rannalta jatkettiin sitten matkaa keskustaan päin ja ihasteltiin maisemia. Siellä oli niin paljon kaikkia älyttömän suloisia pastellisia taloja! Toki ne ovat aika yleisiä Englannissa muutenkin, mutta tuolla niitä tuntui olevan erityisen paljon. Katutaidettakin oli joka puolella, ja ne talojen seinien maalaukset olivat todella upeita. Keskustassa käytiin muuten myös tosi symppiksessä donitsi-kahvilassa nimeltä Dum Dum!

    Yllä oleva kuva on The Royal Pavilionista, jonka pihassa käytiin aika nopsasti. Olihan toikin nyt todella vaikuttavan näköinen rakennus! Paremmalla ajalla olisi kiva käydä ihan sisälläkin.

    Ja koska oltiin tuolla pari viikkoa ennen joulua, joulukoristeita oli todella paljon. Ja Brightonissa oli todella nätit koristeet, tarpeeksi hillityt mutta silti kauniit.


    Tästä viimeisestä kuvasta tuli mun mielestä tosi hieno! En todellakaan tiedä, mitkä suihkulentokoneet tai vastaavat siellä lenteli, mutta tuo rasti toi tavalliseen maisemakuvaan mun mielestä vähän lisää sitä jotain. Tuo korkea tolppa tuossa vasemmassa laidassa on muuten British Airways i360, sellainen näköalatorni, joka näkyy paremmin postauksen ensimmäisessä kuvassa. Olisin niin halunnut käydä tuolla, mutta se on kuulemma aika kallista, joten jätettiin se välistä.
    Mutta tosiaan, tuolla olisi ihana käydä uudelleenkin vähän pidemmällä reissulla. Oletko sä käynyt koskaan Brightonissa?

    ×××
    Liity lukijaksi nyt myös Blogit.fi -sivun kautta! 🙂
  • Matkustelu

    Mitä ajatuksia pyörii päässä lähtöpäivänä?

    kaikki postauksen kuvat © Morgana Barbeski

    Keksin pari päivää ennen lähtöä tällaisen hauskan postausidean, tai ainakaan en ole muualla vastaavaa nähnyt vaikka koitin jopa Googlailla 😀 Kokosin puhelimeen ylös satunnaisia ajatuksia lähtöpäivän ympäriltä, ja nyt siis puhutaan tästä torstaisesta lähtöpäivästä eikä siitä ihan koko vaihtoon lähdön ensimmäisestä. Tällaisia juttuja mun päässä siis pyöri tämän viikon tiistain ja lauantain välisenä aikana.

    × ”Siis mitä ylihuomenna jo? Enhän mä oo ehtinyt tehdä vielä mitään.” Tää on mulle aika yleistä, että vaikka olisin tehnyt esimerkiksi lomalla vaikka ja mitä, yleensä jossain kohtaa vähättelen kaikkia kokemuksiani. Ehkä tässä oli myös taustalla vähän sitä ajattelua, että kuinka nopeasti aika onkaan taas mennyt.
    × ”Mitä jos en vaan lähtisikään vielä?” Totta kai mukaan mahtui myös perinteinen epäröinti. Munhan täytyy olla täällä Englannissa huomista koulupäivää varten, mutta mikään ei pakottanut mua lähtemään jo torstaina.

    × ”60 puntaa matkalaukusta?!! Joo ei.” Lähtöselvitystä netissä tehdessäni muistin että mun pitäisi ottaa kaksi matkalaukkua mukaan, jotta saan sitten helpommin kaikki tavarat Englannista pois. Yksi laukku mulla kuului jo lentolipun hintaan, mutta toinen piti maksaa erikseen ja jäikin kyllä tolla hinnalla ostamatta…

    × ”Apua eihän mulla ole mitään kuukautta aikaa! Enhän mä mee kuin vain käymään sinne enää!” Ennen lähtöä mulla oli pari tuntia aikaa nukkua, mutta siitäkin osa meni tämän pohtimiseen. Oon vaan hokenut itselleni että mulla on Englannissa vielä noin kuukausi aikaa jäljellä, mutta keskiviikon ja torstain välisenä yönä se iski vasten kasvoja, ettei aikaa oikeasti olekaan kuin kaksi ja puoli viikkoa.
    × ”Täytyy ehtiä käydä vielä siellä ja täällä ja tuolla ja haluaisin myös kokea tuon ja tuon. Entäs toi suunnitelma josta oon haaveillut koko syksyn, eikö se toteudukaan?” Ylempi johti myös panikointiin siitä, etten ehdikään tehdä kaikkea mitä halusin. Tää muutaman kuukauden vaihto on ihan liian lyhyt aika, just saying…

    × ”Se on melkein kuin loma-matka, mä tuun ihan just taas takaisin.” Näin mä sanoin mun koiralle Mishalle, eikä mitkään muutkaan hyvästit edes tuntuneet hyvästeiltä. Jäljellä oleva aika on niin lyhyt, että nyt ei tirauteltu edes mitään kyyneliä.
    × ”Eii mä en saa sitten kuitenkaan sitä mustikkamehua…” Haha, mun piti lentää Finnairilla, mutta operoiva lentoyhtiö oli sitten kuitenkin British Airways ja olin niin surullinen kun tajusin ettei siellä tietenkään tarjoilla sitä ihan parasta mustikkamehua. Mä kun odotin sitä lennolta ehkä eniten 😀

    × ”Siis täällähän on jo kevät?!?” Astuttiin bussista ulos Southamptonissa, ja lämpöä oli 11 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Hupparillakin oli melkeinpä kuuma, kun taas Suomessa oltiin pari astetta miinuksella ja lunta oli vielä joka paikassa.
    × ”Jaha, mitäs sitten tehdään? Alone again.” Nää oli mun fiilikset kun pääsin kotiin 😀 Ja siis ei, tuo ”taas mä oon yksin” -ajatus ei ollut oikeastaan negatiivinen. Mä nautin yksinolosta yllättävän paljon, mutta nyt tosiaan en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Suurin osa kavereista ei kuitenkaan enää tullut tänne joulun jälkeen ja loput eivät olleet vielä saapuneet.

    × ”Oiskohan munkin vaan pitänyt lähteä heti maanantain jälkeen taas Suomeen?” Suunnilleen kaikki muutkin lähtevät ja hetkellisesti mietin mäkin näin.
    × ”Mä en tuu ikinä selviämään maanantaista.” Meillä on huomenna siis vielä viimeinen koulupäivä, ja se pitää sisällään aika ison ja todella tärkeän esitelmän, ja mukana on myös ihan oikeita asiakkaita. En oo hetkeen stressannut mitään niin paljoa kuin huomista.

    Tänne tuleminen takaisin on joka tapauksessa ollut tosi kivaa ja nautin siitä että mulla on edes se pari viikkoa aikaa, vaikka osa näistä olivatkin vähän negatiivissävytteisiä. Suurin osa näistä ajatuksista ovat kuitenkin kestäneet vain pienen hetken, ja sen jälkeen oon taas jatkanut hymyssä suin. 
    Nämä kuvat muuten otettiin yhdellä meidän koulun studiolla tänä syksynä, kun toinen ryhmä tarvitsi kuvia omaa projektiaan varten ja sain kunnian olla mallina tosi vahvojen poskipunien kera. Ja varmuuden vuoksi, kyllä mulla oli paita päällä koko kuvausten ajan 😀 Tykkään itse näistä tosi paljon ja näillä oli myös ehkä sellainen pieni voimaannuttava vaikutus muhun.

    Mitä tykkäätte näistä kuvista?


    ×××
    Voit seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi 🙂
  • Matkustelu

    Kulttuurishokki: Hyväksyntä

    Kuten lupailin, nyt heti alkuvuodesta kirjoitan teille kulttuurishokki-sarjan seuraavasta osasta. Tällä kertaa on vuorossa hyväksyntä-vaihe, joka on usein näistä kaikista se tuntemattomin, ja tätä vaihetta ei usein lasketakaan erilliseksi osaksi. Itse halusin ottaa sen mukaan, koska mun mielestä tämä on kuitenkin tärkeä osa kulttuurishokki-prosessia ja tähän on helppo sisällyttää keinoja, joilla helpotin omaa shokkivaihettani.
    Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.



     Millainen vaihe on hyväksyntä-vaihe? 

    × Tässä vaiheessa sen shokin olemassaolon tiedostaa ja se tiedostaminen saattaa helpottaa ylipääsemistä shokista

    × Voi olla, että koti-ikävä jatkuu vaikka hyväksyt sen, ja kotimaata saattaa alkaa ajatella vuorostaan vaaleanpunaisten lasien läpi

    × Samaan aikaan kuitenkin hyväksytään se uuden kulttuurin erilaisuus, eikä sitä vastaan olla enää niin jyrkästi kuin shokkivaiheessa

    × Kaikki ei tunnu normaalilta, mutta ei myöskään enää kamalalta

    × Oma identiteetti yhdistettynä ulkomailla asumiseen alkaa muotoutua

     Miltä hyväksyntä-vaihe on minusta tuntunut? 

    Mulla hyväksyntä-vaihetta helpotti varmasti tieto siitä, että pian koittaa Suomi-loma, sillä taisin siirtyä tähän vaiheeseen jo ennen joulua. Tavallaan tieto siitä, että pääsee kotiin hetkeksi helpotti mua suuresti ja auttoi myös ikävän tunteisiin, jotka sen shokkivaiheen ehkä eniten laukaisivat. Viimeisinä viikkoina ennen lomaa teinkin tosi paljon kaikkea, eli tavallaan aktivoiduin taas enemmän shokkivaiheen jälkeen, vaikka tiesinkin että mulla on vielä Englanti-aikaa jäljellä taas nyt tammikuussa.



    Hyväksyntä-vaihe siis tapahtui eniten mun korvien välissä, mutta aktivoi mut tekemään paljon kaikkea pientä. Käytiin esimerkiksi syömässä ulkona, luistelemassa, elokuvissa, lähdin vielä aika extemporena sinne Manchesteriin ja niin edelleen. Muistan myös pysähtyneeni pitkästä aikaa kuuntelemaan katusoittajia ja muutenkin viipyilin keskustassa taas hiukan pidempään ja keskityin miettimään Englannin hyviä puolia. Ja mä koen että nämä kaikki pienet, arkipäiväisetkin aktiviteetit auttoivat mua shokkivaiheen yli ja sitä tajusi taas, että vaikkei se arki nyt samanlaista olekaan kuin Suomessa, niin on se silti yhtä kivaa.



    Just nyt koen ehkä olevani jonkinlaisessa hyväksynnän, sopeutumisen ja jopa paluushokin sekamelskavaiheessa 😀 Paluushokkihan tavallisesti iskee vasta kotiin palattua, mutta mä oon jo nyt pienessä paniikissa vaihdon loppumisesta niin pian, joten kai se voidaan jo paluushokiksi laskea haha. Mutta palataan seuraavaan vaiheeseen taas mahdollisimman pian!

    Jos sä olet kokenut joskus kulttuurishokin, niin miltä hyväksyntä-vaihe susta tuntui? Mitkä asiat sua auttoivat tuolloin?

    Tässä tekstissä käytetyt lähteet:
    http://www.lossesintranslation.com/stages-of-immigration.php
    http://opinto-opas.evtek.fi/4450.html
    https://muuttolintu.com/2016/08/02/kulttuurishokki-ja-muut-ulkomaille-muuton-vaiheet/ 


    ×××
    Liitythän lukijaksi Bloggerin tai Bloglovinin kautta 🙂