Mitä ajatuksia pyörii päässä lähtöpäivänä?

kaikki postauksen kuvat © Morgana Barbeski

Keksin pari päivää ennen lähtöä tällaisen hauskan postausidean, tai ainakaan en ole muualla vastaavaa nähnyt vaikka koitin jopa Googlailla 😀 Kokosin puhelimeen ylös satunnaisia ajatuksia lähtöpäivän ympäriltä, ja nyt siis puhutaan tästä torstaisesta lähtöpäivästä eikä siitä ihan koko vaihtoon lähdön ensimmäisestä. Tällaisia juttuja mun päässä siis pyöri tämän viikon tiistain ja lauantain välisenä aikana.

× ”Siis mitä ylihuomenna jo? Enhän mä oo ehtinyt tehdä vielä mitään.” Tää on mulle aika yleistä, että vaikka olisin tehnyt esimerkiksi lomalla vaikka ja mitä, yleensä jossain kohtaa vähättelen kaikkia kokemuksiani. Ehkä tässä oli myös taustalla vähän sitä ajattelua, että kuinka nopeasti aika onkaan taas mennyt.
× ”Mitä jos en vaan lähtisikään vielä?” Totta kai mukaan mahtui myös perinteinen epäröinti. Munhan täytyy olla täällä Englannissa huomista koulupäivää varten, mutta mikään ei pakottanut mua lähtemään jo torstaina.

× ”60 puntaa matkalaukusta?!! Joo ei.” Lähtöselvitystä netissä tehdessäni muistin että mun pitäisi ottaa kaksi matkalaukkua mukaan, jotta saan sitten helpommin kaikki tavarat Englannista pois. Yksi laukku mulla kuului jo lentolipun hintaan, mutta toinen piti maksaa erikseen ja jäikin kyllä tolla hinnalla ostamatta…

× ”Apua eihän mulla ole mitään kuukautta aikaa! Enhän mä mee kuin vain käymään sinne enää!” Ennen lähtöä mulla oli pari tuntia aikaa nukkua, mutta siitäkin osa meni tämän pohtimiseen. Oon vaan hokenut itselleni että mulla on Englannissa vielä noin kuukausi aikaa jäljellä, mutta keskiviikon ja torstain välisenä yönä se iski vasten kasvoja, ettei aikaa oikeasti olekaan kuin kaksi ja puoli viikkoa.
× ”Täytyy ehtiä käydä vielä siellä ja täällä ja tuolla ja haluaisin myös kokea tuon ja tuon. Entäs toi suunnitelma josta oon haaveillut koko syksyn, eikö se toteudukaan?” Ylempi johti myös panikointiin siitä, etten ehdikään tehdä kaikkea mitä halusin. Tää muutaman kuukauden vaihto on ihan liian lyhyt aika, just saying…

× ”Se on melkein kuin loma-matka, mä tuun ihan just taas takaisin.” Näin mä sanoin mun koiralle Mishalle, eikä mitkään muutkaan hyvästit edes tuntuneet hyvästeiltä. Jäljellä oleva aika on niin lyhyt, että nyt ei tirauteltu edes mitään kyyneliä.
× ”Eii mä en saa sitten kuitenkaan sitä mustikkamehua…” Haha, mun piti lentää Finnairilla, mutta operoiva lentoyhtiö oli sitten kuitenkin British Airways ja olin niin surullinen kun tajusin ettei siellä tietenkään tarjoilla sitä ihan parasta mustikkamehua. Mä kun odotin sitä lennolta ehkä eniten 😀

× ”Siis täällähän on jo kevät?!?” Astuttiin bussista ulos Southamptonissa, ja lämpöä oli 11 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Hupparillakin oli melkeinpä kuuma, kun taas Suomessa oltiin pari astetta miinuksella ja lunta oli vielä joka paikassa.
× ”Jaha, mitäs sitten tehdään? Alone again.” Nää oli mun fiilikset kun pääsin kotiin 😀 Ja siis ei, tuo ”taas mä oon yksin” -ajatus ei ollut oikeastaan negatiivinen. Mä nautin yksinolosta yllättävän paljon, mutta nyt tosiaan en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Suurin osa kavereista ei kuitenkaan enää tullut tänne joulun jälkeen ja loput eivät olleet vielä saapuneet.

× ”Oiskohan munkin vaan pitänyt lähteä heti maanantain jälkeen taas Suomeen?” Suunnilleen kaikki muutkin lähtevät ja hetkellisesti mietin mäkin näin.
× ”Mä en tuu ikinä selviämään maanantaista.” Meillä on huomenna siis vielä viimeinen koulupäivä, ja se pitää sisällään aika ison ja todella tärkeän esitelmän, ja mukana on myös ihan oikeita asiakkaita. En oo hetkeen stressannut mitään niin paljoa kuin huomista.

Tänne tuleminen takaisin on joka tapauksessa ollut tosi kivaa ja nautin siitä että mulla on edes se pari viikkoa aikaa, vaikka osa näistä olivatkin vähän negatiivissävytteisiä. Suurin osa näistä ajatuksista ovat kuitenkin kestäneet vain pienen hetken, ja sen jälkeen oon taas jatkanut hymyssä suin. 
Nämä kuvat muuten otettiin yhdellä meidän koulun studiolla tänä syksynä, kun toinen ryhmä tarvitsi kuvia omaa projektiaan varten ja sain kunnian olla mallina tosi vahvojen poskipunien kera. Ja varmuuden vuoksi, kyllä mulla oli paita päällä koko kuvausten ajan 😀 Tykkään itse näistä tosi paljon ja näillä oli myös ehkä sellainen pieni voimaannuttava vaikutus muhun.

Mitä tykkäätte näistä kuvista?


×××
Voit seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi 🙂

Lue myös

Kulttuurishokki: Hyväksyntä
Talven univormu

Kommentoi