Tuntematon sotilas

Nyt mäkin olen siis vihdoin nähnyt tämän otsikon elokuvan ja halusin tulla jakamaan myös teille mun mielipiteen siitä. Leffa-arvosteluja mun blogissa tosiaan ei yleensä nähdä, ja tämän lisäksi ainoa elokuva josta olen kirjoittanut on Dunkirk. Mä ilmeisesti tykkään sittenkin sotaleffoista kun sellaisen katsomisen jälkeen syttyy fiilis kirjoittaa niistä haha.

Heti ensimmäisenä taustatietona, mähän en ole nähnyt kumpaakaan aiempaa Tuntematonta kokonaan. Meillä ei ole koskaan sitä uudempaa niistä katsottu kun se ei ole kuulemma hyvä (:D) enkä ole itsekään ollut siitä kiinnostunut. Se ensimmäinen tulee telkkarista joka itsenäisyyspäivä ja meilläkin se pyörii yleensä aina taustalla, mutta en vaan ole kertaakaan kyennyt katsomaan sitä loppuun asti. Viime vuonnakin mä yritin kovasti mutta ei siitä tullut mitään, vaan se jäi taas pelkkien pätkien katsomiseen.

Toivon etten saa nyt mitään vihaa niskaani keneltäkään tosifanilta, mutta syy miksi en ole pystynyt katsomaan ensimmäistä Tuntematonta koskaan loppuun asti on se, että se on mun mielestä niin huono. Ne muutamat pätkät mitkä jaksan telkkarin edessä istua, katson leffaa lähinnä tonnin seteli -ilme naamalla. Se elokuva ei vaan saa minussa yhtään mitään tunteita pintaan, vaikka tarina on sellainen, että sen pitäisi.
Elokuvakalusto ja tehosteet olivat siihen aikaan mitä olivat, ja totta kai sekin vaikuttaa. Näyttelijöiden puheesta ei saa kunnolla aina selvää kun murteet on niin vahvoja, ja joo se on kai yksi pointti siitä, että rintamalla oli kirjaimellisesti koko Suomi, mutta ne todella vahvat murteet ainakin mun kohdalla vaikeuttaa huomattavasti juonen seuraamista. Muutenkin mun on älyttömän vaikea eläytyä tuohon elokuvaan mustavalkoisuuden, kuvauskulmien sekä tehosteiden vuoksi ja siksi se ei herätä mitään tunteita. Eikä se ole niiden näyttelijöiden tai tuotantotiimin vika, koska mahdollisuudet vaan olivat silloin niin erilaiset ja oli se varmasti silloin vuonna 1955 ihan huipputasoa. Ja siis ymmärrän myös sen, että tuolla ensimmäisellä elokuvalla on todella iso merkitys monelle suomalaiselle, enkä halua väheksyä sitä yhtään vaikka se ei mua varten olekaan.

Mutta siksi mun mielestä olikin ihan loistava juttu, että Tuntematon sotilas tehtiin tänä vuonna uudelleen. Ei se Dunkirkin rinnalle yltänyt lähellekään, mutta en mä usko minkään yltävän ja sai tämä vuoden 2017 Tuntematon kunnian olla se toiseksi vaikuttavin elokuva, jonka olen valkokankaalta nähnyt. Elokuvaan on saatu tosi upeasti tuotua sotakohtauksia ja joissakin kohdissa tunsi olevansa itsekin mukana. Ja se kertoo mun mielestä onnistumisesta.
Kyseessähän on sama elokuva vain uudempana versiona. Vuorosanat ja kohtauksetkin ovat siis pääsääntöisesti samanlaiset, tietysti pienillä tyylieroilla. Tähän uuteen on myös tuotu muutamia uusiakin kohtauksia, esimerkiksi kotirintamalta, mutta mun mielestä ne on tosi kiva lisä ja vievät juonta eteenpäin hyvin. Eniten mä tykkäsin silti sotatilanteista ja siitä, miten ne on tehty. Pääsin niissä tosi lähelle hahmojen fiiliksiä ja mun oli helppo eläytyä mukaan. Myös niiden kohtausten musiikkitehosteet osuivat ihan nappiin, esimerkiksi pommin räjähtämisen jälkeen on tinnitystä ja niin edelleen.

Varsinkin elokuvan tekovaiheessa kuulin paljon kritiikkiä näyttelijävalinnoista ja erityisesti siitä, miten komedianäyttelijöitä (eiväthän he edes pelkkiä sellaisia ole) voidaan valita tällaiseen elokuvaan. Mutta mua itseäni ei ainakaan häirinnyt Putouksesta tutut naamat ja mun mielestä jokainen näyttelijä hoiti roolinsa todella tyylikkäästi. Murteet eivät tietenkään ole niin vahvoja eikä ihan kaikilla niin aitojakaan, mutta mulle se ei ollut mikään deal-breaker kun tunnelma on muuten tuotu katsojalle niin hienosti. Ainoana miinuksena heittäisin pituuden, sillä kolme tuntia on mun mielestä edelleenkin liian pitkä aika elokuvalle. Jotkut kohtaukset myöskin tuntuvat mun mielestä turhilta, ja ne voitaisiin hyvin jättää pois.
Mun mielestä on todella tärkeää, että Tuntematon sotilas tehtiin uudelleen. Alkuperäistä versiotakin ilmeisesti retusoitiin mutta silti olen sitä mieltä, että me tarvittiin siitä kokonaan uusi versio. Mä olen siitä elävä esimerkki, kun en ole nähnyt ensimmäistä versiota koskaan kokonaan ja tiedän, että en ole todellakaan ainoa. Nuorista aina vaan pienempi osa katsoo sen alkuperäisen, saati lukee kirjan, ja mä väitän että jos ei uutta versiota ei olisi tehty, tarina häviäisi ja unohtuisi vielä joskus kokonaan. Ja niin ei mun mielestä saa missään nimessä käydä, koska onhan toi nyt upea kuvaus suomalaisista. Kirjana tämä varmasti säilyy, mutta se olisi niin noloa että tuollainen elokuvatarina vaan unohtuisi pelkästään sen takia, ettei se sovi nykyaikaan. Ajoitus myös on tärkeä ja just tänä vuonna se oli oikea. Oltaisiin voitu tehdä juhlavuoden elokuvaksi esimerkiksi leffa Simo Häyhästä, mutta mun mielestä oli ihan oikea valinta tehdä Tuntematon uudelleen, koska se ei kerro vain yhdestä ihmisestä vaan koko kansasta.

Vaikka elokuvassa onkin paljon huumoria alkuperäisen version tapaan, voin kertoa ettei leffan jälkeen silti kauheasti naurattanut. En ole ollut ennen katsomassa mitään elokuvaa, jonka jälkeen yleisö olisi taputtanut niin kuin tässä. En myöskään ole koskaan huomannut niin paljon kyynelehtiviä ihmisiä elokuvan aikana ja sen päätyttyä. Eikä mikään elokuva ole koskaan nostanut fiilistä omasta suomalaisuudestani sille tasolle, mikä se elokuvan jälkeen oli.
Ei varmaankaan tarvitse enää sen kummemmin tiivistää että mä tykkäsin ja musta oli ihan huippujuttu että Tuntematon tehtiin uudelleen! Käykää ehdottomasti katsomassa, jos ette ole vielä käyneet 🙂

Jos olet nähnyt uuden Tuntemattoman sotilaan jo, niin mitä mieltä sä olet siitä?

×××
Tänään suunnataan muuten Manchesteriin!! Reissua voi seurata Snapchatin @ellimarias ja InstaStoryn @ellileppiniemi kautta 🙂

Lue myös

Mitä ikävöin Suomesta?
2. adventtiarvonta: Itsenäisyyspäivä ulkomailla

Kommentoi