-
Tuntematon sotilas
Nyt mäkin olen siis vihdoin nähnyt tämän otsikon elokuvan ja halusin tulla jakamaan myös teille mun mielipiteen siitä. Leffa-arvosteluja mun blogissa tosiaan ei yleensä nähdä, ja tämän lisäksi ainoa elokuva josta olen kirjoittanut on Dunkirk. Mä ilmeisesti tykkään sittenkin sotaleffoista kun sellaisen katsomisen jälkeen syttyy fiilis kirjoittaa niistä haha.Heti ensimmäisenä taustatietona, mähän en ole nähnyt kumpaakaan aiempaa Tuntematonta kokonaan. Meillä ei ole koskaan sitä uudempaa niistä katsottu kun se ei ole kuulemma hyvä (:D) enkä ole itsekään ollut siitä kiinnostunut. Se ensimmäinen tulee telkkarista joka itsenäisyyspäivä ja meilläkin se pyörii yleensä aina taustalla, mutta en vaan ole kertaakaan kyennyt katsomaan sitä loppuun asti. Viime vuonnakin mä yritin kovasti mutta ei siitä tullut mitään, vaan se jäi taas pelkkien pätkien katsomiseen.
Toivon etten saa nyt mitään vihaa niskaani keneltäkään tosifanilta, mutta syy miksi en ole pystynyt katsomaan ensimmäistä Tuntematonta koskaan loppuun asti on se, että se on mun mielestä niin huono. Ne muutamat pätkät mitkä jaksan telkkarin edessä istua, katson leffaa lähinnä tonnin seteli -ilme naamalla. Se elokuva ei vaan saa minussa yhtään mitään tunteita pintaan, vaikka tarina on sellainen, että sen pitäisi.Elokuvakalusto ja tehosteet olivat siihen aikaan mitä olivat, ja totta kai sekin vaikuttaa. Näyttelijöiden puheesta ei saa kunnolla aina selvää kun murteet on niin vahvoja, ja joo se on kai yksi pointti siitä, että rintamalla oli kirjaimellisesti koko Suomi, mutta ne todella vahvat murteet ainakin mun kohdalla vaikeuttaa huomattavasti juonen seuraamista. Muutenkin mun on älyttömän vaikea eläytyä tuohon elokuvaan mustavalkoisuuden, kuvauskulmien sekä tehosteiden vuoksi ja siksi se ei herätä mitään tunteita. Eikä se ole niiden näyttelijöiden tai tuotantotiimin vika, koska mahdollisuudet vaan olivat silloin niin erilaiset ja oli se varmasti silloin vuonna 1955 ihan huipputasoa. Ja siis ymmärrän myös sen, että tuolla ensimmäisellä elokuvalla on todella iso merkitys monelle suomalaiselle, enkä halua väheksyä sitä yhtään vaikka se ei mua varten olekaan.
Mutta siksi mun mielestä olikin ihan loistava juttu, että Tuntematon sotilas tehtiin tänä vuonna uudelleen. Ei se Dunkirkin rinnalle yltänyt lähellekään, mutta en mä usko minkään yltävän ja sai tämä vuoden 2017 Tuntematon kunnian olla se toiseksi vaikuttavin elokuva, jonka olen valkokankaalta nähnyt. Elokuvaan on saatu tosi upeasti tuotua sotakohtauksia ja joissakin kohdissa tunsi olevansa itsekin mukana. Ja se kertoo mun mielestä onnistumisesta.Kyseessähän on sama elokuva vain uudempana versiona. Vuorosanat ja kohtauksetkin ovat siis pääsääntöisesti samanlaiset, tietysti pienillä tyylieroilla. Tähän uuteen on myös tuotu muutamia uusiakin kohtauksia, esimerkiksi kotirintamalta, mutta mun mielestä ne on tosi kiva lisä ja vievät juonta eteenpäin hyvin. Eniten mä tykkäsin silti sotatilanteista ja siitä, miten ne on tehty. Pääsin niissä tosi lähelle hahmojen fiiliksiä ja mun oli helppo eläytyä mukaan. Myös niiden kohtausten musiikkitehosteet osuivat ihan nappiin, esimerkiksi pommin räjähtämisen jälkeen on tinnitystä ja niin edelleen.
Varsinkin elokuvan tekovaiheessa kuulin paljon kritiikkiä näyttelijävalinnoista ja erityisesti siitä, miten komedianäyttelijöitä (eiväthän he edes pelkkiä sellaisia ole) voidaan valita tällaiseen elokuvaan. Mutta mua itseäni ei ainakaan häirinnyt Putouksesta tutut naamat ja mun mielestä jokainen näyttelijä hoiti roolinsa todella tyylikkäästi. Murteet eivät tietenkään ole niin vahvoja eikä ihan kaikilla niin aitojakaan, mutta mulle se ei ollut mikään deal-breaker kun tunnelma on muuten tuotu katsojalle niin hienosti. Ainoana miinuksena heittäisin pituuden, sillä kolme tuntia on mun mielestä edelleenkin liian pitkä aika elokuvalle. Jotkut kohtaukset myöskin tuntuvat mun mielestä turhilta, ja ne voitaisiin hyvin jättää pois.Mun mielestä on todella tärkeää, että Tuntematon sotilas tehtiin uudelleen. Alkuperäistä versiotakin ilmeisesti retusoitiin mutta silti olen sitä mieltä, että me tarvittiin siitä kokonaan uusi versio. Mä olen siitä elävä esimerkki, kun en ole nähnyt ensimmäistä versiota koskaan kokonaan ja tiedän, että en ole todellakaan ainoa. Nuorista aina vaan pienempi osa katsoo sen alkuperäisen, saati lukee kirjan, ja mä väitän että jos ei uutta versiota ei olisi tehty, tarina häviäisi ja unohtuisi vielä joskus kokonaan. Ja niin ei mun mielestä saa missään nimessä käydä, koska onhan toi nyt upea kuvaus suomalaisista. Kirjana tämä varmasti säilyy, mutta se olisi niin noloa että tuollainen elokuvatarina vaan unohtuisi pelkästään sen takia, ettei se sovi nykyaikaan. Ajoitus myös on tärkeä ja just tänä vuonna se oli oikea. Oltaisiin voitu tehdä juhlavuoden elokuvaksi esimerkiksi leffa Simo Häyhästä, mutta mun mielestä oli ihan oikea valinta tehdä Tuntematon uudelleen, koska se ei kerro vain yhdestä ihmisestä vaan koko kansasta.
Vaikka elokuvassa onkin paljon huumoria alkuperäisen version tapaan, voin kertoa ettei leffan jälkeen silti kauheasti naurattanut. En ole ollut ennen katsomassa mitään elokuvaa, jonka jälkeen yleisö olisi taputtanut niin kuin tässä. En myöskään ole koskaan huomannut niin paljon kyynelehtiviä ihmisiä elokuvan aikana ja sen päätyttyä. Eikä mikään elokuva ole koskaan nostanut fiilistä omasta suomalaisuudestani sille tasolle, mikä se elokuvan jälkeen oli.Ei varmaankaan tarvitse enää sen kummemmin tiivistää että mä tykkäsin ja musta oli ihan huippujuttu että Tuntematon tehtiin uudelleen! Käykää ehdottomasti katsomassa, jos ette ole vielä käyneet 🙂
Jos olet nähnyt uuden Tuntemattoman sotilaan jo, niin mitä mieltä sä olet siitä?
×××
Tänään suunnataan muuten Manchesteriin!! Reissua voi seurata Snapchatin @ellimarias ja InstaStoryn @ellileppiniemi kautta 🙂 -
Mitä ikävöin Suomesta?
Juhlistetaan seuraavaksi Suomen ihanuutta sellaisten asioiden kautta, joita mulla on ikävä! Vaihtoa ja Englannissa asumista mulla on nyt aikalailla neljä kuukautta takana. Se ei ole mikään kovinkaan pitkä aika, mutta tarpeeksi pitkä siihen että mulle on ehtinyt tulla valtava ikävä joitakin juttuja kohtaan.
× Joulusisustaminen. Mun sormet lähestulkoon syyhyää sisustamishimosta, mutta en kuitenkaan viitsi täällä tehdä isompia muutoksia joulua koska en edes vietä joulua täällä. Lisäksi tämän asunnon täytyy olla tyhjä tammikuun lopussa, ja jos ostaisin paljon sisustusjuttuja, olisi ne vaikea saada tuotua Suomeen.× Jouluteemaa jatkaen, vaalea glögi ja joulutortut ♡ Täällä on tosiaan mulled wineä, mutta ei se ole sama asia. Ikeasta myös löytyi ruotsalaista glögiä, joka oli kyllä hyvää sekin mutta vaalea glögi on vaan mun ultimaattinen lemppari. Joulutorttuja ei myöskään täällä näy, joten niitä täytyy joululomalla sitten tankata ihan kunnolla!× Sauna. Mä en ole koskaan ollut saunahullu, ja tää onkin siksi vähän outo juttu. Meillä on omassa kodissa sauna ja ollaan siinä asuttu siinä jo yli vuosi, mutta mä en ole tainnut käydä siinä saunassa silti kertaakaan. Nyt kuitenkin odotan niin paljon joulusaunaa!× Sipsit ja dippi, varsinkin yhdistelmä Raffelit ja Ranch-dippi. Jos joku ekat Suomi-päivät mun kanssa viettävä lukee tätä, hae pliis nämä mulle valmiiksi hahah 😀
× Lumi ja pakkanen. Oon niin kateellisena selaillut someja ja katsonut suomalaisten kuvia lumesta ja ekoista pakkasista. Mä oon täysin talvi-ihminen, ja rakastan sitä kun on -20 astetta ja isot lumikinokset. Ja mä myös niin petyn jossei tänä vuonna ole valkoinen joulu, mä oon hei nyt kyllä ansainnut sen.× Salkkarit, koska olin ennen vaihtoa niin addiktoitunut. Harmitti tosi paljon se, ettei niitä näe Katsomon kautta 🙁× Meikkipöytä ja sen peili! Oon nyt koko syksyn meikkaillut pienellä käsipeilillä kun en ole raaskinut ostaa pöytäpeiliä. Meikit ovat myös olleet omassa pussissaan vaikka Suomessa ne on mulla kätevämmin meikkipöydän laatikossa.× Toimivampi ja nopeampi 4G. Kuten tästä oon jo aiemmin puhunut, niin musta tuntuu että näiden mobiiliverkot on tosi alkeellisia Suomeen verrattuna. Ootan niin kovasti sitä että saan Suomiliittymän takaisin rajattomalla ja nopealla 4G:llä.
× Hesburgerin juustohampurilainen ja kurkkumajoneesi. Täällä on Burger Kingit, KFC:t ja Mäkkärit mutta totta kai ikävä tulee sitä yhtä ainoaa ketjua, mitä ei täältä löydy. Oon viime vuosina ollut enemmän Mäkkäri-ihminen kuin Hese-ihminen, mutta kummasti oon täällä ollessa himoinnut ihan valtavasti nimenomaan Hesburgerin juustohampparia. Kurkkumajoneesi on aina ollut mun lemppari (jep, ostin kerran Hesestä pelkän majoneesin kun oltiin menossa Mäkkäriin ja söin sen Mäkin ranujen kanssa) ja nyt en saa sitäkään. Ollaan kyllä sovittu, että kentältä kotiin ajaessa pysähdytään matkalla ekaan Heseen hahah.× Läheiset ja kaverit. Tätä ei varmaan tarvitse edes selittää ♡× Koti, hän ja Misha ♡ Viimeisenä ne kaikista kovimmat ikävöitävät. Oman kodin tuntua ja fiilistä ei vaan voita mikään, ei tämä mun asunto täällä tunnu samalta. Ja ne tyypit kenen kanssa sen jaan vaikuttaa siihen fiilikseen varmasti eniten.
neule Fatface × momjeansit Monki × kengät TimberlandEnää 12 yötä kahden viikon Suomi-lomaan ♡ Ihanaa torstaita!
×××
Vielä tänään ja huomenna on aikaa osallistua kuulokkeiden arvontaan täällä 🙂 -
Suomalaisuudesta
kaikki postauksen kuvat © Kati SaariSuomi täyttää huomenna 100 vuotta. Meidän kotimaa on huomenna ollut itsenäinen jo sata vuotta.
Mä en ole koskaan ollut mikään isänmaallisuuden perikuva, ja lähipiirissä mut tunnetaankin pahimpana Suomelle naureskelijana. Varsinkin suomalaiset ja urheilu on kombo, josta puhun hyvin harvoin nätisti ja suomalaisia kannustaen. Mutta se ei silti sulje pois sitä faktaa, että olen hyvin ylpeä suomalaisuudestani.
Suomi on satavuotisen historiansa aikana kokenut niin paljon. Meillä on ollut sisällissota, talvisota ja jatkosota. Ollaan päätetty Ahvenanmaasta, ratkottu kieliriitaa, otettu käyttöön ja pois kieltolaki, sovittu kauppasopimuksia ja maksettu sotakorvauksia. Suomessa on koettu pankkikriisi, ollaan liitytty Euroopan unioniin ja kasvettu hyvinvointivaltioksi. Itse en tietenkään ole kokenut näistä lähes mitään, ja ensimmäinen Suomen merkittävistä virstanpylväistä jonka itse muistan, on euron tulo käyttöön markan tilalle.
Musta tuntuu että vaihdon takia olen tänä vuonna miettinyt erityisen paljon suomalaisuuttani. Ja musta onkin tärkeää, että itsenäisyyspäivän tienoilla mietittäisiin sitä, kuinka paljon itsenäisyys itselle merkitseekään. Mä olen aina ollut historian kohdalla eniten kiinnostunut juurikin sotahistoriasta ja antaisin mitä vaan siitä että mulla olisi vielä sukulaisia jotka voisivat kertoa mulle sotavuosista. Sotaveteraanien tapaaminen ala-asteella oli mulle tosi iso juttu ja arvostin sitä paljon jo silloin. Se koskettaa mua älyttömän paljon kun mietin kuinka paljon suomalaiset ovat sota-aikana kärsineet vain meidän tulevien sukupolvien vuoksi. Se on jotain, mitä me ei voida koskaan korvata eikä voida koskaan kiittää siitä tarpeeksi.
Mua harmittaa niin paljon se, että mun vaihto osui huonoimmalle mahdolliselle vuodelle. Mä asun Suomi100-vuonna ulkomailla enkä vietä Suomen satavuotisjuhlaa Suomessa. Me järjestetään parin suomalaisen kaverin kanssa täällä toki omat istujaiset, katsotaan ehdottomasti Linnan juhlat, syödään suomiherkkuja ja on mulla suomikynttiläkin, mutta silti. Tämä vuosi on just se vuosi, kun haluaisin ehdottomasti olla Suomessa juhlimassa mutta se ei ole mahdollista.
Suomi ja suomalaisuus merkitsee mulle todella paljon, enkä voi väittää etteikö vaihto olisi jopa vahvistanut sitä. Useinhan se menee niin, että merkitys kasvaa vasta menettäessä. Mä olen rakastanut Suomea toki jo ennen vaihtoa, mutta ehkä jotkin ärsyttävät suomalaiset asiat ovat saaneet vähän enemmän rakkautta osakseen sen jälkeen, kun mun ei ole tarvinnut kohdata niitä päivittäin. Ne ovat muuttuneet sellaisiksi lempeydellä naureskelun kohteiksi. Se on oikeasti loppujen lopuksi tosi symppistä, kuinka oman tilansa tuntevia suomalaiset ovat ja kuinka hississä ei puhuta sen liikkuessa edes työkavereille.
Mä tykkään ihan älyttömästi siitä, että mä näytän stereotypiselta suomalaiselta vaaleine hiuksineni ja sinisine silmineni. Olen saanut kuulla siitä useaan otteeseen täällä Englannissa mutta se on ollut mun mielestä kiva juttu. Suomessa parasta mun näkökulmasta on ehdottomasti luonto. Rakastan kaikkia upeita järviä, havupuita ja metsiä, saaristoa ja Lappia. Mä olen ihan täysin kaupunkilainen, mutta mikään ei ole mulle niin korvaamatonta kuin se, että pääsen välillä maalle metsän ja peltojen keskelle. Luontoon liittyy myös vahvasti talvi, jota mä rakastan yli kaiken. Talvi, lumi ja yli 20 asteen pakkaset vaan on parasta mitä mä tiedän ja Suomessa on mahdollista kokea se kunnollinen talvi.
Meillä kaikilla on varmasti mielessä asioita, joista ei tykätä omassa maassamme tai kansalaisuudessamme mutta mun mielestä silti omista juuristaan täytyy olla ylpeä. Hyviä puolia Suomesta, suomalaisuudesta ja meidän saavutuksista voisin listata ikuisuuksiin, mutta jotta tästä ei tulisi ihan liian pitkää postausta mainitsen vain muutamia. Suomi on antanut meille kaikille niin paljon, turvallisen maan jossa kasvaa, rauhaa, perinteitä ja tapoja sekä paljon rakkautta. Suomi on ensimmäinen Euroopan maa, jossa naiset saivat äänioikeuden. Meillä kaikki saavat sairaanhoitoa ilmaiseksi niiden vihattujen verojen takia. Suomalaisten ei tarvitse maksaa koulutuksesta, vaikka koulutuksen laatu on yleisellä tasolla todella hyvä. Suomi on todella puhdas maa ja me ollaan teknologia-alalla yksi johtavimmista maista. Suomessa tuetaan paljon innovaatioita, perheitä ja se on nimitetty maailman vihreimmäksi maaksi. Mun näkökulmasta Suomi jatkaa kehittymistään ja kasvuaan jatkuvasti, mutta silti pitäen sen ihanan maanläheisyyden aina mukana ja se on ihan parasta.
Näistä kuvista muuten sen verran, että kuvat on tosiaan ottanut ihana Kati Saari. Kuvat ovat osa hänen Suomi100-projektiaan, jossa hän kuvasi eri kansallispukuja. Otettiin muutama kuva hyvin perinteisellä kansallispukukuvaustyylillä, mutta Kati halusi myös rikkoa rajoja kuvia elävöittäen. Puku on äitini Tuuterin puku, jonka hän on tehnyt itse. Vähän se on iso minulle, mutta silti rakastuin siihen ja ilmoitinkin, että se on sitten jätettävä mulle kun hän ei sitä voi enää itse käyttää. En tiedä, missä tilaisuuksissa sitä käyttäisin, mutta ainakin säilyttäisin sen huolella ja rakkaudella. Kuten Jenni Haukio sanoi, kansallispuvut ovat meidän kansallisaarteitamme enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Nämä kuvat ovat samalla omasta mielestäni ehkäpä upeimmat kuvat mitä musta on koskaan otettu, ja voisin veikata että puvun ja kuvien tunnelmalla on siihen mielipiteeseen iso vaikutus. Kaikki Katin projektin kuvat löydät tosiaan täältä. Ihan valtavan iso kiitos vielä Katille näistä kuvista, olen niin otettu että sain olla mukana ♡
Suomi ja suomalaiset. Kiitos että olette juuri sellaisia kuin olette. Niin iso kiitos veteraaneille ja lotille, jotka ovat mahdollistaneet tämän kaiken. Mä olen ihan älyttömän ylpeä siitä, että olen suomalainen.
×××
Suomen juhlavuoden kunniaksi vietetään mekin mun blogissa Suomiviikkoa. Tällä viikolla jutut liittyvät siis tavalla tai toisella suomalaisuuteen!
