-
Aamupalahaaste: Vinkit parempaan aamupalaan
https://track.adform.net/serving/scripts/trackpoint/adf.track(546989, ’02_2020_PAULUNS_ELLILEPPINIEMI’);
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Paulúns ja Indieplace kanssa.
Ihanaa sunnuntaita! Instagramissa seuraavat ovatkin varmasti nähneet mun ottaneen osaa aamupalahaasteeseen tällä viikolla, ja nyt haastetta tosiaan on koko viikko takana. Mä olen ollut jo useamman vuoden ajan huono aamupalansyöjä, kun mulle ei ole ollut helppoa saada mitään alas heti herättyäni. Päivätöissä ollessani usein söinkin jotain nopeaa vasta työpaikalla, toisinaan skippasin sen kokonaan. Kotoa työskennellessä aamupalan skippailusta tuli vain entistä suurempi tapa. Aamupalan asiantuntija Kaisa Jaakkola kuitenkin haastoi mut mukaan Paulúns aamupalahaasteeseen, ja lähdinkin siihen oman taustani vuoksi innoissani mukaan. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Paulúns-tuotteiden kanssa ja samalla haluan jakaa teille omia, haasteen aikana hyviksi todettuja vinkkejäni parempaan aamupalaan.
Miten aamupalahaaste sujui?
Itse aamupalahaaste sujui mulla hyvin! Aamupala ei unohtunut kertaakaan ja aamupalasta alkoi tulla rutiini, jota keho alkoi kaivata aamuisin nälän kautta. Paulúns-tuotteilla haaste oli myös superhelppo toteuttaa, kun tuotteista voi luoda nopeasti aamupalan kiireessä, mutta ne sopivat myös rauhallisempaan aamuun pidemmän kaavan mukaan. Variaatioitakin on hurjan paljon, joten valinnanvaraa riittää. Omia suosikkejani ovat erilaiset granolat, ja niistä maut kaakao-vadelma sekä mulperimarja-mansikka-kardemumma. Granola muodostui lemppariksi ehkä siksi, että sitä oli helppo heittää esimerkiksi jugurtin, tuorepuuron tai rahkan päälle, mutta se toimii loistavasti myös smoothiessa.
Uuden aamupalarutiinin myötä huomasin muutoksia omassa jaksamisessa ja hyvinvoinnissa. Ravitsevan aamupalan myötä tuntui, että aamupäivän työt hoituivat paremmalla energialla ja jotenkin aivot tuntuivat olevan paremmin mukana ja hereillä. Keskittyminen oli siis aamupäivisin ehdottomasti helpompaa ja näin myös tulokset tietysti parempia. Aamupala myös säännöllisti koko päivän ateriarytmiä, jos työskentelin tavalliseen tapaan kotoa, ja säännöllisen ateriarytmin koin itsessään auttaneen yleiseen jaksamiseen, vatsan toimintaan ja vireystilaan. Kokonaisuudessaan oma olo oli reippaampi!
Vinkit parempaan aamupalaan
✓ ERILAISIA VAIHTOEHTOJA VALMIINA
Mä olen itse tosi fiilissyöjä, enkä osaa suunnitella etukäteen mitä esimerkiksi huomenna aamulla tekisi mieli syödä. Mä en myöskään nauti, jos syön konemaisesti joka aamu saman setin, koska silloin aamupalasta tulee helposti suorittamista. Siksi koen, että ainakin mulle on hyvä, että kotoa löytyy erilaisia vaihtoehtoja, joista voin valita sopivimman juuri siihen hetkeen. Valmiilla Paulúns-tuotteilla tämä on helppo toteuttaa, kun erilaisia granolamakuja voi olla kaapissa kerralla useampia. Myös ihan eri tuoteryhmiä kannattaa pitää vaihtoehtoina, kun esimerkiksi jonakin aamuna voikin tehdä mieli linssihiutaleita.
✓ TEE SMOOTHIEBOWLIN POHJA VALMIIKSI ILLALLA
Jos tiedät, että aamulla ei ole paljoa aikaa aamupalan valmistamiseen, tee siitä osa valmiiksi jo illalla. Esimerkiksi smoothiebowlin pohja on helppo surauttaa jääkaappiin odottelemaan jo illalla, ja sitä paitsi yön yli tekeytynyt smoothiebowlin pohja on mun mielestä parempi. Jääkaapissa yön yli tekeytynyt pohja on usein kuohkeampi ja paksumpi, jolloin se on helpompi lusikoida aamulla parempiin suihin. Aamulla pohjan voi kaataa lautaselle, koristella bowlin Paulúns granolalla ja tuoreilla hedelmillä, ja tässä kaikessa menee aamulla ehkä kaksi minuuttia.
+ ✓ AVOKADO SMOOTHIEBOWLISSA
Pieni, ylimääräinen vinkki tähän väliin: avokado on se ihmeainesosa, joka tekee smoothiesta tarpeeksi paksun ja kuohkean smoothiebowlia varten.
✓ PILKO HEDELMÄT VALMIIKSI
Nättien smoothiebowlien ja vastaavien aamupalojen tekemisessä mun inhokkivaihe on hedelmien pilkkominen. Siinä usein tuntuu kestävän eikä veistä ja leikkuulautaa jaksaisi pestä kun haluaisi jo päästä aamupalan kimppuun. Jos hedelmät kuitenkin pilkkoo valmiiksi jo illalla, on tämä ärsyttävin vaihe aamulla kokonaan pelistä pois!
✓ TEE AAMUPALASTA HEMMOTTELUHETKI
Jos aamupalan syöminen on sulle hankalaa ja saatat skipata sen usein, yritä kääntää aamupala päivän odotetuimmaksi ateriaksi. Aamupalahaasteen aikana mäkin koitin tehdä jokaisesta aamupalasta hieman spesiaalimman, jotta sitä oikein odotti ja aamupalasta tuli pieni hemmotteluhetki. Otin myös aamupalalle omaa aikaa, jolloin en selannut edes puhelinta vaan nautin rauhasta ja aamupalasta. Aamupalasta ei saa tehdä itselleen pakkopullaa, ja siitä tulee helpommin tapa, kun aamupalasta tekee pienen luksushetken.
Nyt kun aamupalahaaste on mun kohdalla ohi, haluan ehdottomasti haastaa myös teidät siihen mukaan! Itselleni haaste oli todella positiivinen kokemus ja uskon että säännöllinen ja kunnollinen aamupala jää nyt tavaksi. Viikko sitten kyselin Instagram Storyssäni syöttekö te aamupalaa, ja muutama siellä vastasi ei. Erityisesti siis teidän toivoisin kokeilevan aamupalaa vaikkapa viikon verran! Te, jotka kerroitte aamupalan olevan jo rutiini, mitäs jos kokeilet seuraavaksi tuttua aamupalaa pienellä twistillä? ;D
Aamupalahaaste – Mikä on sinun vinkkisi parempaan aamupalaan?
-
Kuukausi ilman töitä – Mitä se on tehnyt hyvinvoinnille?
Moikka ja kivaa sunnuntaita sekä isänpäivää! Hyvää isänpäivää erityisesti omalle isälleni, jota parempaa en voisi toivoa ♡ Meillä on valitettavasti vähän välimatkaa, niin tänä vuonna ei vietetty isänpäivää yhdessä. Joka tapauksessa, toivottavasti myös teillä muilla siellä ruudun toisella puolen on ollut kiva sunnuntai sekä viikonloppu! Mulla loppusunnuntain on tarkoitus kulua rennoissa merkeissä ja pienen ajelun parissa, mutta niitä ennen ajattelin jakaa teille vähän ajatuksia kun nyt on kulunut kuukausi ilman töitä.
Minähän siis lopetin työt lokakuun viimeinen päivä ja kirjoittelin silloin fiiliksiä täällä. Toki työttömänä en ole ollut, vaan keikkatyötä on riittänyt ja olen pyrkinyt parhaani mukaan rakentaa yritystä eteenpäin. Toimettomana ei ole siis tarvinnut olla, joten kuukausi ilman palkkatyötä ei töiden osalta ole ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto. Suurimpia muutoksia olen kuitenkin huomannut omassa hyvinvoinnissani, mikä on ollut jopa yllätys itselleni.
Kun stressiä ja painetta ei huomaa itse
Mulla oli siis melko tavanomainen toimistotyö, jossa tein seitsemän ja puoli tuntia päivässä arkipäivisin. Toisinaan olin töissä myös iltapäivisin ja viikonloppuisin, riippuen vähän tapahtumista ja muusta. Pääsääntöisesti työ koostui toimistotyöstä, mutta harvoin kuitenkaan istuin koko päivää tietokoneella, vaan työhön kuului paljon juoksevia sekä fyysisempiä juttuja. Koin, että meillä myös huolehdittiin työntekijöistä ihan hyvin, tai ainakaan mitään valittamista ei omalle kohdalleni koskaan sattunut. Olihan työ henkisesti jossain määrin kuormittavaa erityisesti stressin vuoksi, mutta pidin työstäni paljon enkä kokenut sitä liian stressaavaksi itselleni, vaikka usein muut muistuttelivatkin että olen todella nuori tälle alalle ja kyselivät miten jaksan.
Ajoittain meillä tietysti oli haastavampiakin aikoja, kuten varmasti kaikissa työpaikoissa. Oli kampanjaviikkoa ja esimerkiksi keväällä heti sen perään toinen iso tapahtuma. Tapahtumia ja muita juttuja saattoi ketjuttua ja toisinaan saatoin tuntea ihan fyysistä sekä henkistä uupumusta ja väsymystä. Välillä myös tunsin stressin ja kerran alkusyksystä jopa pomppasin pystyyn täydestä unesta sydän pamppaillen keskellä yötä. Haukoin happea ja tuntui etten saanut henkeä. En ollut nähnyt painajaista tai muutakaan tavallista, vaan päässä pyöri työt ja tekemättömien juttujen määrä. Se ehkä oli pieni wake up call, ja aloin sen jälkeen tiedostaa stressin tasoa paremmin. Mulla on nimittäin aina ollut hyvä stressinsietokyky, enkä tosiaan välttämättä edes huomaa stressiä itse. Kuten en töissä ollessa oikeastaan huomannutkaan.
Kuukausi ilman töitä
Nyt, kun on kulunut kuukausi ilman töitä, olen tajunnut mitä se stressi ja työtahti minulle tekikään. Olen saanut keskittyä rauhassa itseeni ja olen huomannut, miten mieli ja keho ovat pikkuhiljaa päästäneet stressistä irti. En oikein aiemmin edes tajunnutkaan, miten huonosti mun keho esimerkiksi voi, sillä pidin sitä kaikkea vain normaalina. Vuoroittain nukahtelua ja unettomuutta, stressivatsaa, jaksamattomuutta, välinpitämättömyyttä, muistiongelmia, voimattomuutta, pahoinvointia, hiustenlähtöä ja ruokahaluttomuutta. Olen huomannut näiden kaikkien loppuneen, kun mieli ja keho on saanut levätä vihdoin tarpeeksi. Olihan mulla toki kesän lopussa loma, mutta ei se tainnut sitten kuitenkaan olla tarpeeksi, vaikka silloin niin luulin.
Mielen hyvinvointiin mulla on ehkä eniten auttanut tieto vapaudesta. En koskaan töissä kokenut, että työt olisivat jotenkin rajoittaneet tai muuta vastaavaa, mutta tämä vapautunut fiilis on ollut ihan mieletön. Vapaat aikataulut ovat myös mahdollistaneet itseni kuuntelemisen. Esimerkiksi jos on tuntunut tahmealta, olen voinut lähteä koirien kanssa lenkille ja palata sitten taas hommiin. Olen pystynyt osallistumaan niin moniin uusiin mahdollisuuksiin enkä ole joutunut sanomaan ei työkeikoille tai muille kivoille jutuille. Mun mieli myös on vapautunut ihan uudenlaiseen luovuuteen ja olen esimerkiksi keksinyt uusia ratkaisuja, ideoita ja inspiroitunut paljon enemmän. Nyt vaan tuo kameratilanne ehkä vähän latisti inspistulvaa, mutta… 😀
Älä ihannoi kiirettä ja stressiä
Tässä aika pintaraapaisuna fiiliksiä kuluneesta. Niin hassua, etten ole kokenut hyvinvointini olevan huonolla tolalla ennen kuin konkreettisesti näen parannuksen siinä. Ehkä nämä ovat olleet niitä kun ei tiedä paremmasta -hetkiä, heh. En olisi vielä puoli vuotta sitten osannut ajatellakaan, että osaisin tällä tavoin kuunnella omaa kehoani sekä mieltäni. Itseni kuunteleminen on muutenkin aina ollut mulle vähän sellainen hälläväliä-juttu, ja varsinkin siitä puhuminen on ollut ison kynnyksen takana. Jotenkin tämä nyky-yhteiskunnan kiireen ihannointi on tehnyt hidastamisesta ja itsensä ehdoilla menemisestä jollain tapaa epäonnistumista, mikä on mun mielestä todella väärin. Tiedän, että munkin someissa usein näkyy kiire, mutta sen vastapainoksi haluan ottaa näitäkin puolia esiin. Ihan vaan siksi, että mä en halua olla esimerkkinä ihannoimassa kiirettä ja myös siksi, että mun mielestä näihin aiheisiin pitäisi kaikkien havahtua enemmän.
Muistathan sinä kuunnella omaa mieltäsi ja kehoasi? ♡
-
Joker – Elokuva, jonka kävin katsomassa kaksi kertaa
Joker 2019. Kuten tiedätte, mä rakastan elokuvia. Olen parista kirjoittanutkin aiemmin täällä blogissa, esimerkiksi Dunkirkistä ja The Bohemian Rhapsodystä. Mä rakastan sitä, kun elokuva kiskaisee täysillä mukaansa ja se on yksi parhaimmista fiiliksistä, kun elokuva jää pyörimään päähän useammaksi päiväksi. Jos mulle käy niin, elokuva on onnistunut iskemään jonnekin syvälle ja mä pidän kokemusta erittäin onnistuneena. Näin voi mun kohdalla käydä oikeastaan minkä tahansa genren elokuvassa ja tosiaan nuo kaksi aiemmin mainitsemaani leffaa ovatkin täysin erilaisia, mutta molemmat iskivät niin kovaa, että päätin keskittyä niihin ihan blogissakin.
Viimeisimpänä elokuvana mua sykähdytti tämä uusi Joker. Se on nyt myös ainoa elokuva, jonka olen koskaan käynyt katsomassa kahdesti elokuvateatterissa. Se todellakin pysäytti, ja elokuva on pyörinyt tasaisesti mielessä tämän puolentoista viikon ajan, mikä oli näiden kahden leffakäynnin välissä. Edelleen mietin sitä, ja esimerkiksi eilen illalla katselin aiheeseen liittyviä Youtube-videoitakin. Kolahti siis todella kovaa.
Joker -elokuva on herättänyt paljon keskustelua, eikä ihmekään. Elokuvaa on tituleerattu yhdeksi vuoden elokuvista ja se jakaa mielipiteitä rajusti. Osan mielestä leffa on yksi parhaimmista koskaan, osa ei tykkää Jokeri-hahmosta joka ei vastaa alkuperäistä, joidenkin mielestä se ihannoi ja lietsoo väkivaltaa ja osa odotti toimintaräjäyttelyä. Mulle itselleni elokuva oli hyvin moniulotteinen ja jätti paljon katsojan omien tulkintojen varaan. Ennen kaikkea mulle elokuva oli valtava yhteiskunnallinen kannanotto.
Mielenterveysongelmat vahvana teemana
Kyseessähän on draama, joka mun mielestä käy hyvin ilmi traileristakin, joten itse en ainakaan toimintaa odottanut. Odotin, että elokuva kertoo Jokeri-hahmon taustatarinan ja niin se tekikin, ehkä… ;D Sen lisäksi tarina kuvasi loistavasti nyky-yhteiskunnan ongelmia sekä mielenterveydenhäiriöitä, mitkä tulivat itselleni hyvin positiivisena yllätyksenä. Joker siis täytti ainakin mun odotukset ja ylikin.
Elokuva oli tunnelmaltaan surumielinen ja lohduton. Heti ensimmäisistä kohtauksista saakka leffa vetäisi mut empatian syövereihin ja tunsinkin lähinnä valtavaa surua koko parituntisen ajan. Pitkin elokuvaa empatia siirtyi aina vaan vahvemmin Jokerin hahmon puolelle ja usein mielessä kävikin ”ei taas, älkää” -ajatus. Se mun tuntema suru oli ihan käsittämätön ja sitä varmasti lisäsi realismi siitä, että vastaavaa tapahtuu ihan oikeasti tässä meidän maailmassa, ja jopa täällä meidän Suomessa. Ihka oikeat ihmiset elävät yhtä lohduttomassa asemassa, kärsivät yhtä vahvoista mielenterveyden ongelmista eivätkä saa apua. Myös me ihmiset itse olemme ihan oikeastikin yhtä kamalia toisillemme, kuten elokuvassa kuvattiin. Olen mä aina tämän kaiken tiedostanut, mutta jotenkin Joker heitti sen kaiken päin näköä niin voimalla, että mä en voinut välttyä järkytykseltä.
Irrallinen teos Batman-maailmasta
Mä en tulkinnut tätä niinkään osana Batman-sarjoja. Toki kahden katselukerran ja lukuisten Youtube-videoiden myötä olen kehittänyt päässäni melkoisia yhteyksiä Batman-maailmaan ja pohtinut myös Jokerin alkutarinaa ja syntyä. Olen pohtinut ja tulkinnut paljon pieniä yksityiskohtia ja vihjeitä, joiden myötä olen alkanut muodostaa omaa käsitystäni kaikesta. Mun mielestä huimaa tässä elokuvassa olikin juuri se, että sen voi nähdä hyvinkin suoraviivaisena tai sitten johtolankoja on mahdollista bongailla enemmänkin, ja kaikki jätetään silti hyvin pitkälti katsojan itsensä tulkittavaksi. Aivan mahtavaa, kun elokuva antaa aivoille työstettävää ja mielikuvitukselle tilaa.
Kunniaa Ledgerille
Mun mielestä Joker on ehdottomasti yksi aikansa parhaita yhteiskunnallisia ongelmia ja mielenterveydenhäiriöitä kuvaavista teoksista. Mä myös näin tämän suurena kunnianosoituksena Heath Ledgerille, joka on tehnyt yhden vaikuttavimmista Jokeri-rooleista kautta aikain. Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta Ledger menehtyi Jokeri-roolinsa jälkeen ja paljon on spekuloitu, oliko rankalla, synkällä ja haastavalla roolilla sekä näyttelijän voimakkailla rooliinsyventymiskeinoilla yhteyttä tähän, olihan Ledger kuitenkin vahva metodinäyttelijä. Tosiasiassa kukaan ei koskaan saa tietää, oliko näyttelijän menehtyminen itsemurha vai vahinko, ja vaikuttiko Jokeri-rooli tähän todellisuudessa yhtään. Joka tapauksessa, Ledgerin menehtyminen vavisutti koko Hollywoodia rankasti ja mun mielestä Joker -elokuva teki kauniisti kunniaa hänelle, oli se sitten tekijöiden ajatus tai ei. Elokuva muunmuassa sisälsi lähes identtisen kohtauksen Ledgerin Jokerin kanssa ja tietyissä kohdissa mä aistin vahvoja Ledger-viboja, vaikkei mitään missään nimessä lähdetty kopioimaan ja tekijät ovat kertoneet, ettei tässä ole kanavoitu Ledgerin Jokeria. Kuulin myös, että Ledger olisi aikoinaan ottanut inspiraatiota omaan Jokeri-hahmoonsa Phoenixin aiemmista rooleista. Tämän todenperäisyyttä en todellakaan tiedä, mutta ajatus olisi ainakin todella kaunis ja näin ympyrä tavallaan sulkeutuisi.
Joko te olette käyneet katsomassa kyseisen elokuvan? Mä suosittelen ainakin kovasti, vaikka toki kannattaa ehdottomasti jättää kotiin odotukset Batman-maailmasta ja toiminnasta. Kuulisin mielelläni muidenkin mielipiteitä siitä, miten tulkitsitte elokuvaa ja löytyikö yhteneviä ajatuksia kannanotosta mielenterveysongelmien suhteen? Herättikö elokuva teitä pohtimaan ihmisluonnon kamaluutta toisiamme kohtaan tai inhoa mielenterveydenongelmien vähättelystä nykymaailmassa?
Joker – Joko sinä kävit katsomassa kyseisen elokuvan?
