-
Pieniä, puhtaita tekoja arjessa
https://track.adform.net/serving/scripts/trackpoint/adf.track(546989, ’03_2020_Lumme_ElliLeppiniemi’);
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lumme ja Indieplace kanssa.
Usein tässä isossa maailmassa tuntee itsensä helposti pieneksi ja mitättömäksi. Toisinaan minuakin ahdistaa, että teenkö tarpeeksi esimerkiksi ilmaston hyväksi ja pohdin, mitä voisin tehdä enemmän. Tällaiset ajatukset saavat mielen todella matalaksi, kun kokee riittämättömyyttä omasta itsestä sekä toiminnastaan. Liian usein itseltä unohtuu kuitenkin se fakta, että eivät vain isot teot merkkaa vaan pienillä askelillakin on merkityksensä. Pienistä puroista syntyy isompia jokia ja siksi mä koitankin sysätä nuo ajatukset syrjään ja keskittyä tekemään pieniä puhtaita tekoja arjessa. Niillä saa pitkässä juoksussa paljon aikaan ja mitä useampi meistä tekee niitä pieniä tekoja, sitä isompi hyöty niistä syntyy. Kaupallisessa yhteistyössä Lumme-tuotteiden kanssa pääsin pohtimaan ja tutkimaan juurikin näitä mun omia puhtaita tekoja arjessa.
Puhtaita tekoja arjessa
Koska blogini keskittyy pääsääntöisesti omaan tyyliini, muotiin sekä mun matkaan kohti vastuullisempaa pukeutumista, lähimpänä tätä teemaa mun arjessa ovat tietysti vaatteet. Blogin aikana mä olen pyrkinyt muokkaamaan omaa ajattelutapaani siitä, millainen vaatteiden kiertokulku tulisi olla ja, miten vastuullisempi pukeutuminen ei synny yhdessä yössä, vaan on pitkä prosessi. Nyt kun katson tätä vielä lyhyttä matkaani taakse päin, olen huomannut jo paljon muutoksia. Nykyään mä ostan suurimman osan vaatteistani käytettyinä esimerkiksi Zadaan, Depopin tai Facebook-kirppisten kautta. Käytetytkin hankinnat teen harkiten ja impulsiivinen ostosten tekeminen on jäänyt historiaan. Vaatteiden materiaalit ovat entistä tärkeämpiä, sillä haluan suosia matskuja, joiden uskon ja tiedän kestävän laadukkaana pidempään. Kun mulle iskee himo piristää omaa pukeutumisrepertuaaria, avaan vaatekaapin ja keksin sen sisällöstä uusia yhdistelmiä. Mua ei enää haittaa, vaikka samat vaatekappaleet näkyisivät ”liian usein” blogissa tai muissa somekanavissa.
Näiden lisäksi olen alkanut kiinnittää paljon enemmän huomiota vaatteiden huoltoon ja sitä kautta vaatteiden pidempään ikään. Mitä kauemmin ne kestävät mun käytössä, sen vastuullisempia vaatteeni ovat. Tästä me keskusteltiinkin paljon vähän yli viikko sitten Lumme-tuotteiden ja Pierre Robertin yhteisessä aamupalatilaisuudessa. Tilaisuudessa saatiin myös uusia vinkkejä vaatteiden paikkaamiseen sekä pesemiseen. Mä itsehän en ole kummoinenkaan ompelija, mutta olen siunattu käsistään kätevällä äidillä, joka on jo mun teini-iästä lähtien pidentänyt vaatteideni käyttöikää korjausompelulla ja pienillä muutostöillä. Muutoin mun arkiseen vaatehuoltoon kuuluu esimerkiksi vaatteiden tuulettaminen tai pelkkä paikallinen tahranpoisto pesemisen sijaan, neuleiden siistin ulkonäön ylläpito nukanpoistajalla sekä laadukkaiden pesutuotteiden käyttö.
Vinkit kestävämpiin pesutottumuksiin
Vaatehuollossa vaatteen peseminen on tietysti olennaisessa roolissa. Pesemisen ja vaatteen puhtaanapidon suhteenkin voi ottaa pieniä askelia kohti vastuullisempaa ja kestävämpää käyttäytymistä, ja haluankin jakaa muutaman vinkin tähän liittyen.
✓ Pese harvemmin. Riittäisikö pelkkä tuuletus tai paikallinen tahranpoisto? Erityisesti farkkujen suhteen tässä tulisi olla tarkka, sillä farkkuja tulisi pestä vain pari kertaa vuodessa.
✓ Poista pelkkä tahra. Jos vaatteessa on likaa, sitä ei siltikään välttämättä tarvitse pestä kokonaan. Esimerkiksi Lumme-tuotteiden uudella tahranpoistajalla lian saa hävitettyä paikallisesti. Usein tahranpoistajat mielletään myrkyiksi, mutta nestemäisille Lumme-pyykinpesuaineille ja puhdistussuihkeille on myönnetty Pohjoismainen Ympäristömerkki eli Joutsenmerkki, eli ne ovat ympäristön kannalta tuoteryhmänsä parhaimmistoa.
✓ Annostele pesuainetta oikein. Yleisesti ottaen suomalaiset käyttävät liikaa pesu- ja huuhteluaineita pyykinpesussa. Tuotteen ohjeiden mukainen annostelu on ympäristölle paras vaihtoehto, ja mitä vähemmän, sen parempi.
✓ Valitse matalammassa pesulämpötilassa toimiva pesuaine. Matalampi pesulämpötila on hellempi vaatteille ja pidentää näin vaatteen käyttöikää. Lumme-pesuaineet toimivat loistavasti jopa 30 asteessa!
✓ Kuivaa oikein. Esimerkiksi neuleiden käyttöikää pidentää se, että kuivaat neuleen vaakatasossa, jolloin neule ei venähdä.
✓ Mieti pesutuotteiden koko elinkaarta. Miten kierrätät pesuainepakkauksen? Myös tyhjä paketti vaikuttaa ympäristöömme, joten kannattaa valita helposti kierrätettävä pakkaus. Lumme-tuotteilla on selkeät kierrätysohjeet ja esimerkiksi tahranpoistajan pullo on valmistettu kierrätysmateriaalista.
Mitkä ovat sinun vinkkisi vaatteiden elinkaaren pidentämiseen?
-
Kuulun riskiryhmään – Pelottaako koronavirus?
Huh, että voikin jännittää tämän postauksen julkaiseminen… 😀 Syy jännitykseen on se, että jo otsikon lukiessasi tiedät minusta asian, jota en ole koskaan aiemmin kertonut perhepiiriä pidemmälle.
Kuulun riskiryhmään
Mä tosiaan kuulun riskiryhmään ja olen pitkäaikaissairas. Lapsena sairastin vesirokon ja jälkitautina sain tämän kyseisen sairauden. Mä en koe itse olevani pitkäaikaissairas, tai sairas muutenkaan, koska tämähän ei näy mun elämässäni yhtään mitenkään. Siksi asiasta ei juuri kukaan ole tiennytkään, koska se ei näy ulospäin, mun ei tarvitse miettiä sitä arjessani ja rehellisesti olen monesti jopa unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Lapsena toki asiaa tutkittiin jonkun verran ja kävinkin silloin aika usein verikokeissa sun muissa testeissä, ja on multa otettu koepalakin. Kaikki kuitenkin tasaantui aikaa myöden, eikä mulla ole enää ollut lapsuuden jälkeen oireita enkä ole koskaan syönyt lääkkeitäkään tähän tilanteeseen.
Muistan itse sairauden olemassa olon lähinnä aina influenssa-aikoihin, kun pohdin käynkö ottamassa influenssarokotteen. Saisin sen siis tietysti ilmaiseksi koska kuulun riskiryhmään, ja nyt viimeisiä paria vuotta lukuunottamatta olenkin sen aina mielelläni hakenut. Pari vuotta olen sen kuitenkin tietoisesti jättänyt ottamatta, ja toistaiseksi asiat ovat olleet hyvin.
Korona konkretisoitui, kun tapahtuman peruutus osui omalle kohdalle
No, sittenhän maailmaan iski tämä paljon puhuttu ja esillä ollut koronavirus. Mähän olen alusta asti ollut sitäkin kohtaan vähän hällä väliä -asenteella, etenkin kun tiedossa ei ole ollut matkoja epidemia-alueille eikä kukaan lähipiiristäkään ole ollut altistavilla alueilla. Toki mielessä pyörähti alussakin se ajatus että niin, mähän kuulun riskiryhmään ja on mahdollista, että korona on mulle vaarallisempi kuin muille. Lähinnä olen kuitenkin ollut huoletta, kun teen töitä kotoa käsin ja huolehdin perushygienista käsien pesuineen päivineen. Olen uskaltanut liikkua keskustassa ja julkisilla sen enempää miettimättä, myös silloin kun koronatapauksia alkoi vahvistua täällä Tampereen seudullakin. Jotenkin en ole osannut pelätä, koska ajattelen että me ollaan Suomessa, ja täällä terveydenhuolto on maailman parhaalla tasolla. Jos sairastuisin, en uskoisi että mitään pahaa tapahtuisi, koska tiedän että Suomessa jos jossain saisin heti ammattitaitoista hoitoa.
Kaikki kuitenkin tavallaan konkretisoitui tänään torstaina. Tänään illalla piti olla erään pitkäaikaisen yhteistyökumppanini uusien tuotteiden lanseeraustilaisuus Helsingissä. Kyselin tilaisuuden smart casual -pukukoodiin seuraajilta apua Instagram Storyn puolella ja olin saanut vaatteet lainaan tilaisuutta varten. Hotelli oli varattuna, koirat järjestetty hoitoon ja olin kotona pakkailemassa, kun puhelimeen kilahti viesti. Viestissä kerrottiin tilaisuuden olevan peruttu levinneen koronan ja sen uhan vuoksi. Toki mua harmitti tilaisuuden peruuntuminen, sillä olin odottanut sitä todella innoissani, mutta enemmän kavahdin ehkäpä nimenomaan sitä koronaa. Tiedän, että tilaisuuteen oli nähty älytön määrä vaivaa, kutsuvieraita oli varmasti paljon ja rahaa kulutettu. Kutsut jopa tuotiin henkilökohtaisesti kotiovelle, joten tiedän ettei peruuttamispäätöstä tehty todellakaan heppoisin perustein. Omalle kohdalle sattuneen peruutuksen lisäksi tänään on peruutettu toukokuuhun saakka monia muita tapahtumia ja hallitukselta on tullut ohjeistus yleisötapahtumiin liittyen. Tämä kaikki ehkä havahdutti vähän mua itseänikin, että pitäisikö tässä oikeasti pelätä.
Pelkäänkö koronavirusta, koska kuulun riskiryhmään?
Tänään olenkin miettinyt koronaa aika paljon, sekä omaa tilannettani. Perusterveelle, hyväkuntoiselle nuorelle aikuiselle tai aikuisellehan korona ei ilmeisesti ole tavallista flunssaa tai influenssaa kummempi. Vaarassa ovat etenkin vanhukset ja hyvin pienet lapset, mutta myös riskiryhmään kuuluvat, joille se tavallinen influenssakin voi olla vaarallinen.
Pohdin ja olen nyt pyöritellyt omaa tilannettani monelta eri kantilta. En tosiaan edelleenkään oikein osaa pelätä koronaa, tai pitää sitä itselleni vaarallisena. Vaikka kuulun riskiryhmään, olen silti hyväkuntoinen ja muuten perusterve, joten uskon selviäväni jos kävisi niin huonosti että saisin tartunnan. Toki tämä kaikki havahdutti niin, että tajuan ehdottomasti hakeutua hoitoon matalalla kynnyksellä jos mitään flunssan oireita ilmenee. Olen myös onnellinen, ettei tälle keväälle nyt sitten toteutunutkaan reissuja tai muuta sellaista. Suurimpana vaikutuksena mä nyt harkitsen uudelleen sitä influenssarokotetta ensi kautta ajatellen, vaikka pari vuotta olenkin ollut ilman rokotetta. Jos ja kun koronaan kehitetään rokote jossain vaiheessa, siitä en vielä osaa sanoa ottaisinko sen vai en. Tällä hetkellä olo on rauhallinen eikä korona pelota omalla kohdallani – keskityn nyt vain olemaan ehdoin tahdoin altistamatta itseäni, mutta en silti aio riskiryhmään kuulumisen vuoksi erakoitua kotiinkaan.
Mitä mieltä sä olet ylipäätään koronaviruksesta? Pelottaako, vaikka et kuuluisi riskiryhmään? Oletko muuttanut toimintatapojasi viruksen leviämisen myötä?
Mitä ajatuksia korona sinussa herättää?
-
Kuinka koirat sopeutuivat uuteen kotiin?
Muuttoaiheisia postauksia suunnitellessani mieleen nousi myös kertoa teille siitä, kuinka Misha ja Winston ovat kotiutuneet. Muutto koiran kanssa on varmasti monelle tuttu aihe tai edessä oleva juttu. Kaikkia se ei ehkä jännitä, mutta monia varmasti mietityttää ja moni haluaa kuulla muiden kokemuksia siitä, kuinka koirat sopeutuivat uuteen kotiin. Erityisesti silloin, jos kyseessä on pentu tai tavallista herkempi koira, ja siksi ajattelin jakaa kuulumisia meiltä tämän aiheen tiimoilta.
Lähtötilanne
Mishahan on hermoiltaan varsin kylmäpäinen eikä pienestä hätkähdä. Misha on muuttojen suhteen jo kokenut konkari eikä mua muutot tai vastaavat elämänmuutokset huoleta tippaakaan ton mun pakkiparin kanssa. Se on niin luottotyyppi, joka sopeutuu uuteen ympäristöön helposti ja luottaa täysin mun läsnäoloon.
Enemmän mä sitten jännitinkin Winstonin puolesta. Winstonhan on nyt noin puolitoistavuotias, eli käytännössä pentu vielä. Ikänsä lisäksi Winstonin luonne huoletti, sillä tämä taas on täysin päinvastainen kuin Misha. Winstonin on vaikea sopeutua uusiin ympäristöihin, ja vanhat hoodit sekä tutut rutiinit on sille elintärkeitä. Se reagoi muutoksiin rajustikin ja on muutenkin tavallista herkempi, vilkkaampi ja valppaampi koira. Winston ei myöskään koskaan ollut muuttanut, jossei kennelistä hakua lasketa.
Kuinka koirat sopeutuivat uuteen kotiin
Kuitenkin, muutto sujui kokonaisuudessaan yllättävän hyvin! Jonkin verran tosin mun arvelut osuivat oikeaan, mutta onneksi vähemmän kuin osasin odottaa. Kumpikaan koirista ei oikeastaan häiriintynyt yhtään tavaroiden pakkailusta ja muuttolaatikoista. Itse muuttopäivänä Winston oli melkoisen pyörällä päästään, kun tavaraa kannettiin ulos ja ihmisiä ramppasi ees taas. Koirat hain uuteen kotiin vasta viimeisenä, mutta täälläkään ei laatikkomeri ja jätesäkit onneksi haitanneet suuremmin.
Se, mitä eniten pelkäsin tapahtuvan osui tosin oikeaan. Winston nimittäin otti ensimmäisten kahden viikon aikana takapakkia sisäsiisteyteen. Se taitaa olla aika yleistä, erityisesti pienillä koirilla, mutta sitäkin ärsyttävämpää. Muutamia ylläreitä löysin parin päivän välein, mutta onneksi ne on nyt takana päin (koputan puuta). Muutoin hauvat ovat tuntuneet kotiutuneen tänne hyvin ja ne ovat ottaneet tämän paikan kodikseen. Winston on yhä valppaampi ja haukkuherkempi kuin aiemmin, mutta odotan positiivisin mielin senkin tasoittumista ajan kanssa. Ja eihän mulla toki ole täällä tv:tä tai edes väliovea, mitkä vähän vaimentaisivat rapusta tulevia ääniä kun ne saavat Winstonin välillä tolaltaan. Ehkä telkkarin taustahälinä voisi jopa auttaa, ainakin haluan ajatella niin.
Ulkona kummatkin koirista ovat valppaampia ja haukkuherkempiä, mikä kai sinäänsä on ihan luonnollista. Uudet ympäristöt, uudet naapurikoirat ja valtavasti uusia hajuja. Vieressä on myös työmaita, joiden kolina hämmentää koiria välillä ulkosalla. Ollaan kuitenkin löydetty paljon uusia kivoja lenkkipolkuja ja reittejä, ja ollaan nautittu uusista seuduista paljon.
Mun kohdalla koko muutto koirien kanssa meni siis yllättävän positiivisesti ja mielestäni kokonaisuudessaan hyvin. Takapakkeihin sisäsiisteyden suhteen osasin varautua, ja sitä suosittelen muillekin, joilla on edessä muutto koiran kanssa. Erityisesti, jos kyseessä on yhtään samantyyppinen tapaus kuin tuo mun Winston. Toki omalla kohdallani koiria on varmasti helpottanut se, että teen kotoa töitä ja tietysti mun läsnäolo rauhoittaa ja auttaa sopeutumisessa uuteen.
Minkälaisia kokemuksia sulla on koiran kanssa muuttamisesta?
