Mukavaa helatorstaita kaikille ♡ Alkoiko siellä pidennetty viikonloppu? Itsellä oli muutamat työjutut hoidettavana vielä tänään ja pari jätin huomisellekin, mutta joka tapauksessa selvästi kevennetyt päivät tiedossa. En silti oikein tiedä, olisiko pitkästä viikonlopusta kuitenkaan niin innoissani. Viime aikoina viikonloput eivät enää ole olleet niitä odotettuja hetkiä, ja sieltä kumpusikin inspiraatio tähän postaukseen.

Fomo, vaikka mitään ei tapahdu

Muutamien viime viikkojen aikana mua on jopa hieman ahdistanut viikonloput, ja olen lähinnä odottanut taas maanantaita. Nyt jo parina viikonloppuna mä olen hiljentynyt somessa selvästi, vaikken ehkä täysin kuitenkaan. Jotenkin tuntuu, ettei viikonloppuisin ole mitään päivitettävää eikä silloin tapahdu yhtään mitään. Ennen koronaa mulla oli melkein joka viikonlopulle edes jotakin tekemistä, mutta nyt menossa on ties kuinka mones lauantai ja sunnuntai putkeen, kun ei ole mitään suunnitelmia.

Mähän olin koronan alkaessa etunenässä sillä fiiliksellä, että tää kotoilu on tosi jees eikä aiheuta mulle ongelmia. Viihdyn kotona, erityisesti tässä nykyisessä asunnossani, teen töitä kotoa ja niin edelleen, mikäs sen helpompaa? Nyt kuitenkin parin kuukauden jälkeen huomaan että rajansa kaikella. Vaikka kuinka viihtyisin kotona, en mä selviä ikuisuuksiin neljän seinän sisällä. Lenkit ja ulkoilu on tullut tärkeäksi osaksi arkea, mutta tuntuu että kaipaan silti jotain muuta, erityisesti sosiaalisia kontakteja.

Otsikkoon viitaten viikonloput ovat viime aikoina tuntuneet kaikista raadollisemmilta, kun usein perjantai-iltaisin mut valtaa hassu yksinäisyyden tunne, joka lievittää sitten sunnuntaina. Fomo eli fear of missing out on vahvempi kuin koskaan. Sinäänsä todella kummallisia fiiliksiä, kun kotoileehan kaikki muutkin just nyt eikä mitään tapahdu, mistä voisin jäädä paitsi. Luulenkin, että yksinäisyys ja fomo ilman sitä oikeaa ulkopuolelle jäämistä johtuu vain siitä, että eristäytymistä on jatkunut niin pitkään ja siitä kaipuusta normaaliin elämään. Toki, onhan suosituksia ja rajoituksia nyt höllennetty ja monet ovat nähneet ja tehneet vapaammin. Voihan sekin vaikuttaa, kun somessa alkaa näkyä ensimmäisiä normaalin elämän merkkejä ja sitten vertaan sitä siihen, että itse istun yksin kotona.

Koronakevät ja yksinäisyys

Tiedän, etten varmastikaan ole näiden ajatusteni kanssa yksin. Uskon että monet tuntevat kummallista yksinäisyyden tunnetta näin koronakevään aikaan ja monilla yksinäisyyden tunne on varmasti pahentunut. Monesti mielessä on ollut ne ihmiset, jotka ovat oikeasti täysin yksin tän koronan keskellä ja kaikki myötätunto on täysin heidän puolellaan. Olisi ihana auttaa edes jotakuta yksinäistä. Yksinäisyys on tosi raastava tunne, ja siihen liittyy paljon ajatuksia esimerkiksi omasta riittämättömyydestä, tarpeettomuudesta ja kelpaamattomuudesta. Ne ovat kaikki tuttuja teemoja omistakin ajatuksistani ja kauhistuttaa havahtua siihen, mitä korona onkaan tehnyt yksinäisyydestä kärsiville. Tää koronakevät ja yksinäisyys voi olla tuhoisakin yhdistelmä.

Sellaisillekin, jotka eivät tavallisesti koe yksinäisyyttä, koronakevät on saattanut aiheuttaa sitä kuitenkin. Se on tosi luonnollista, kun kaikki tapahtumat perutaan, on siirrytty etätöihin, kaikki on kiinni ja sosiaalisia kontakteja vältellään. Ihmekös tuo, jos yksinäisyys valtaa kenet tahansa. Tai jos yksinäisyyttä on kokenut jo aiemmin, voi olla myös tosi ahdistavaa nähdä esimerkiksi somesta kaikkia etätreffejä, videopuheluita ja etäylläreitä, kun itsellä ei ole ketään jonka kanssa tehdä näitä. Olen huomannut, että koronan aikaan tunnutaan korostavan entistä enemmän kaikkia kaverisuhteita, ja sellaisen seuraaminen vierestä varmasti sattuu yksinäistä. Tää on jotenkin niin ristiriitainen juttu, kun totta kai kaikilla on oikeus hehkuttaa etäilyä ja kaverisuhteita fyysisestä näkemisestä huolimatta. Kauheaahan sekin olisi, jos esimerkiksi somessa ei saisi näyttää tällaisia omia onnen hetkiään.

Musta tuntuu, ettei tällä tekstillä ole kunnon päätä eikä häntää. Kiteytettynä kuitenkin olen havahtunut omiin kummallisiin yksinäisyyden ja fomon tunteisiin, vaikkei ole mitään mistä olisin jäänyt paitsi. Samalla mielessä on kaikki yksinäiset tyypit ja surettaa niin heidän puolestaan tää koko kevät. Haluaisin tehdä asialle jotain, samoin kuin näille omille tuntemuksilleni, mutta en tiedä mitä. Olisiko siellä kenelläkään vinkkejä, miten lievittää yksinäisyyden tunnetta?

Oletko sä tuntenut yksinäisyyttä koronan aikana?