ELLI

Featured Slider

MÄ EN HALUA LÄHTEÄ TÄÄLTÄ


Tänään on se päivä, kun mä lennän kotiin Suomeen pysyvästi ja jätän Englannin toistaiseksi taakseni. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta se sattuu niin paljon enkä ole hetkeen ollut henkisesti näin rikki.

Mä olin tosi kiinnostunut Englannista jo ennen vaihtoa, Englannin kulttuurista sun muista ja kirjoittelinkin siitä vähän tässä Miksi juuri Englanti? -postauksessa. Mutta en mä silti arvannut, että Englanti nappaisi näin ison palan mun sydämestä, vain yhden lukukauden aikana. Se on kuitenkin niin älyttömän lyhyt aika, että en etukäteen osannut  yhtään odottaa kuinka kovaa rakastuisinkaan tähän maahan.


Viimeiset päivät yksin olivat ihan hirveitä. Ihan rehellisesti halusin niin kovasti vaan kääriytyä peiton alle, katsoa Netflixiä ja teeskennellä, ettei aika oikeasti kulu. Musta tuntui, että mä vähän lamaannuin. Mulla oli tosi paljon suunnitelmia mitä halusin toteuttaa vielä tammikuussa, mutta aika hurahti liian nopeasti taas. Ensimmäiset päivät Englannissa tammikuussa menivät viimeistä koulupäivää valmistellessa, sitten pari päivää meni ihan vaan rentoillessa ja sen jälkeen oonkin etsinyt työharjoittelupaikkaa ihan apinan raivolla. Ja siinä välissä oon käynyt kävelemässä ympäri Southamptonia ja koittanut estää silmiä kostumasta.


Oon somettanut nyt tammikuussa reaaliaikaisesti ennätyksellisen vähän ja olen vain koittanut nauttia viimeisistä hetkistä täällä. Oon käynyt kävelemässä mun lempipaikoissa, ottanut viimeiset kuvat Polaroidilla ja istunut keskustassa katsellen ohi kulkevia ihmisiä. Oon viipynyt kaupassa pidempään, ihan vain kierrellen ja katsellen uusia tuotteita. Oon katsellut jo lentoja takaisin Englantiin, kun tajusin kuinka paljon multa jäikään näkemättä ja kokematta sellaisia juttuja, mitkä olisin ihan ehdottomasti halunnut. Osa siksi, että koin parhaaksi säästää rahat jotka niihin juttuihin olisi kulunut, jotkut sen takia, etten just nyt halunnutkaan matkustaa yksin ja loput siksi, etten tajunnut ajan juoksevan niin nopeasti.


Mä oon hymyillyt paljon vähemmän kuin normaalisti ja laskenut kauhulla jäljellä olevia päiviä lähtöpäivään. En oo pitkään aikaan ollut henkisesti näin rikki, ja ehkä jopa vähän huvittaa kaiken tämän alakuloisuuden läpi sanoa, että se johtuu asuinmaasta niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mutta jotenkin mä tunnun kuuluvani tänne. Englanti on antanut mulle niin paljon näinkin lyhyessä ajassa, ja monia sellaisia asioita mitä esimerkiksi Suomi ei voi mulle koskaan antaa. Ja se on ihan korvaamatonta, enkä haluaisi päästää siitä irti.


On näissä viimeisissä päivissä ollut paljon silti hyvääkin. Sain esimerkiksi viimeisestä koulupäivästä todella hyvää esiintymiskokemusta, kävin leffassa todella usein ja sain vielä uusia tuttavuuksiakin. Kirjoitin tämän tekstin jo torstaina, mutta nyt viimeisenä viikonloppuna poikaystävä on ollut täällä mun kanssa ja suunnitelmissa oli leffaa, syömistä, Stonehenge ja Lontoon kiertelyä vielä hieman. Ja uskon että se on ollut tosi hyvä juttu, koska viimeiset päivät yksin olivat henkisesti niin rankkoja, kun vaan mietin koittavaa lähtöpäivää. Kun mulla on seuraa ja paljon tekemistä, ajatuksetkin ovat varmasti pysyneet poissa lähdöstä.


Katsokaa kuinka onnelliselta mä näytän näissä satunnaisissa Englannissa otetuissa kuvissa. Suomalaisuus on tosi iso osa mua ja tiedän, että kokonaisuudessaan Suomi olisi "parempi" paikka asua. Suomella on edelleen isoin osa mun sydämestä, mutta mitä jos siitä huolimatta tuntuu siltä, että mun pitäisi asua muulla?

×××
Voit liittyä lukijaksi Bloglovinin, Bloggerin tai Blogit.fi-sivun kautta :)

KULTTUURISHOKKI: SOPEUTUMINEN


Taas olisi seuraavan kulttuurishokki-sarjan osan vuoro! Tämä onkin jo toiseksi viimeinen osa, ja tosi hassua ajatella että mun ensimmäinen postaussarja näkee päätöksensä näin pian. Musta tuntuu, että just nyt olen jo paluushokki-vaiheessa vaikka olenkin vielä Englannissa, mutta ehkä huominen postaus valottaa tätä teille hiukan lisää.

Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.



 Millainen vaihe on sopeutumisvaihe? 

× Uusi kulttuuri alkaa tuntua kodikkaalta

× Alkaa ymmärtää, ettei mikään maa ole toista parempi

× Uuden kulttuurin tavat alkavat tuntua normaaleilta, vaikkei välttämättä kaikkea rakastaisikaan

× Elämäntilanteen hyväksyy sellaisenaan ja arki tuntuu luontevalta, se kuluu eteenpäin aivan kuin kotimaassa

× Olo tuntuu hyvältä uudessa kulttuurissa, ei alkuihastus-vaiheen ruusuiselta vaan arkisen mukavalta



 Millainen sopeutumisvaihe on ollut mun kohdalla? 

Mulla sopeutuminen näkyi ehkä eniten siinä, että joululomalla odotin pääsyä takaisin Englantiin ja kaipasin sinne takaisin. Lähtö takaisin oli tosi helppo ja olin todella innoissani että pääsin takaisin "kotiin". Ensimmäiset päivät Suomi-loman jälkeen Englannissa olivat todella ihania, mulla oli tosi kotoisa olo ja viihdyin täällä paremmin kuin hyvin. Sama jatkui siitä eteenpäinkin, ja oli ihan mahtavaa päästä takaisin niihin mun Englanti-rutiineihin ja -arkeen. Englannin kielen käyttäminen päivittäin tuntui erittäin luontevalta ja sitä oli todella kiva päästä käyttämään taas joulun jälkeen. Oli sellainen fiilis, että elämä on helppoa näin.



Sopeutuminen sujui mulla loppujen lopuksi todella helposti ja tuntuu että siihen auttoi se, että pääsin hetkeksi jouluna Suomeen. Sain pienen maistiaisen sitä, millaista elämä siellä oikeassa kodissa onkaan ja pääsin silloin mielessäni vertaamaan elämää siellä ja täällä keskenään. Tajusin myös, että aika samanlaistahan se elämä on näissä molemmissa maissa ja siihen vaikuttaa varmasti suuresti se, että englantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan, kuten kirjoitin shokkivaiheessa Lewisin kolmiomallin kertovan.



Mitä ajatuksia tämä herätti? :) Jättäkää vaan rohkeasti kommenttia, jos tämä kulttuurishokki-sarja kiinnostaa vielä, viimeksi nimittäin vuorovaikutus jäi aika vähiin heh.

Tähän tekstiin käytetyt lähteet:

×××
Tänään ollaan menossa Stonehengelle, joten jos se kiinnostaa, muista seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi tai Snapchatissa @ellimarias :)

SADEPÄIVÄN ASU


Kivaa torstai-iltaa kaikille! Tänään on vuorossa asukuvia, ja kyseessä on yksi mun lempiasuista kuluneelta syksyltä. Vaikka se sisältääkin kumpparit, haha! No joo, tykkäsin tästä asusta niin paljon, että tätä komboa näkyi mun päällä syksyllä aika usein ja on se jatkanut suosiotaan nyt talvellakin.



Tässä asussa parasta on mun mielestä toi väriyhdistelmä. Laivastonsininen ja vaaleanpunainen vaan on pettämätön yhdistelmä, ja kaiken lisäksi tuo neuleen vaaleanpunainen jatkuu kauluspaidassakin. Mä tykkäsin käyttää syksyllä tosi paljon kauluspaitojen ja neuleiden yhdistelmiä, ja pakko sanoa että nämä Jack Willsin neuleet ovat siihen parhaimpia. Ne ovat malliltaan sopivan istuvia, joten kauluspaita alle puettuna ei näytä liian paksulta yhdistelmältä, mikä mulla on ollut ongelmana joidenkin neuleiden kanssa.




Kuvienottopäivänä tihutti vähän ja oli sellainen epävakaa sää, joten päädyin laittamaan Hunterit jalkaan ensimmäistä kertaa koskaan. Hunterit olivat muutamia vuosia sitten tosi iso juttu Suomessakin ja nyt ne taitavat olla jo vähän "out", mutta mua ei oikeastaan kiinnosta se. Nuo kumisaappaat ovat nimittäin olleet yksi syksyn parhaista ostoksista! Ja jos Suomeen tulee tänä vuonna samanlainen syksy kuin mitä kuulin viime vuoden puolella olleen, nämä tulee silloinkin todella tarpeeseen. Plus mun silmään Hunterit näyttää edelleen tosi hyviltä ja niitä on helppo yhdistää asuihin :)




Ja hei pakko mainita tuosta sateenvarjosta, mikä näkyy hyvin alla olevassa kuvassa! Oon etsinyt noin vuoden täydellistä läpinäkyvää sateenvarjoa, oikeastaan häitä silmällä pitäen. Just täydellisiä yksilöitä oon löytänytkin, mutta lähinnä hääpukuliikkeistä ja hinta on silloin saattanut lähennellä viittäkymppiä, mikä on mun mielestä ihan älytön hinta sateenvarjosta. No mutta arvatkaapa löytyikö tuo täydellinen Primarkista neljällä punnalla! Nyt on siis ensimmäinen ostos häitä varten tehty heh.




Mulla on nyt menossa viimeiset päivät täällä Englannissa, ja mulla on niin haikea ja surullinen olo. Mä en millään haluaisi lähteä täältä pois ja kaduttaa ihan älyttömän paljon etten sovittanut opintoihini vuoden vaihtoa. Tää yksi lukukausi on vaan auttamatta ihan liian lyhyt. Nämä viimeiset päivät kuluu poikaystävän kanssa, joka tulee hakemaan mua täältä ja ollaan suunniteltu vielä vähän ohjelmaa tuleville päiville. En malta odottaa, mutta samalla haluaisin vaan jäädyttää ajan ettei mun tarvitsisi vielä lähteä.



neule Jack Wills × kauluspaita Jack Wills × takki Marks & Spencer × farkut Levi's × kumisaappaat Hunter

Aion palata vielä vähän tarkemmin näihin mun viimeisten päivien fiiliksiin ihan omassa postauksessaan, mutta nyt täytyy kiirehtiä muiden hommien pariin. Mun nimittäin pitäisi siivota, aloittaa pakkaaminen, selvittää parit käytännön jutut ja kirjoittaa pari postausta valmiiksi. Tunnit tuntuu taas vaan loppuvan kesken...

Mitä tykkäsit tästä asusta? :)

×××
Viikonloppua varten kannattaa ottaa seurantaan mun Snapchat @ellimarias ja Instagram @ellileppiniemi ♡