-
Ametistikaivos Luostolla
Meidän tämän vuoden ruskareissu lähestyy jälleen kovaa vauhtia, ja huomasin että viime vuonna multa jäikin kokonaan jakamatta kokemuksia Ametistikaivoksesta! Mainitsin meidän kaivoksella vierailun tässä postauksessa, mutta tänään voisin keskittyä pelkästään Ametistikaivokseen. Meidän mökki on tosiaan Pyhä-Luoston alueella, ja aiempina ruskareissuvuosina olemmekin vierailleet paljon Pyhällä ja käyneet välillä syömässä Luostolla, ja samalla Luoston Ametistikylpylässä ihan vaan suihkussa 😀 Ametistikaivoksella olen kuulemma joskus lapsena käynyt, mutta siitä mulla itselläni ei ole oikeastaan muistikuvia. Siksi päätettiinkin viime syksynä kavereiden kanssa käydä siellä porukalla!
Lampivaaran Ametistikaivos
Ametistikaivos sijaitsee Luoston alueella, mutta tarkemmin Lampivaarassa. Reitti kaivokselle oli helppo, ja me jätettiinkin autot parkkialueelle vaaran juurelle. Parkkialueelta lähti kiva kävelyreitti, jota kuljettiin muistaakseni puolisen tuntia. Perillä meitä oli vastassa söpö pieni kahvila, jossa haukattiinkin vähän purtavaa, kun meille jäi aikaa ennen etukäteen varattua kaivosvierailuaikaa. Kahvilalta huikattiinkin ajan koittaessa matkaan, ja kiipesimme Lampivaaran huipulle porrasreittiä. Maisemat tuolla olivat aivan huumaavat! Lampivaaralta näki loistavasti Luostotunturin ja kaikki näytti niin kauniilta ruskan ollessa parhaimmillaan. Kaivosvierailulta palattuamme bongasimme lisäksi pienen sateenkaaren, joka teki ruskaisista tunturimaisemista vieläkin upeammat.
Lampivaaran kahvilasta voi ostaa lippuja Ametistikaivokselle, mutta liput voi (ja mun mielestä kannattaakin) varata etukäteen netistä. Liput maksoivat vähän päälle parikymppiä.
Kaivosvierailu ja onnen jalokivi ametisti
Lampivaaran huipulla sijaitsee Ametistikaivos. Pääsimme ensin kuulemaan hieman kaivoksen historiasta ja meille esiteltiin erilaisia ametistilajeja ja -muotoja. Kuulimme myös lisää alueen geologiasta sekä ametistien ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista. Ametisti on jalokivi ja siihen liitetään erilaisia uskomuksia ympäri maailman. Ametistilla uskotaan olevan onnen jalokivi, sekä sillä uskotaan olevan rauhoittavia vaikutuksia stressin, impulssien, ärtymyksen ja ahdistuksen suhteen. Sen uskotaan myös auttavan esimerkiksi riippuvuuksiin sekä migreeniin.
Lampivaaran huipulla sijaitsee myös Ametistimyymälä, josta sai ostaa eri kokoisia ametisteja, joko hiottuja tai hiomattomia, sekä ametistista tehtyjä koruja ja muita tuotteita. Mekin pyörähdettiin kaupassa vierailun päätteeksi, ja mä ostin kauniin ametistikaulakorun. Olenkin sitä käyttänyt päivinä, jolloin kaipaan hitusen onnea matkaani.
Ametistien etsintää
Ametistikaivos Lampivaarassa on avokaivanto tunturin päällä ja vierailuun kuuluu myös ametistien etsintä itse! Pääsimme kävelemään tunturin sisällä olevan kaivannon läpi avokaivannolle, ja avokaivannossa saimme ottaa omat välineet ja tartuimme tuumasta toimeen. Ametistien etsintä oli yllättävän rentouttavaa puuhaa ja oli hauskaa, miten helposti sitä luulikaan löytäneensä ametistin, vaikka loppujen lopuksi kyseessä ei ollutkaan sellainen. Mä itse taisin löytää vain yhden kauniin pienen ametistin, mutta osa meistä löysi useampia pieniä jalokiviä. Ametistit pestiin ja huuhdottiin lopuksi, ja jokainen sai ottaa mukaan yhden nyrkkiin mahtuvan kiven, vaikka tosin meidän löytämät olivat vain noin pikkurillin kynnen kokoisia 😀 Ja jos omaa ametistia ei onnistunut löytymään, vierailu kuulemma takaa jokaiselle ametistin mukaan.
Kokonaisuudessaan vierailu oli mun mielestä todella kiva, ja sopi hyvin etenkin syksyn aktiviteetiksi. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit, ja ametistien etsintä oli todella rentouttavaa. Oli myös kiva kuulla lisää ametisteista sekä alueen historiasta. Kävelyineen meillä taisi kulua vierailussa kolmisen tuntia. Suosittelisin (ja itseasiassa olenkin jo tutuille suositellut) ehdottomasti vierailua Ametistikaivoksella, jos vain joskus suuntaatte Luoston alueelle. Lampivaaran Ametistikaivos taitaa olla Lapin ja koko Suomen ainoa, joten kyseessä on todellakin uniikki aktiviteetti. Ametistikaivoksesta voi lukea lisää sekä ostaa liput täältä.
Voi miten en maltakaan odottaa näihin maisemiin palaamista ihan parin viikon kuluttua! ♡
-
Ruskareissun kuvapäiväkirja
Moikka ja sateista keskiviikkoa! Täällä Tampereella on satanut koko päivän ja sen vuoksi nousikin kaipuu Lapin upeisiin ruskamaisemiin. Tässäpä siis pieni ruskareissun kuvapäiväkirja parin viikon takaiselta lomalta. Oltiin jälleen meidän suvun mökillä, ihan keskellä ei mitään, ja viihdyttiin tänäkin vuonna erittäin hyvin. Tällä kertaa ei oltu reissussa kaksin, vaan saatiin kolme ystävää mukaan. Olikin ihana päästä näyttämään myös kavereille mistä olen jo pari vuotta puhunut ja mitä olen hehkuttanut, ja oli niin kiva ihastella ruskaa ihan porukalla.
Ruskareissun kuvapäiväkirja
Me oltiin reissussa neljä kokonaista päivää ja ehdittiin siinä ajassa hyvin nautiskella mökin rauhasta kaksi päivää sekä käydä Pyhällä ja Luostolla. Yhtenä päivänä kierrettiin sama Pyhä-Luoston kansallispuiston reitti Isokurussa kuin viime vuonnakin, ja kaverit olivat yhtä vakuuttuneita maisemista kuin mekin oltiin. Toisena päivänä tehtiinkin jotain meille kaikille uutta, nimittäin vierailtiin Luostolla Ametistikaivoksessa! Se olikin ehdottomasti mun mielestä koko reissun kohokohta tänä vuonna, enkä tajua miten en ole käynyt siellä aiemmin. Tai voi olla että lapsena olen, mutta ainakaan itsellä ei ole mitään muistikuvia. Ametistikaivoksesta on tulossa oma postauksensa 🙂
Käytiin myös Pyhällä kivassa uudessa kahvilassa parantamassa maailmaa, tehtiin matkamuistomyymälästä löytöjä ja tutkailtiin Luontokeskus Naavan mielenkiintoista luontonäyttelyä. Ulkona tuli vietettyä paljon aikaa, bongattiin mitä upein sateenkaari ruskamaisemien keskellä, saunottiin melkein joka ilta ja käytiin myös veneilemässä auringonlaskussa. Nähtiin poroja ihan ennätyksellisen paljon! Kelit hellivät myös aika kivasti, vain yhtenä päivänä taidettiin saada niskaan yksi sadekuuro, mutta siinäpä se. Kokkailtiin herkullisia ruokia ja iltapaloja mökillä, vaikka se onkin vähän oma juttunsa kaasun ja esimerkiksi mikron kokoisen uunin varassa. Kiitos vielä ruokalistan suunnittelijoille ♡ Syötiin myös lettuja ja pannukakkua, sekä kahdesti käytiin ravintolassa, toisella kertaa Pyhällä ja toisella kertaa Luostolla.
Ruska oli vähän myöhässä
Tänä vuonna ruska oli harmillisesti vähän myöhässä, todennäköisesti tavallista lämpimämmän elokuun vuoksi. Loisto ei siis ollut niin upea kuin esimerkiksi viime vuonna, tosin viime vuoden ruska olikin upein minkä olen koskaan nähnyt, joten siitä on paha pistää paremmaksi. Syksyn värejä kuitenkin bongailtiin paljon ja paikoittain nähtiin ihan leiskuvan oransseja puita ja tulenpunaista maata. Lappi on niin älyttömän kaunis syksyllä, oli se ruska sitten vähän myöhässä, liian ajoissa tai ajallaan.
Mutta tosiaan, reissu oli kaikin puolin oikein onnistunut! Kaipaan nyt Lappiin ja mökille vielä entistä enemmän, ja toivon että saataisiin talveen mahdutettua reissu mökille. Sekä tietysti taas ensi syksyyn, sillä tämä kolmas ruskareissu vain vahvisti entisestään sen, että haluan tuonne ehdottomasti joka ikinen syksy ♡ Toivon, että nämä puhuivat taas puolestaan, ja palataan toivottavasti pian seuraavien Lappi-postausten myötä 🙂
-
Kuukkeleita syöttämässä
Viime postauksessa kerroin meidän edellisestä ruskaretkestä ja tarkemmin Pyhä-Luoston kansallispuistosta sekä Isokurusta. Kerroin siellä myös vähän ohimennen, että Isokurun reitin lopuksi päästiin syöttämään kuukkeleita kädestä. Tuo oli niin upea kokemus, että haluan pyhittää sille nyt ihan oman postauksensa. Nämä kuvat ja koko reissu tosiaan tapahtui viime vuonna, mutta tällä viikolla päästään vihdoin takaisin noihin maisemiin ♡
Onnenlintu Kuukkeli
Kuukkeli on Suomen pienikokoisin varislintu, mutta liikehdinnältään se muistuttaa tiaista. Kuukkeli on todella eloista lintu, joka pyrähtelee mielellään oksalta toiselle, ja vanhat uskomukset pitävät sitä onnenlintuna, joka voi johdattaa eksyneitä pois metsästä. Väritykseltään se muistuttaa mun mielestä tosi paljon ruskaa; selästä ruskeanharmaa, oranssia pyrstössä ja päälaki ruskea. Kuukkeli on silmälläpidettävä ja rauhoitettu laji, joka pysyttelee koko vuoden kotireviirillään. Tästä ”kotitietoisuudesta” johtuen, kuukkeleihin törmää usein helposti samoilla seutuvilla.
Pyhä on ilmeisesti ihan jopa tunnettu kuukkelivetoisuudestaan. Toki kuukkeleita tapaa ihan kaikkialla Lapissa, mutta kuulemani mukaan Pyhä tulee monelle ensimmäisenä mieleen kuukkeleista puhuttaessa. Mekin etsittiin netistä jo ennakkoon vinkkaus, että Isokurun ja Karhunjuomalammen reitillä on Tiaislaavu, jonka tienoilla on paljon ihmisiin tottuneita kuukkeleita.
Kuukkelin syöttäminen kädestä
Jos haluaa kokea kuukkelin syöttämisen kädestä, täytyy muistaa varautua eväillä! Kuukkelit ovat onneksi todella kaikkiruokaisia, ja ne syövät marjoja, siemeniä, hyönteisiä, sieniä ja niin edelleen. Meillä oli mukana leipää, jota tarjottiin kädestä pienin palasin.
Muuta eipä sitten edes tarvittu, eli pelkkä oikea paikka, syötävää ja hetki aikaa riitti. Mursin leipää kädelle ja jäin hetkeksi seisoskelemaan keskelle polkua käsi ylhäällä. Meidän ei tarvinnut odotella kauaakaan, kun jo ensimmäiset kuukkelit pyrähtelivät läheisiin puihin, selvästi tutkien olisiko täällä syötävää. Hyvin pian ensimmäinen rohkea kuukkeli uskaltautui lennähtämään mun kädelle ja nappaamaan nokkaansa hiukan leipää. Sitten se jo pyrähti pois, ja leipää lisättyäni hetken päästä seuraava kävi hakemassa evästä.
Kokemuksena kuukkelin syöttäminen oli niin hauska! Muistan vieläkin, miten lintu nappasi pienillä jaloillaan kädestä vähän kiinni ja nokki hellästi leipää mukaansa. Kukin kuukkeli viihtyi kädessä hetkisen, jolloin niistä ehti napata kuvia ja videoita, ja tuntui ihan hullulta olla niin lähellä lintua, tai ylipäätään mitään luonnon eläintä. Totesin siinä, että kuukkelihan on oikeasti tosi kaunis lintu, ja sopii nimenomaan syksyn ruskaan täydellisesti. Toivottavasti törmätään kuukkeleihin taas tänä vuonna!
