Varsinainen vaihto-opiskelu täällä Englannissa on jo mun kohdalla ohi, sillä viimeinen koulupäivä mulla oli viime viikolla. Ja se oli oikestaan ainoa syy miksi tulin Englantiin vielä hetkeksi joulun jälkeen, sillä kyseessä oli tunti, josta ei voinut olla pois. Ajattelin avata teille nyt vähän millaista on ollut opiskella Englannissa, miten se eroaa opiskelusta Suomessa ja millainen on mun vaihtokoulu.
Kuten
tässä faktapostauksessa mainitsin, Southamptonissa on kaksi yliopistoa, ja mä siis tosiaan opiskelen (oikeastaan opiskelin) Southampton Solent Universityssä. Ja mä olin enemmän kuin tyytyväinen tuohon kouluun ja rakastuin siihen ihan täysin! Tuttavallisemmin Solentissa on ”yhdistettynä” viisi eri koulua, ja käytännössä nuo vastaavat meidän suomalaisten eri aloja yhden koulun sisällä.
Englannissahan ei ole ammattikorkeakouluja, vaan pelkästään yliopistoja, mutta omien havaintojen perusteella voisin sanoa Solentin vastaavan enemmän ammattikorkeaa ja University of Southampton vastaa sitten enemmän suomalaisten käsitystä yliopistosta. Tätä en siis varmaksi voi sanoa, mutta mulle on jäänyt sellainen käsitys, että Solentissa opetus on käytännönläheisempää ja Soton Unissa teoreettisempaa.
Solentissa eri aloja ja kurssivaihtoehtoja on siis paljon. Mun näkökulmasta yksiä vahvimmista ovat Fashion, Media Arts, Communications, Maritime Sciences ja Sport Sciences. Mun omat kolme kurssia painottuivat tuonne Communications-puolelle eli markkinointiin, ja yksi kurssi mulla oli muotilinjalta. Solentin meritieteet-linja on kuulemma yksi maailman parhaita alallaan ja myös varsinkin Media Arts -linjoihin ollaan panostettu paljon. Koululta löytyy siis ihan tuhottomasti studioita, kameratarvikkeiden vuokrausta, omat radio- ja tv-studiot ja oikeastaan kaikki mahdolliset. Mun omien havaintojen mukaan Solent on myös tosi kansainvälinen koulu, koska kurssien oppilaat, jotka siis suorittivat koko tutkintoa siellä, ovat tosi usein ulkomailta.
Tämän postauksen kuvissa esiintyy eniten tuo Solentin upea The Spark -rakennus, joka on koko Southamptonin ylpeys ja on se voittanut palkintojakin Englannin laajuisesti. Ja mä tuun niin itkemään tuon perään, miksei Suomessa ole noin hienoja koulurakennuksia haha! Opiskelumotivaatio oikeasti oli useimmiten ihan katossa, kun lähes kaikki mun kurssien tunneista pidettiin Sparkin tiloissa. Sparkin viereen ollaan parhaillaan rakentamassa uutta koulun urheilutaloa, josta näin suunnittelukuvia ja siitä tulee vähintäänkin yhtä upea.
Miten opiskelu Englannissa sitten eroaa opiskelusta Suomessa? Itse koin opiskelun paljon rennompana ja mulla oli siis kolme kurssia, joista Suomessa saan 30 opintopistettä, mutta silti mulla oli vain kolme koulupäivää viikossa. Ja koulupäivinä mulla oli koulua maksimissaan vain kolme tuntia. Mulla oli päivässä aina vain yhtä kurssia, ja ne oppitunnit oli rakennettu niin, että ensimmäinen tunti oli teoriaa ja seuraavat kaksi käytettiin usein ryhmätyöskentelyyn tai muihin pieniin käytännön tehtäviin. Kotitehtäviä tai vastaavia mulla ei ollut oikeastaan ollenkaan.
Kurssien suorittaminenkin tapahtui mulle ehkä jopa sopivammalla tavalla kuin Suomessa. Heti kurssin alussa saatiin tietää kurssin kaksi tehtävää, jotka siis ovat ne, millä sun kurssin arvosana määritellään. Toinen tehtävistä on (kai) aina ryhmätehtävä ja toinen yksilötehtävä, ja niiden välinen painotus vaihtelee kurssin mukaan. Tehtäviä saa siis alkaa tehdä heti kurssin alussa, vaikkei tietysti kannata, sillä niihin vaadittavia juttuja opiskellaan tulevilla tunneilla. Varsinkin ryhmätyöt saattoivat olla koko kurssin kestäviä pitkiä projekteja, joista mä tykkäsin erityisen paljon. Läpipääsyyn vaikuttaa myös läsnäolo tunneilla, joka oli käytännössä pakollista Englannissa. Me muuten kuitattiin itsemme paikallaoleviksi ihan älyttömän kätevästi opiskelijakorteilla tuolla Solentissa, kun jokaisen luokan sisällä oli sellainen pieni kortin lukija!
vasemmalla näkyy Solentin kirjastorakennus
Kurssien rakenne ja suoritustapa siis poikkeaa aika paljon suomalaisesta tyylistä, ainakin mun kurssien kohdalla. Joillakin kursseilla on toki täälläkin kokeita ja tenttejä, mutta oon iloinen että mun suoritukset tapahtuivat projekteina ja esseinä 😀 Muuten koulunkäynti mun näkökulmasta on aika samanlaista kuin Suomessa. Yhtenä isona yllätyksenä mulle tuli se, ettei opettajia puhutella sukunimellä täälläkään, vaikka luulin englantilaisten olevan paljon virallisempia tässä asiassa.
Varsinaista kouluruokalaa Solentissa ei muuten ole, eivätkä ne ilmeisesti ole kovinkaan yleisiä muuallakaan Englannissa. Solentissa on oma pieni pitseria, kauppa ja kahviloita, joista sitten sai syötävää kun sitä tarvitsi. Parasta on se, että Spark-rakennuksen kahvilasta saa Starbucks-kahveja ja se sen kahvilan kanapaniini on oikeasti parasta ikinä!
Mä siis nautin ihan suunnattomasti opiskelusta nimenomaan Solentissa. Opiskelu oli mun mielestä paljon modernimpaa, ja varsinkin opiskelutilat Spark-rakennuksessa ovat viimeisen päälle nykyaikaisia. Ja kun Suomessa (ainakin mun koulussa ja kursseilla) modernina opetuksena pidetään usein sitä, että opiskelija etsii itse tarvitsemansa tiedot eikä opetusta ole lähes ollenkaan, niin tuolla se ei mennyt todellakaan niin eikä mun mielestä pitäisikään mennä.
Tuota koulua mun tulee niin ikävä ja haluaisin ehdottomasti jatkaa opiskelua Solentissa, mutta ei mulla olisi siihen ikinä varaa (koulutuksen rahoituksesta onkin muuten pitänyt kirjoitella omaa postausta!). Menen varmasti vielä käymään siellä tällä viikolla vähän fiilistelemässä, mutta harmittaa jo nyt että opiskelu Solentissa on ohi.
×××
Kiinnostaahan teitä muuten vielä nämä vaihtoon liittyvät postaukset, vaikka vaihtoni on pian ohi? Syksyllä ne olivat ylivoimaisesti suosituimpia kirjoituksia, mutta tämän vuoden puolella tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen 😀
Syksyllä käytiin tosiaan Sherwoodin metsässä Nottinghamissa, ja samalla reissulla myös totta kai Nottinghamin keskustassa sekä Wollaton Hallilla. Ja nyt vihdoin tuli sopiva väli näille Wollaton Hallin kuville ja niiden esittelemiseksi täällä.
En tiedä kuinka tuttu tämä paikka on teille, mutta kyseessä on siis valtavan puistoalueen kukkulalla sijaitseva vanha kartano. Puistoalue on nimeltään Wollaton Park ja toisinaan sitä kuulee kutsuttavan Deer Parkiksi. Tämä siksi, että alueella elää peuroja, joita voi nähdä vapaana myös muutamien metrien päässä ihmisistä Wollaton Hallin ulkopuolella.
Wollaton Hall itse on rakennettu 1580-luvulla. Nykyään se on Nottinghamin kaupungin omistuksessa ja sitä käytetään esimerkiksi luonnonhistoriallisena museona. Museon puolelle kartanon sisään pääsee muistaakseni pääsymaksua vastaan, mutta me päästiin käymään museon matkamuistomyymälässä. Wollaton Parkia on käytetty sijaintina monille ulkoilmatapahtumille, esimerkiksi konserteille ja urheilutapahtumille.
Tässä ylläolevassa kuvassa näkyy vähän miltä tuo valtava puistoalue näyttää kukkulalta alaspäin katsottuna.
Jos olette nähneet The Dark Knight Rises -elokuvan, saattaa tämä kartano ehkä näyttää tutulta. Wollaton Hallia nimittäin käytettiin tuossa Batman-elokuvassa Waynen kartanona, toki vain ulkoa kuvattuna. Pakko mainita, että mun reissuseura oli tästä enemmän kuin innoissaan 😀 Ja no olin kyllä minäkin, sillä mä oon aina tykännyt käydä elokuvien ja sarjojen kuvauspaikoilla haha.
Ylläolevasta kuvasta näette yhden näistä Wollaton Parkin peuroista. Nähtiin toinenkin, joka vain makoili maassa ihmisten kävellessä ympärillä ja jolla oli vielä isommat sarvet. Tuo oli todella siistiä, että päästiin noin lähelle tuollaista vapaana olevaa eläintä. Meitä kyllä silti varoiteltiin, ettei liian lähelle kannata mennä. Nuo ovat nimittäin kuulemma puskeneet sarvillaan ihmisiä, jotka menevät ottamaan selfieitä liian lähelle… 😀
Tässä Wollaton Hall vielä kokonaisuudessaan. Tuo oli todella upea nähtävyys niin itse kartano kuin valtava puistoaluekin. Tuonne olisi mahtavaa päästä seikkailemaan sisällekin haha.
Viimeisenä kokonaisena päivänä Englannissa lähdettiin tosiaan Salisburyyn jotta nähtäisiin kuuluisa Stonehenge. Stonehenge on ollut jo ala-asteesta lähtien mun niin sanotulla elämän bucket-listalla ja nyt vihdoin se kohta voidaan ruksittaa. Southamptonista Salisburyyn kesti junalla vain puoli tuntia ja toinen puoli tuntia istuttiin bussissa, joka vei meidät paikan päälle. Tuona päivänä oli vähän huono sää, vettä tihutti lähes koko ajan ja muutenkin taivas oli ihan harmaa, kuten kuvista näkyy ja siksi kuvien tunnelmakin on tosi melankolinen tällä kertaa 😀
Stonehenge on siis esihistoriallinen kivikehä Englannissa, eikä siitä ole vieläkään varmuutta että miksi se on rakennettu. Pitkään myös se oli mysteeri, että miten se oli onnistuttu rakentamaan eikä siitä voida vieläkään olla aivan täysin varmoja. Todennäköisesti kuitenkin sen rakentamisessa on käytetty samoja metodeja kuin pyramidien rakentamisessa. Stonehengen rakentaminen on kuitenkin ilmeisesti aloitettu suunnilleen 3000 eaa ja sitä on rakennettu todella pitkään ja välillä rakennettu lisääkin.
Rakentamisestakin on silti pari erilaista teoriaa, ja yksi on se, että kivet olisivat kulkeutuneet jääkauden aikana johonkin tuohon lähistölle. Useimmat silti uskovat ihmisten rakentaneen sen pyramidien rakennustekniikalla, ja siihen minäkin uskon. Rakentaminen on kuitenkin vaatinut paljon voimaa ja aikaa, koska ne on pitänyt ensin tuoda paikalle, muotoilla oikeanlaisiksi, sitten vielä asettaa paikoilleen ja jopa nostaa osa kivistä toisten päälle.
Ylläolevassa kuvassa näkyy Heel Stone, joka on luonnonkivi eikä sitä ole ilmeisesti muokattu kuten muita kiviä. Se sijaitsee näköetäisyydellä Stonehengestä.
Joillakin Stonehengen kivillä on jopa nimiä, kuten tuolla Heel Stonella, ja osa on aikojen saatossa kaatunut ja joitain on saatettu jopa viedä pois. Kivet kuitenkin painavat keskimäärin jopa 25 tonnia (mittayksiköstä en osaa sanoa varmuutta kun saatiin eri infoja tästä :D) ja voivat olla seitsemän metriä korkeita. Tämän lisäksi osa kivistä on istutettu jopa 2,5 metrin syvyyteen maan alle ja ne muodostavat useamman erilaisen kivikehän.
Stonehengen tarkoituksesta on tosiaan myös monia eri teorioita. Joidenkin uskomusten ja tutkijoiden mukaan se on ollut temppeli, kirkko tai uhrauspaikka, jotkut sanovat sen olleen vähän aurinkokelloa vastaava tähtitieteellinen kalenteri tai esimerkiksi hautausmaa. Se on myös saattanut olla vain pyhä paikka tai sitten sillä ei ole sen suurempaa merkitystä. Mä itse uskon sillä olleen joku pyhä merkitys, koska ei kai kukaan rakentaisi mitään noin suurella vaivalla vaan huvin vuoksi 😀 On myös epäselvää, onko Stonehenge valmis, vai onko sen rakentaminen jäänyt aikoinaan kesken.
Stonehengen näkeminen oli kyllä mieletön kokemus, vaikka kyseessä onkin vain kiviä. Silti se on jotenkin niin muinaisen näköinen ja itseäni kiehtoo kovin sen mysteerisyys, kun siitä ei tiedetä varmaksi lähes mitään. Ja vaikka nuo ovatkin vain kiviä, voisin silti käydä siellä uudelleenkin jos vaikka olisi parempi sää 😀Oletko sä käynyt Stonehengellä tai haluaisitko käydä?
