• Oma tyyli

    Tervetuloa syyskuu

    tervetuloa syyskuu






    Tänään on syyskuun ensimmäinen päivä, ja mä en voisi olla enempää innoissani! Elokuu on ehkäpä (joulukuun ohella tietysti) mun lempikuukausi, mutta pakko myöntää että eipä syyskuu kauaksi jää tässä kilvassa. Itseasiassa nyt jopa tänään musta tuntuu, että olen enemmän innoissani syyskuusta kuin elokuusta! Mä rakastan syksyä, toki sitä kaunista, lämmintä ruskan maalaamaa syksyä, enkä suinkaan marraskuun harmautta ja jatkuvaa sadetta. Syyskuussa syksy tosiaan on usein parhaimmillaan ja musta tuntuu että aina syksyn tullen mä puhkean uudella tavalla kukkaan.





    Syksyssä mun mielestä parasta on aurinkoiset päivät, mutta kuitenkin edes hieman viileämmät kelit. Viileämmät kelit mahdollistavat monipuolisemman pukeutumisen, ja pukeutumisen sekä muodin suhteen syksy on ehdottomasti parasta ja antoisinta aikaa. Ruska on mun mielestä myös luonnon kauneinta aikaa. Syksyssä yhdistyy uusien alkujen kutkuttavuus sekä irtipäästämisen kauneus. Syksyllä on ”sallittua” linnoittautua kotiin ja käpertyä sohvalle hyvän leffan kanssa. Jotain niin melankolisen upeaa on siinäkin, kun istuu kahvilassa lämpimän kahvin äärellä sateen ropistessa kahvilan ikkunoihin. Ah, ihan parasta, ettekä voi väittää mulle muuta! 😀







    Tämä kuvien asu on loistava esimerkki siitä, miksi syyspukeutuminen ja etenkin syyskuun alun ja elokuun lopun pukeutuminen on mun mielestä niin upeaa. Ulkona tarkenee helposti hameella tai mekolla ilman sukkahousuja, mutta kuitenkin on jo sopivan viileää sille, että voi käyttää saappaita sekä neuleita ilman että paahtuu. Tämä asu mulla oli päällä noin viikko sitten, kun nähtiin vielä baletin jälkeen ystävän kanssa. Eli tämä oli mun asukokonaisuus myös illalla noin kahdeksan aikaan, eikä ollut kylmä eikä kuuma! Silti asussa on paljon kerroksia ja mielenkiintoa, ainakin mun mielestä. Ja ilmeisesti oli myös erään ihanan ohikulkijan mielestä, sillä hän huikkasi mulle ohi mennessään ”ihana tyyli!”. Vitsi miten mieltä lämmittääkään tuntemattomien tyyppien kehut.







    Kirjoittelin tässä postauksessa mun En osta vaatteita vuoteen -haasteesta. Tämä asussa näkyvä liivi on yksi hyvä esimerkki haasteen aikana heränneistä ajatuksista, ja siitä, mihin haluaisin haasteeni myötä tarttua omassa kulutuskäyttäytymisessä. Liivi nimittäin on hankittu aikalailla tasan vuosi sitten, Tuurin reissulta. Ja noin viikko sitten, kuvienottopäivänä, oli myös tasan ensimmäinen kerta, kun käytin sitä! Mun mielestä tämä on ihan hullua, ja tällaisesta mä haluaisin ehdottomasti päästä eroon. En ole raaskinut tässä vuoden aikana laittaa liiviä kiertoon, kun se on kuitenkin niin kaunis ja upea sekä myös mun tyyliä, mutta onhan tuo vuoden makuuttaminen vaatekaapissa aivan liikaa. Haasteen myötä olen tutustunut paremmin omaan vaatekaappiini, ja käyttänyt vaatteita, jotka ovat olleet ihan liian paljon käyttämättä. On ollut kiva tehdä omasta vaatekaapista löytöjä, kun mitään uutta en osta.

    Liivin suhteen luulen että käyttämättömyys on johtunut siitä, että olen ollut vähän epävarma yhdistelemään sitä. Nyt kuitenkin otin sen käyttämisen ihan asiakseni, ja pengoin Pinterestistä asuinspistä vastaavan liivin ympärille. Sieltä löytyikin tuossa tuokiossa superkiva asu, jonka sitten kopioin tuolloin päälleni. Ihan tismalleen samanlainen asu ei ole, sillä inspiskuvan liivi on noin puolet lyhyempi mitaltaan, mutta tästä tuli mun mielestä silti ihan huippukiva! Seuraavaksi otan asiakseni yhdistää liivin housujen kanssa vähän viileämmällä säällä.



    liivi VERO MODA

    kauluspaita LINDEX

    hame STRADIVARIUS

    saappaat NA-KD

    laukku 2ND HAND




    Toivottavasti teillä on ollut ihana syyskuun ensimmäinen ♡ Palataan taas pian!




  • Matkustelu

    Ametistikaivos Luostolla

    lampivaaran ametistikaivos






    Meidän tämän vuoden ruskareissu lähestyy jälleen kovaa vauhtia, ja huomasin että viime vuonna multa jäikin kokonaan jakamatta kokemuksia Ametistikaivoksesta! Mainitsin meidän kaivoksella vierailun tässä postauksessa, mutta tänään voisin keskittyä pelkästään Ametistikaivokseen. Meidän mökki on tosiaan Pyhä-Luoston alueella, ja aiempina ruskareissuvuosina olemmekin vierailleet paljon Pyhällä ja käyneet välillä syömässä Luostolla, ja samalla Luoston Ametistikylpylässä ihan vaan suihkussa 😀 Ametistikaivoksella olen kuulemma joskus lapsena käynyt, mutta siitä mulla itselläni ei ole oikeastaan muistikuvia. Siksi päätettiinkin viime syksynä kavereiden kanssa käydä siellä porukalla!







    Lampivaaran Ametistikaivos

    Ametistikaivos sijaitsee Luoston alueella, mutta tarkemmin Lampivaarassa. Reitti kaivokselle oli helppo, ja me jätettiinkin autot parkkialueelle vaaran juurelle. Parkkialueelta lähti kiva kävelyreitti, jota kuljettiin muistaakseni puolisen tuntia. Perillä meitä oli vastassa söpö pieni kahvila, jossa haukattiinkin vähän purtavaa, kun meille jäi aikaa ennen etukäteen varattua kaivosvierailuaikaa. Kahvilalta huikattiinkin ajan koittaessa matkaan, ja kiipesimme Lampivaaran huipulle porrasreittiä. Maisemat tuolla olivat aivan huumaavat! Lampivaaralta näki loistavasti Luostotunturin ja kaikki näytti niin kauniilta ruskan ollessa parhaimmillaan. Kaivosvierailulta palattuamme bongasimme lisäksi pienen sateenkaaren, joka teki ruskaisista tunturimaisemista vieläkin upeammat.

    Lampivaaran kahvilasta voi ostaa lippuja Ametistikaivokselle, mutta liput voi (ja mun mielestä kannattaakin) varata etukäteen netistä. Liput maksoivat vähän päälle parikymppiä.







    Kaivosvierailu ja onnen jalokivi ametisti

    Lampivaaran huipulla sijaitsee Ametistikaivos. Pääsimme ensin kuulemaan hieman kaivoksen historiasta ja meille esiteltiin erilaisia ametistilajeja ja -muotoja. Kuulimme myös lisää alueen geologiasta sekä ametistien ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista. Ametisti on jalokivi ja siihen liitetään erilaisia uskomuksia ympäri maailman. Ametistilla uskotaan olevan onnen jalokivi, sekä sillä uskotaan olevan rauhoittavia vaikutuksia stressin, impulssien, ärtymyksen ja ahdistuksen suhteen. Sen uskotaan myös auttavan esimerkiksi riippuvuuksiin sekä migreeniin.

    Lampivaaran huipulla sijaitsee myös Ametistimyymälä, josta sai ostaa eri kokoisia ametisteja, joko hiottuja tai hiomattomia, sekä ametistista tehtyjä koruja ja muita tuotteita. Mekin pyörähdettiin kaupassa vierailun päätteeksi, ja mä ostin kauniin ametistikaulakorun. Olenkin sitä käyttänyt päivinä, jolloin kaipaan hitusen onnea matkaani.







    Ametistien etsintää

    Ametistikaivos Lampivaarassa on avokaivanto tunturin päällä ja vierailuun kuuluu myös ametistien etsintä itse! Pääsimme kävelemään tunturin sisällä olevan kaivannon läpi avokaivannolle, ja avokaivannossa saimme ottaa omat välineet ja tartuimme tuumasta toimeen. Ametistien etsintä oli yllättävän rentouttavaa puuhaa ja oli hauskaa, miten helposti sitä luulikaan löytäneensä ametistin, vaikka loppujen lopuksi kyseessä ei ollutkaan sellainen. Mä itse taisin löytää vain yhden kauniin pienen ametistin, mutta osa meistä löysi useampia pieniä jalokiviä. Ametistit pestiin ja huuhdottiin lopuksi, ja jokainen sai ottaa mukaan yhden nyrkkiin mahtuvan kiven, vaikka tosin meidän löytämät olivat vain noin pikkurillin kynnen kokoisia 😀 Ja jos omaa ametistia ei onnistunut löytymään, vierailu kuulemma takaa jokaiselle ametistin mukaan.







    Kokonaisuudessaan vierailu oli mun mielestä todella kiva, ja sopi hyvin etenkin syksyn aktiviteetiksi. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit, ja ametistien etsintä oli todella rentouttavaa. Oli myös kiva kuulla lisää ametisteista sekä alueen historiasta. Kävelyineen meillä taisi kulua vierailussa kolmisen tuntia. Suosittelisin (ja itseasiassa olenkin jo tutuille suositellut) ehdottomasti vierailua Ametistikaivoksella, jos vain joskus suuntaatte Luoston alueelle. Lampivaaran Ametistikaivos taitaa olla Lapin ja koko Suomen ainoa, joten kyseessä on todellakin uniikki aktiviteetti. Ametistikaivoksesta voi lukea lisää sekä ostaa liput täältä.

    Voi miten en maltakaan odottaa näihin maisemiin palaamista ihan parin viikon kuluttua! ♡








  • Oma tyyli

    En osta vaatteita vuoteen -haaste

    en osta vaatteita vuoteen -haaste






    Tässä edellisessä postauksessa kerroin, että olen aloittanut uuden pukeutumishaasteen. Kyseessä on tosin paremminkin vaatehaaste, sillä aloitin En osta vaatteita vuoteen -haasteen. Aloitin haasteen mun syntymäpäivänä 25.4. ja tarkoitus on olla ostamatta yhtäkään vaatetta seuraavaan syntymäpäivääni saakka! Tänään on tarkalleen menossa 127 päivä, eli vähän päälle neljä kuukautta eli yksi kolmasosa haasteesta on jo takana.





    Mistä kaikki alkoi?

    Mä hyppäsin tähän haasteeseen aikalailla hetken mielijohteesta. Toki jo pidempään, oikeastaan koko alkuvuoden ajan mulla on takaraivossa kolkutelleet pohdinnat siitä, että omistan ihan liikaa vaatteita ja shoppailen vaatteita aivan liian paljon. Alkuvuonna tulikin tehtyä yllättävän paljon hankintoja, tosin hyviä ja niin sanotusti klassisia sellaisia, mutta kuitenkin. Vaikka hankinnat olivatkin tarpeellisia ja ikään kuin vaatekaapin kulmakiviä, siitä huolimatta mulle iski ihan älytön shoppailuähky. Kaikki tavaran määrä ahdisti mua paljon, ja itseasiassa keväällä siivosin meidän kotiakin ihan urakalla, tyhjentäen kaappeja ja laatikoita ja heittäen paaaaljon tavaraa pois. Varmaankin joku uudistumisen kriisi ja yleinen ahdistus tavarapaljoudesta johti siihen, että myös vaatteiden suhteen tuli seinä vastaan.

    Pari päivää ennen mun synttäreitä näin TikTokissa erään italialaisen naisen, joka oli aloittanut vastaavan haasteen muistaakseni kuukausi aiemmin. Mietin tuolloin, että vitsi miten siisti haaste ja mietin mitenköhän itse pärjäisin. Siitä ajatus laajeni vielä siihen, että mietin sitä, kun nyt pian täytän 28 vuotta ja miten upeaa olisikaan pystyä joskus sanomaan että 28 vuotiaana mä en ostanut yhtäkään vaatetta. Ja siitäpä se sitten oikeastaan lähti, aikalailla hetken mielijohteesta noin päivän varoitusajalla, että 25.4. mä aloitan vuoden kestävän vaatteiden ostolakon!





    En osta vaatteita vuoteen -haaste ja säännöt

    Tein synttäreinä TikTokiin haasteen aloitusvideon ja siihen listasin lyhyet, mutta ytimekkäät säännöt. Tässäpä ne vielä tännekin jaettuna:


    1 Sukat, alusvaatteet, sukkahousut ja asusteet ovat sallittuja.
    Tämä siksi, että koen sukkien, alusvaatteiden ja asusteiden olevan aika kulutuskamaa, joten olisi tosi hurjaa olla vuosi ostamatta niitä. Sukkahousuja ja alusvaatteita ei ole tosin tarvinnut ainakaan vielä ostaa, mutta sukkia niidenkin edestä 😀 Mulla hajoaa sukat yllättävän usein, ja monesti nyt kesän aikana jouduin ostamaan sukkia ”matkan päällä” kenkien hangatessa. Asusteet olen sallinut siksi, kun mun mielestä asusteet eivät ole vaatteita. Asusteisiin kuuluu kengät, laukut, huivit, hanskat, korut ja niin edelleen. Kaikki sellainen, mihin et tavallaan voi pukeutua.


    2 Lainaaminen on ok.
    Aika ilmiselvä sääntö, mutta joo, saan halutessani ja tarvittaessani lainata vaatteita kavereilta, ja vaikkapa vaatelainaamosta. Lainaamista en tosin ole tehnyt vielä kertaakaan haasteen aikana, ja haluankin pitää sen minimissä, jotta tulisi oikeasti käytettyä niitä omia jo olemassa olevia vaatteita.


    3 Voin mahdollisesti ostaa uuden talvitakin.
    Tämä viimeinen sääntö on nyt tosi hassu kirjata! Alun alkaen määräsin tämän säännöksi siksi, että just viime talvena ostin ihanan uuden talvitakin, mutta vastaavasti heti poltin siihen kamalat reiät ja jäljet. Paikkasin ne, mutta vaatelaastareista huolimatta jäljet ovat aika näkyvät ja lupasin itselleni jo tuolloin helmikuussa uuden talvitakin tulevaksi talveksi. Mutta, siksi tämä on hassu kirjata, kun nyt kesän aikana mulla on vahvistunut tunne siitä, etten halua uutta takkia. Koen, että tuo paikattu, eikä ehkä niin siisti takki, palvelee mua kuitenkin varmasti hyvin vielä yhden vuoden. Juhlissa ja muissa siistimmissä tilaisuuksissa voin käyttää ohuempia ja kauniimpia villakangastakkeja, koska tuskinpa juhlissa nyt tarvitaan sitä paksuinta toppatakkia. Tätä sääntöä päättäessäni haasteen alussa totesin, että tästä vuodesta voi siis tulla yhden vaatehankinnan vuosi, mikä olisi toki sekin valtava suoritus multa. Mutta nyt tuntuu vahvasti, että haluan mieluummin pitää kiinni oikeasti En osta vaatteita vuoteen -haasteen ajatuksesta, kuin ostaa uuden takin.





    Miten menee nyt?

    Tosiaan 127 päivää takana ja still going strong! En osta vaatteita vuoteen -haaste on tuntunut tähän saakka yllättävän helpolta, ja olen ihastunut ajatukseen päivä päivältä enemmän. Toki matkan varrella on ollut suuriakin houkutuksia, mutta kuitenkaan ei mitään niin isoa, minkä vuoksi olisin haasteen rikkonut. Haaste on saanut mua pohtimaan syvällisemmin omaa aiempaa kulutuskäyttäytymistäni sekä olen myös ymmärtänyt vahvemmin, minkälainen mun tyyli oikeastaan on ja mitä vaatteita haluan käyttää. Tuntuu, että visio omasta tyylistä on selkeytynyt. Olen myös käyttänyt mun vaatekaapin vaatteita monipuolisemmin sekä havahtunut siihen, että miten paljon vaatteita mulla oikeasti onkaan ja kuinka paljon vähemmällä ihminen todellisuudessa selviäisi. On ollut shokki, että esimerkiksi nyt kesän aikana en vain ehtinyt käyttää puoliakaan mun kesävaatteista, vaikka yhtäkään uutta ei tullut lisää!

    Mielelläni jaan jatkossakin fiiliksiä haasteen ajalta, kun tänne blogiin saa avattua kaikkea vähän laajemmin lyhyisiin TikTok-videoihin verrattuna. Palataan taas mahdollisimman pian! ♡