• Lifestyle

    Tampere saa tänään oman Finnkinon Scape-salin!

    Jes, tätä on odotettu! Finnkinon Scape-sali avataan tänään myös Tampereelle, vihdoin ja viimein. Me päästiin korkkaamaan sali jo eilen kutsuvierasavajaisissa, ja tässä teille fiiliksiä ja kuvia sieltä.

     

    Mä rakastan leffoja ja elokuvissa käyminen on ollut mun ja poikaystävän yhteinen harrastus jo yhteisen ajan alusta asti. Tykätään käyttää rahaa elokuvissa käymiseen, ja mieluummin halutaan nähdä uutuudet valkokankaalta kuin odottaa elokuvien tuloa kotikatsomoihin. Mä rakastan elokuvien maailmaan uppoutumista ja elokuvissa käyminen on mulle sellaista rentoutumisaikaa (paitsi kun käytiin katsomassa Dunkirk), pieni pakokeino todellisuudesta.

     

    Englannissa mä taas tajusin elokuvaelämyksen ihan täysin uudella tavalla. Showcasen Cinema de Luxin leffateatterit olivat jotain ihan täydellistä leveine ja kallistuvine penkkeineen. Showcase jättikin minuun ison katkeruuden Suomeen paluun jälkeen, koska normiteattereiden penkit eivät ole läheskään sama asia kuin nuo Showcasen versiot.

     

    Tiesin että Helsingissä on Scape-sali, joka tarjoaa samanlaisen elokuvaelämyksen kuin Showcase, ja sinne olinkin halunnut jo pitkään. Meillä ei vaan koskaan Helsingin reissuilla tuntunut olevan aikaa leffoille ja siksi ei olla käyty siellä. Tästä syystä mä tyyliin pompin riemusta kun kuulin, että Scape-sali avataan myös Tampereelle. Ja nyt sen kokemisen jälkeen voin todeta, että olihan se kaiken odottamisen arvoinen.

     

    Finnkinon Scape-sali koostuu laadukkaammista penkeistä; ne ovat paljon leveämmät kuin tavallisten salien penkit ja ne joustavat taaksepäin. Penkkien käsinoja oli myös just sopivan tukeva ja leveä, että siinä pystyi pitämään poppareita turvallisesti 😀 Sali tuo myös Tampereelle uusimman esitystekniikan maailman tehokkaimmalla projektorilla, 59:llä kaiuttimella, bassoelementeillä (jotka todellakin tunsi!) ja tosi kaarevalla valkokankaalla. Scape-saleihin voit myös tilata leffaherkut etukäteen.

     

    Leffakokemus oli itselleni tosi mukava. Kaiuttimien sijoittelu ympäri salia oli todella jees, sillä äänet tuntuivat tulevan ympäriltä luonnollisesti. Penkkien välit olivat isommat kuin tavallisissa saleissa, mikä helpotti kulkemista paljon. Valkokangas oli myös aseteltu just sopivasti penkkeihin nähden, että meidänkään ei tarvinnut kääntää päätä puolelta toiselle tai ylös päin vaan koko kankaan näki helposti, vaikka oltiinkin kohtalaisen edessä istumassa.

     

    Avajaisten alussa oli muutama lyhyt puheenvuoro, ja oli tosi mielenkiintoista kuulla esimerkiksi kyseisen salin historiasta. Itse kun olen asunut Tampereella vasta pari vuotta, ei kutomosali itsessään ollut mulle tuttu, vaikka ensimmäisestä hehkulampusta tiesinkin. Plevnan sali yksi, kutomosali, ja nykyinen Scape-sali on siis ollut paikka, jossa on sytytetty pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo. Tämä tuo mun mielestä kivan mielenkiintoisen lisän tähän saliin.

     

    Tänään saa ensi-iltansa myös Deadpool 2, joka näytettiin meille myös ennakkoon eilen. Me katsottiin toissapäivänä kotona se ensimmäinen osa, koska mä en ollut nähnyt sitä ennen. Itse tykkäsin tästä jälkimmäisestä enemmän, vaikkei tuo nyt olekaan sitä genreä mistä itse pitäisin eniten. Totesinkin vieressä istuvalle Inkalle, että olisin tykännyt enemmän jostain kliseisestä romanttisesta komediasta hahah 😀 Toki tämä oli nyt ensi-iltansa vuoksi hyvä idea ennakkoelokuvaksi ja varmasti saatiin Deadpoolin kautta loistava maistiainen siitä, mihin tuo Finnkinon Scape-sali pystyykään tekniikallaan.

     

    Kuten arvata saattaa, mä todellakin suosittelen Finnkinon Scape-saleja! Leffaelämys oli paljon parempi kuin tavallisissa saleissa ja tällaista olen kaivannut niin kauan meille Tampereellekin. Tuonne mä suuntaan ehdottomasti ensisijaisesti kun mennään leffaan jatkossa. Iso kiitos vielä Finnkinolle tästä avajaistilaisuudesta!

     

    Oletko sä käynyt testaamassa jo jonkun Finnkinon Scape-salin?

     


    ×××
    Liity lukijaksi helposti Bloglovinin tai Blogit.fi -sivun kautta!

     
     
     
     
     
     


    LUE MYÖS NÄMÄ

  • Lifestyle

    Tuntematon sotilas

    Nyt mäkin olen siis vihdoin nähnyt tämän otsikon elokuvan ja halusin tulla jakamaan myös teille mun mielipiteen siitä. Leffa-arvosteluja mun blogissa tosiaan ei yleensä nähdä, ja tämän lisäksi ainoa elokuva josta olen kirjoittanut on Dunkirk. Mä ilmeisesti tykkään sittenkin sotaleffoista kun sellaisen katsomisen jälkeen syttyy fiilis kirjoittaa niistä haha.

    Heti ensimmäisenä taustatietona, mähän en ole nähnyt kumpaakaan aiempaa Tuntematonta kokonaan. Meillä ei ole koskaan sitä uudempaa niistä katsottu kun se ei ole kuulemma hyvä (:D) enkä ole itsekään ollut siitä kiinnostunut. Se ensimmäinen tulee telkkarista joka itsenäisyyspäivä ja meilläkin se pyörii yleensä aina taustalla, mutta en vaan ole kertaakaan kyennyt katsomaan sitä loppuun asti. Viime vuonnakin mä yritin kovasti mutta ei siitä tullut mitään, vaan se jäi taas pelkkien pätkien katsomiseen.

    Toivon etten saa nyt mitään vihaa niskaani keneltäkään tosifanilta, mutta syy miksi en ole pystynyt katsomaan ensimmäistä Tuntematonta koskaan loppuun asti on se, että se on mun mielestä niin huono. Ne muutamat pätkät mitkä jaksan telkkarin edessä istua, katson leffaa lähinnä tonnin seteli -ilme naamalla. Se elokuva ei vaan saa minussa yhtään mitään tunteita pintaan, vaikka tarina on sellainen, että sen pitäisi.
    Elokuvakalusto ja tehosteet olivat siihen aikaan mitä olivat, ja totta kai sekin vaikuttaa. Näyttelijöiden puheesta ei saa kunnolla aina selvää kun murteet on niin vahvoja, ja joo se on kai yksi pointti siitä, että rintamalla oli kirjaimellisesti koko Suomi, mutta ne todella vahvat murteet ainakin mun kohdalla vaikeuttaa huomattavasti juonen seuraamista. Muutenkin mun on älyttömän vaikea eläytyä tuohon elokuvaan mustavalkoisuuden, kuvauskulmien sekä tehosteiden vuoksi ja siksi se ei herätä mitään tunteita. Eikä se ole niiden näyttelijöiden tai tuotantotiimin vika, koska mahdollisuudet vaan olivat silloin niin erilaiset ja oli se varmasti silloin vuonna 1955 ihan huipputasoa. Ja siis ymmärrän myös sen, että tuolla ensimmäisellä elokuvalla on todella iso merkitys monelle suomalaiselle, enkä halua väheksyä sitä yhtään vaikka se ei mua varten olekaan.

    Mutta siksi mun mielestä olikin ihan loistava juttu, että Tuntematon sotilas tehtiin tänä vuonna uudelleen. Ei se Dunkirkin rinnalle yltänyt lähellekään, mutta en mä usko minkään yltävän ja sai tämä vuoden 2017 Tuntematon kunnian olla se toiseksi vaikuttavin elokuva, jonka olen valkokankaalta nähnyt. Elokuvaan on saatu tosi upeasti tuotua sotakohtauksia ja joissakin kohdissa tunsi olevansa itsekin mukana. Ja se kertoo mun mielestä onnistumisesta.
    Kyseessähän on sama elokuva vain uudempana versiona. Vuorosanat ja kohtauksetkin ovat siis pääsääntöisesti samanlaiset, tietysti pienillä tyylieroilla. Tähän uuteen on myös tuotu muutamia uusiakin kohtauksia, esimerkiksi kotirintamalta, mutta mun mielestä ne on tosi kiva lisä ja vievät juonta eteenpäin hyvin. Eniten mä tykkäsin silti sotatilanteista ja siitä, miten ne on tehty. Pääsin niissä tosi lähelle hahmojen fiiliksiä ja mun oli helppo eläytyä mukaan. Myös niiden kohtausten musiikkitehosteet osuivat ihan nappiin, esimerkiksi pommin räjähtämisen jälkeen on tinnitystä ja niin edelleen.

    Varsinkin elokuvan tekovaiheessa kuulin paljon kritiikkiä näyttelijävalinnoista ja erityisesti siitä, miten komedianäyttelijöitä (eiväthän he edes pelkkiä sellaisia ole) voidaan valita tällaiseen elokuvaan. Mutta mua itseäni ei ainakaan häirinnyt Putouksesta tutut naamat ja mun mielestä jokainen näyttelijä hoiti roolinsa todella tyylikkäästi. Murteet eivät tietenkään ole niin vahvoja eikä ihan kaikilla niin aitojakaan, mutta mulle se ei ollut mikään deal-breaker kun tunnelma on muuten tuotu katsojalle niin hienosti. Ainoana miinuksena heittäisin pituuden, sillä kolme tuntia on mun mielestä edelleenkin liian pitkä aika elokuvalle. Jotkut kohtaukset myöskin tuntuvat mun mielestä turhilta, ja ne voitaisiin hyvin jättää pois.
    Mun mielestä on todella tärkeää, että Tuntematon sotilas tehtiin uudelleen. Alkuperäistä versiotakin ilmeisesti retusoitiin mutta silti olen sitä mieltä, että me tarvittiin siitä kokonaan uusi versio. Mä olen siitä elävä esimerkki, kun en ole nähnyt ensimmäistä versiota koskaan kokonaan ja tiedän, että en ole todellakaan ainoa. Nuorista aina vaan pienempi osa katsoo sen alkuperäisen, saati lukee kirjan, ja mä väitän että jos ei uutta versiota ei olisi tehty, tarina häviäisi ja unohtuisi vielä joskus kokonaan. Ja niin ei mun mielestä saa missään nimessä käydä, koska onhan toi nyt upea kuvaus suomalaisista. Kirjana tämä varmasti säilyy, mutta se olisi niin noloa että tuollainen elokuvatarina vaan unohtuisi pelkästään sen takia, ettei se sovi nykyaikaan. Ajoitus myös on tärkeä ja just tänä vuonna se oli oikea. Oltaisiin voitu tehdä juhlavuoden elokuvaksi esimerkiksi leffa Simo Häyhästä, mutta mun mielestä oli ihan oikea valinta tehdä Tuntematon uudelleen, koska se ei kerro vain yhdestä ihmisestä vaan koko kansasta.

    Vaikka elokuvassa onkin paljon huumoria alkuperäisen version tapaan, voin kertoa ettei leffan jälkeen silti kauheasti naurattanut. En ole ollut ennen katsomassa mitään elokuvaa, jonka jälkeen yleisö olisi taputtanut niin kuin tässä. En myöskään ole koskaan huomannut niin paljon kyynelehtiviä ihmisiä elokuvan aikana ja sen päätyttyä. Eikä mikään elokuva ole koskaan nostanut fiilistä omasta suomalaisuudestani sille tasolle, mikä se elokuvan jälkeen oli.
    Ei varmaankaan tarvitse enää sen kummemmin tiivistää että mä tykkäsin ja musta oli ihan huippujuttu että Tuntematon tehtiin uudelleen! Käykää ehdottomasti katsomassa, jos ette ole vielä käyneet 🙂

    Jos olet nähnyt uuden Tuntemattoman sotilaan jo, niin mitä mieltä sä olet siitä?

    ×××
    Tänään suunnataan muuten Manchesteriin!! Reissua voi seurata Snapchatin @ellimarias ja InstaStoryn @ellileppiniemi kautta 🙂