Olen materialisti – eli siis huono ihminen

Mä olen materialisti. Rakastan vaatteita, laukkuja, kenkiä, meikkejä ja sisustustuotteita. Shoppailu tuottaa mulle hyvän mielen, erityisesti jos ostan jotain kauan haluttua. Mä ostelenkin nykyään enemmän kalliita asioita kuin paljon kaikkea mahdollista. Nautin silti myös heräteostoksista, ja teen toisinaan pieniä sellaisia. Se on mun oma pieni hemmotteluhetki itselleni, kun ostan jotain mua miellyttävää ja mun mielestä on ihanaa myös vaan kierrellä kaupoissa, vaikken ostaisi mitään.

Mulla on myös aika kallis maku jos niin voi sanoa. En tarkoita, että halpa olisi huonompaa tai että etsisin tarkoituksella kalliita asioita, mutta mä en katso hintalappua ennen kuin ihastun johonkin materiaan ja toisinaan se on jotain hintavampaa, erityisesti jos kyseessä on laukku. Mutta esimerkiksi vaatteiden suhteen sitten taas tunnun jopa pitävän enemmän peruskauppojen tarjonnasta kuin muotisuunnittelijoiden. Mä vaan tykkään kauniista asioista, ja jos joku miellyttää mua, miksi en ostaisi sitä omaksi jos rahaa on riittävästi. Ja tän kaiken pitäisi olla ihan ok ja normaalia, mutta ei se taida kaikkien mielestä olla.
Miksi se tekee musta huonomman ihmisen kun tykkään materiasta? Tai kalliista tavaroista? Siksikö, että materia kuormittaa maapalloa? Kateutta? En sovi tavalliseen suomalaiseen muottiin? Miksi muita ihmisiä häiritsee niin paljon mihin toinen rahansa kuluttaa?

Mä olen monesti törmännyt siihen asenteeseen, että kalliita tavaroita ostava on huonompi kuin vaatimattomammin elävä tai ihminen, joka käyttää rahansa esimerkiksi matkusteluun. Enkä mä oo oikein koskaan ymmärtänyt että miksi se on noin? Miksi kenenkään toisen elämäntyyli kuuluisi kenellekään muulle? Mäkin tykkään matkustella, ja nyt työelämässä olevana haluaisin pitää matkustelun muuallekin kuin Viroon tai Ruotsiin joka vuotisena juttuna. Mutta niiden ohella mä haluan hemmotella itseäni myös materialla, jos vaan mahdollista.
Luulisi, että mun tai muiden shoppailu ei ole keneltäkään pois. Kun mä ostan itselleni jotain, käytän vain omia ja itse tienaamiani rahoja, en kenenkään mielensäpahoittajan. Mä en myöskään ole koskaan ostanut mitään täysin uniikkia, joten en vie muilta pois mahdollisuutta ostaa samaa asiaa. Ja kun mä ostan jotain kivaa itselleni, en hehkuta sitä ylitsepursuavasti. Tottakai saatan kertoa uudesta hankinnasta, ehkä laittaa kuvan Instagramiin, Snapchattiin tai nyt tänne blogiin, mutta en missään nimessä hiero sitä muiden naamaan. Ostoksista saa olla iloinen, mutta liiallisuuksiin ei toki tarvitse mennä.

Yksi iso vääryys on se, että ne joita ei kiinnosta esimerkiksi kalliiden laukkujen ostaminen saavat kyllä tuhista ja halveksua niitä jotka ostavat, mutta jos tää menisi toisinpäin, olisi kyseessä maailmanloppu. Mun mielestä tässä on sama ongelma kuin se, että lihavaa ei saa sanoa lihavaksi mutta laihaa saa kauhistella. Voi se laihuus olla yhtälailla myös ongelma ja herkkä kohta siinä missä lihavuuskin. Tai laiha voi ihan yhtälailla pitää hoikkuudestaan ja olla sinut itsensä kanssa samoin kuin lihava. Ärsyttää niin paljon, kun mua voidaan arvostella ja halveksua sen takia, että tykkään ostaa jotain kun taas mulle ei tulisi pieneen mieleenkään halveksua ihmisiä, jotka eivät pidä shoppailusta.
Mua myös raivostuttaa kun jotkut luulevat että mä ajattelen olevani jotenkin parempi ihminen Vuittonin laukun kanssa vaikka asia ei todellakaan ole niin. Mut oikeasti tuntevat ihmiset tietävät, että mä en voisi ikinä ajatella noin. Mä yritän aina viimeiseen asti tehdä sen kaikille selväksi ja vääntää sen ihan jopa rautalangasta, mutta sekään ei välttämättä aina riitä. Mä en voisi ikinä sanoa ääneen mitään siihen viittaavaa että itseensä vähemmän rahaa käyttävä olisi huonompi ihminen kuin minä, koska mä en edes ajattele niin. Se, että mä ostan jotain kallista ei todellakaan tarkoita että mä vaatisin samaa muilta ihmisiltä. Mä ymmärrän, että jotkut ovat saattaneet kohdata ihmisiä jotka arvostelevat toisia rahan ja materian perusteella, oon minäkin tavannut, mutta loppujen lopuksi tuollaiset ihmiset on tosi vähässä ja ne saa kyllä jättää omaan arvoonsa. Musta oikeasti tuntuu että niitä ihmisiä on jopa paljon enemmän, jotka karttavat materialisteja ja se on musta väärin. Et sä voi tietää millainen ihminen todellisuudessa on sen Gantin neuleen, Minna Parikan tennareiden tai Chanelin laukun takana.

Materia, kokemukset ulkomailta tai muu mihin just sä haluat käyttää omat rahasi ei tee susta sen parempaa tai huonompaa ihmistä. Kulutustottumukset ei vaikuta sun karmaan, vaan sun teot joten muista olla tuomitsematta ihmistä hänen rahankäyttönsä takia. Koska miksi ylipäätään tekisit niin? Omaisuuden arvo ei määritä sua ihmisenä, eikä kerro muille oletko herttainen vai ylimielinen, koska ennakko-oletukset voi todellisuudessa mennä ihan väärin päin. Joten, miksi ei vaan hyväksytä jokaista omine tapoineen ja mieltymyksineen? Annetaan jokaisen käyttää rahansa mihin vaan eikä määritellä ihmistä sen perusteella jookos ♡
Mulla alkoi loma
Puhelinräpsyjä alkukesältä

Kommentoi