Lifestyle

Kuka määrittää, mitä sinä saat tuntea ja kokea?

Kuvat © Emilia




Mitä sinä saat tuntea ja kokea? Viime päivien ajan somessa on taas myllertänyt ja ihan kunnolla. Mä hyvin harvoin haluan ottaa mitenkään kantaa näihin tilanteisiin, mutta nyt osuttiin sellaiseen aiheeseen että en vaan voi pitää suutani kiinni. Tätä aihetta mun on ollut aikaisemmin tarkoituskin sivuta täällä blogissa, mutta käy tämä näinkin.

Viime päivinä somessa, erityisesti Instagramissa, on riidelty aiheesta kehopositiivisuus. Siitä, kenellä on oikeus puhua kehopositiivisuudesta ja kenellä ei. Määritellään ehkä tahattomasti tai sitten ihan tahallaan, kenellä on oikeus ottaa osaa kehopositiivisuuteen ja kenellä on oikeus kokea epävarmuutta omasta kehostaan. Aivan suoraan sanottuna mun mielestä tämä on yksi järjettömimmistä ja naurettavimmista väittelyistä ikinä.






Kuka määrittää, mitä sinä saat tuntea ja kokea?

Tässä kehopositiivisuuskeskustelussa on ollut kyse siitä, että ihmiset kokevat epävarmuutta omasta kehostaan. Joko toisten kommenttien vuoksi tai sitten vaan yksinkertaisesti omien ajatustensa vuoksi. Ja mitä ilmeisimmin nämä keskustelut ovat menneet siihen, etteivät tietyn tyyppisten vartaloiden omistajat kuulemma vain voi olla epävarmoja kehoistaan. Hyvä heidän on puhua, eikä heillä ole oikeutta puhua.








Naurettavan tästä keskustelusta tekee se, että mä en ymmärrä miten joku muu voi yrittää määritellä sitä, mitä toinen saa tuntea ja kokea. Jokainen meistä ihmisistä on yksilö, katsomme maailmaa kaikki omalla tavallamme ja koemme asiat eri tavalla. Me jokainen ajattelemme eri tavalla ja meillä on kaikilla täysi oikeus siihen. Kukaan ei voi tietää, miltä meistä tuntuu paitsi me itse.

Mitä kehopositiivisuuteen tulee, me kaikki näemme oman kehomme eri tavalla. Meistä kenenkään keho ei ole täydellinen ja kuka tahansa saattaa olla epävarma kehostaan. Kuka tahansa meistä voi saada kommentteja kehostaan, oli se minkälainen tahansa. Koska trust me, ihmiset keksivät mistä tahansa aiheesta sanottavaa jos niin haluavat. Mun mielestä kehopositiivisuudessa on kyse siitä, että hyväksytään jokainen keho sellaisena kuin se on. Se ei todellakaan toteudu tässä nykyisessä keskustelussa.






Esimerkiksi minä olen ollut koko ikäni normaalin painoindeksin alla tai alarajoilla, mutta olen silti saanut kuulla bodyshamingia. ”Lauta”, ”tikku”, ”anorektikko”, ”syötkö sä edes mitään”. Kaikki ei näitä asioita ehkä koe loukkaavina mutta minä koin, kun en voinut asialle mitään ainakaan sinne painon nousun suuntaan. Itseasiassa nämä kommentit jopa vaikuttivat muhun siten, että halusin olla vain laihempi eikä se kaikkina aikakausina ollut lähelläkään terveellistä elämää. Alipainoiset on ihan yhtä marginaaliosuus väestöstä kuin ylipainoisetkin ja alipaino on epäterveellistä eikä mitenkään ihailtavaa. Alipainosta huomauttelu tai haukkuminen satuttaa myös.






Muista, ettet voi tietää miltä toisesta tuntuu

Olen törmännyt tähän samaan ilmiöön myös muilla elämän osa-alueilla, ja siksi tämä toisten tunteiden määrittely onkin mulle niin punainen vaate. Mä olen törmännyt vähättelyyn siitä, että ei voi olla niin raskasta palata vaihdosta Suomeen kun olin siellä vain niin lyhyen ajan. Mun halua muuttaa takaisin Englantiin on myös vähätelty, koska se on kuulemma sitä mitä kaikki vaihtarit tekee, ovat niin international ja haluavat vain korostaa sitä. Mä en kuulemma tiedä, millaista on työskennellä narsistin työnantajan alaisena, samalla kun itkin töissä eräänä viikkona kolmessa vuorossa viidestä. Mulla ei ole oikeutta loukkaantua kun mua on mustamaalattu tärkeälle ihmiselle mun selän takana. En tiedä miksi, ehkä siksi kun mulla on elämässä ainakin päällisin puolin kaikki hyvin.

Mutta kun se ei todellakaan ole mikään selitys. Vaikka kyseessä olisi kuinka läheinen ihminen, emme voi tietää mitä hän käy päänsä sisällä läpi. Maailman rikkaimmat ja suosituimmatkin ihmiset voivat esimerkiksi masentua. Mun mielestä on todella törkeää vähätellä toisten tunteita saati yrittää kertoa mitä toinen saa tuntea. Se, että toisen tunteita ja kokemuksia vähätellään, voi aiheuttaa lisää epävarmuutta. Siitä tulee tunne, että omat fiilikset on jotenkin vääriä ja itsessä on jotain vikaa. Se on tavallaan toisen painamista alas ja voi aiheuttaa pitkäaikaisiakin jälkiä toisen ihmisen mieleen.






Pointtini tässä on se, että yritä ymmärtää ettet voi tietää miltä toisesta tuntuu. Et siltikään täysin, vaikka olisit kokenut saman asian, koska kyseisen asian voi kokea aina eri tavalla. Myöskin sun ihailema asia voi olla kipeä kohta toiselle, koska asiat ei ole koskaan niin mustavalkoisia. Älä missään nimessä vähättele muita tai ajattele, että sä itse olet se joka on kokenut eniten rankkoja asioita, koska et voi tietää sitä.



Mitä mieltä sä olet kehopositiivisuudesta ja toisten tunteiden määrittelemisestä?

Oletko sä kokenut joskus jotain vastaavaa?




×××

Muistithan tykätä blogista myös Facebookissa?


Lue myös

Maksineulemekko ja tupsubaskeri pastellimiljöössä
Sarjavinkit maanantaihin - Mun katselulistalla juuri nyt

10 Comments

  • Kata

    Todella hyvä postaus ja aiheesta, josta itsekin olen joskus miettinyt kirjoittavani, mutten silti oo koskaan sitä tehnyt, koska osa musta ei oo halunnut ottaa kantaa näihin kehopositiivisuus juttuihin. Sitä harvemmin jotkut tajuaa, että se laihaksi sanominen ja ”syötkö sä ees mitään”- kommentit satuttaa ihan siinä missä muutkin ulkonäköön viittaavat kommentit. Hitto etenkin kun mä oon sellanen joka oikeesti ei varmaan tee muuta kun syö :’D Okei, onhan niitä aikoja kun sekin saattaa välillä unohtua, mutta siis muuten. Jokaisen pitäisi miettiä näitä mitä päästää suustaan.

    Ja joo, sama pätee ihan muihinkin elämän osa-alueisiin, kenenkään tunteita ja tuntemuksia ei voi tietää. Lisäksi se, että jokainen kun on yksilö, niin jokaisen ”ongelmat” tulee ottaa huomioon myös yksilöllisesti, eikä niitä ongelmia voi verrata keskenään. En tiedä älysitkö mitä ajan takaa. 😀 Lisäksi mä pistän kyllä oikeesti jonkun kateuden piikkiin ton, että joku alkaa analysoimaan toisen unelmia ja haluja vaikka muuttaa sinne ulkomaille, siinä on varmaan se ettei itse sitä uskaltaisi tehdä. Mutta näähän on vaan mun mielipiteitä.

    • ELLI

      Kiitos! ♡ Juuri näin! Muutenkin mun mielestä on tosi outoa, miksi ylipäätään ihmiset kokee tarvetta kommentoida toisen ulkonäköä tai kokoa. Mitä se kenellekään muulle kuuluu minkä kokoinen tai painoinen toinen on, eikä toisen ulkonäkö vaan mitenkään voi häiritä omaa elämää niin paljon että siihen pitäisi sanallisesti puuttua. En käsitä.

      Jep! Vaikka olisi kokenut tismalleen saman asian, sen voi silti kokea monella eri tavalla eikä voida olettaa että toi nyt varmaan kokee asiat samalla tavalla kuin minä. Siksi muutenkin mun mielestä puhuminen on supertärkeää, koska mä ainakin haluan ymmärtää myös miten muut asiat kokee, vaikken itse kokisi samalla tavalla. Se avartaa omaa maailman kuvaa. Älysin, just samalla aaltopituudella mennään! Kiitos ihanan pitkästä kommentista ♡

  • Milla H.

    Hyvä postaus, samoja asioita on itselläkin pyörinyt mielessä, kun seuraa erilaisia ihmisiä somessa. Sama juttu oli aikoinaan sen Beautiful Body- haasteen kanssa, kun jotkut pöyristyivät ja suutahtivat siitä, että haasteeseen osallistui myös sellaisia äitejä, jotka olivat nuoria, raskausarvettomia, tatuoituja ja/ tai ”liian timmejä” haasteeseen. Tuntui, että osalta meni ihan ohi koko haasteen tarkoitus… Ihan kuin kukaan olisi sen vähempää äiti, vaikka olisikin selvinnyt raskaudesta ilman kehon muutoksia. Jokainen on arvokas, toisen kokemuksia ei saa vähätellä ja toivottavasti ihmiset tajuavat käyttää pääkoppaansa myös tämän kehopositiivisuuden kanssa sen sijaan, että käyttävät sitä muiden lyttäämiseen.

    • ELLI

      Nimenomaan! Munkin mielestä näissä pitäisi keskittyä enemmän siihen perimmäiseen tarkoitukseen, eli siihen että jokainen keho on kaunis, eikä siihen kenellä on oikeus mihinkin ajatukseen. Juuri se, että lähdetään arvottamaan ihmisiä sillä idealla, että kenellä on oikeus tuntea, lyttää sitä ajatusta että kaikkien meidän kehot on kauniita, ulkomuodosta riippumatta. Ja mun mielestä se tekee tosi paljon hallaa kehopositiivisuudelle, jos kaikkia ei hyväksytä mukaan. Oli se sitten ”yleisesti” ihailtu asia tai ei. Tärkeää on levittää kehopositiivisuutta! Kiitos pitkästä kommentista Milla ♡

  • Emilia

    Niin hyvä postaus. Ja etenkin tän aiheen tiimoilta täytyy muistaa se, että mielipiteet ja mutut on ihan eri asia kun faktatieto. En ymmärrä miten tää aihe edelleen jaksaa kuohuttaa, eikö vaan annettais rauha ja kunnioitus KAIKKIEN kehoille ja kannettais omaamme ylpeydellä. ✌🏼

    Täysin samaa mieltä siitä, että kaikki kokee eri asiat yksilöllisesti. On typerää lähteä määrittämään toiselle tunneasioista mitään omien kokemuksiensa pohjalta.

    • ELLI

      Kyllä, just näin! Omia mielipiteitä ei saisi levittää faktana, koska mielipideasioissa on niin monta eri puolta. Ja siis todella, aiheesta on vielä parikin päivää sitten jaksettu kyräillä. Mun puolesta saatais jo hyväksyä että kaikki kehot on kauniita ja yrittää levittää sitä ideologiaa tämän kaiken somekohuilun sijaan!

      Niinpä, me ollaan kaikki yksilöitä, eikä siksi edes voida kokea samaakaan asiaa täysin samoin. Ja se on yksi elämän rikkauksista mun mielestä. Tylsäähän se ois jos kaikki ajateltais tismalleen samalla tavalla 😀 Ihana Emilia, kiitos kommentista ♡

  • Kettu

    Ihanaa, että joku puhuu myös niiden alipainoisten puolesta! Mäkin muistan elävästi kaikki ne kommentit, joita sain kuulla kehostani ihan vaan kun satun olemaan pieni ja hoikka. ”Laiheliini”, ”luuviulu”, ”ethän sä syö mitään” ja anoreksia-epäilyt. Jotka toki muuttui bulimia-epäilyksi heti kun satuin syömään vähän enemmän. Se sattuu ihan oikeasti, eikä lopulta uskaltanut enää syödä yhtään mitään muiden nähden, kun kommenttia tulee kuitenkin.
    Mulla oli jopa anoreksia-diagnoosi papereissani. Mulla ei ole koskaan ollut anoreksiaa. Piti nostaa kunnon meteli, että se diagnoosi poistettiin, se kun ei ollut paikkansapitävä, eikä asiaa ollut tutkittu mitenkään, punnittu vaan ja päätetty että joo anoreksia on.

    Nykyään pystyn nauttimaan koostani ja siitä että olen pieni. Mutta tähän pääsyyn on mennyt aikaa ja hirveä määrä energiaa. Enkä todellakaan voi sietää sitä, että joku tulee sanomaan mulle, ettei mulla ole oikeutta puhua kehopositiivisuudesta tai bodysheimingista, kun olen näin hoikka. En kyllä nykyään enää edes ole, sitä se ikä ja huonot ruokailutottumukset taitaa teettää 😀
    Ihan jokaisella on oikeus tuntea mitä tuntee, ja jokaisella on oikeus puhua kehopositiivisuudesta, eikä kukaan voi tulla sanomaan miltä toisesta tuntuu tai on tuntumatta.

    • ELLI

      Apua, kauheaa että sun kohdalla tilanne on paisunut jopa vääräksi diagnoosiksi! 🙁 Oon pahoillani, mutta onnellinen että kaikki on kääntynyt kuitenkin hyväksi. Ja jep todellakin, myös pienikokoisilla voi olla vaikeuksia hyväksyä kehonsa ja yhtälailla pienikokoisten on tärkeä hyväksyä kehonsa, eikä se onnistu jos heitä vaan jatkuvasti vähätellään. Jokainen keho on kaunis, oli se mitä kokoa tahansa! Iso kiitos pitkästä kommentista ♡

  • Ida

    Jep, se on kyllä naurettavaa (ja välillä raivostuttavaa) miten hoikalle ihmiselle saa huomautella painosta, syömisestä tai annoskoosta. Sitten kun miettii minkälainen haloo nousisi jos isommalle ihmiselle sanoisi vastaavaa.

    Tuossa kehopositiivisuudessa ärsyttää myös, miten monesti (esim. lehtijutuissa ja somessa) korostetaan sitä miten ”aidoilla naisilla on muotoja/pyöreyttä/pehmeyttä” ja ”oikeat naiset eivät ole nollakokoa” jne jne. Joo, varmasti on paljon naisia, jotka tuskailevat painoaan ja kokoaan koska heissä on ”ylimääräistä”, mutta tarvitseeko siinä kannustuksessa jatkuvasti nostaa yhdenlaiset toisten yläpuolelle..?

    • ELLI

      No jep! Oon huomannut saman, välillä sitä miettii onko itse nyt vääränlainen nainen kun on hoikempi? Miksi kaikki naiseksi itsensä kokevat eivät ole ”aitoja” naisia, ulkomuodosta huolimatta? Tuo nimittäin menee mun mielestä jo todellakin liian pitkälle, kun aletaan väittää että aito nainen on vain tiettyä kokoa. Vaikka mä olen vähän lauta, koen silti olevani nainen siinä missä muutkin ja kyllä mulla on täysi oikeus kokea niin! 😀 Tosi hyvän pointin toit esiin, kiitos hurjasti ♡

Leave a Reply