Kulttuurishokki: Sopeutuminen

Taas olisi seuraavan kulttuurishokki-sarjan osan vuoro! Tämä onkin jo toiseksi viimeinen osa, ja tosi hassua ajatella että mun ensimmäinen postaussarja näkee päätöksensä näin pian. Musta tuntuu, että just nyt olen jo paluushokki-vaiheessa vaikka olenkin vielä Englannissa, mutta ehkä huominen postaus valottaa tätä teille hiukan lisää.
Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.

 Millainen vaihe on sopeutumisvaihe? 
× Uusi kulttuuri alkaa tuntua kodikkaalta
× Alkaa ymmärtää, ettei mikään maa ole toista parempi
× Uuden kulttuurin tavat alkavat tuntua normaaleilta, vaikkei välttämättä kaikkea rakastaisikaan
× Elämäntilanteen hyväksyy sellaisenaan ja arki tuntuu luontevalta, se kuluu eteenpäin aivan kuin kotimaassa
× Olo tuntuu hyvältä uudessa kulttuurissa, ei alkuihastus-vaiheen ruusuiselta vaan arkisen mukavalta

 Millainen sopeutumisvaihe on ollut mun kohdalla? 

Mulla sopeutuminen näkyi ehkä eniten siinä, että joululomalla odotin pääsyä takaisin Englantiin ja kaipasin sinne takaisin. Lähtö takaisin oli tosi helppo ja olin todella innoissani että pääsin takaisin ”kotiin”. Ensimmäiset päivät Suomi-loman jälkeen Englannissa olivat todella ihania, mulla oli tosi kotoisa olo ja viihdyin täällä paremmin kuin hyvin. Sama jatkui siitä eteenpäinkin, ja oli ihan mahtavaa päästä takaisin niihin mun Englanti-rutiineihin ja -arkeen. Englannin kielen käyttäminen päivittäin tuntui erittäin luontevalta ja sitä oli todella kiva päästä käyttämään taas joulun jälkeen. Oli sellainen fiilis, että elämä on helppoa näin.

Sopeutuminen sujui mulla loppujen lopuksi todella helposti ja tuntuu että siihen auttoi se, että pääsin hetkeksi jouluna Suomeen. Sain pienen maistiaisen sitä, millaista elämä siellä oikeassa kodissa onkaan ja pääsin silloin mielessäni vertaamaan elämää siellä ja täällä keskenään. Tajusin myös, että aika samanlaistahan se elämä on näissä molemmissa maissa ja siihen vaikuttaa varmasti suuresti se, että englantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan, kuten kirjoitin shokkivaiheessa Lewisin kolmiomallin kertovan.

Mitä ajatuksia tämä herätti? 🙂 Jättäkää vaan rohkeasti kommenttia, jos tämä kulttuurishokki-sarja kiinnostaa vielä, viimeksi nimittäin vuorovaikutus jäi aika vähiin heh.
Tähän tekstiin käytetyt lähteet:

×××
Tänään ollaan menossa Stonehengelle, joten jos se kiinnostaa, muista seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi tai Snapchatissa @ellimarias 🙂

Lue myös

Sadepäivän asu
Mä en halua lähteä täältä

Kommentoi