• Ura

    Mikä ihmeen monimuotokoulutus?

    Yhteishaku lähestyy taas kovaa vauhtia ja sainkin idean vihdoin kertoa täälläkin tarkemmin mun koulutuksesta. Se nimittäin ihmetyttää lähes kaikkia enkä kyllä ihmettele yhtään miksi. Tällä kertaa haluan kertoa teille mun koulutusmuodosta, mutta lähiviikkoina voisin myös kertoa itse alastakin, tai lähinnä mun suuntautumislinjasta joka on sekin hieman harvinaisempi.
    Mun koulutus on siis toteutettu monimuotona, ja sen ääneen sanominen saa monet ihmettelemään. Kyseessä on tosiaan tutummin aikuiskoulutus, ja tuo nimi on vaihdettu ihan lähivuosina eikä siksi ole monelle vielä tuttu. Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja olen päässyt sinne suoraan ensimmäisellä hakukerralla lukiosta yhden välivuoden jälkeen. Monimuotototeutuksen valitsin paristakin eri syystä; osittain siksi, että haluamaani suuntautumislinjaa ei mun hakuvuotena ollut muuna toteutusmuotona ja osittain siksi, että halusin olla töissä. Mä arvostan työkokemusta vähintäänkin yhtä korkealle kuin koulutusta ja näin sen todella arvokkaana asiana, että voin opiskelujen yhteydessä kerryttää työkokemustani.

    Meidän monimuotokoulutus on suunnattu työssäkäyville ja se on suunniteltu siten, että töissä voi olla koulun ohella täysipäiväisesti. Mulla itselläni on koko opintojen ajan, vaihtoa lukuunottamatta tietysti, ollut kokopäiväinen työpaikka, josta sain ottaa palkattomiksi ne harvat koulupäivät mitä tarvitsin. Koulupäiviä nimittäin kyllä on monimuodossakin, ja meillä niitä on ollut tavallisesti yksi tai kaksi kuukaudessa. Toki niihinkään osallistuminen ei ollut täysin pakotettua ja monet luokkalaisista joutuivatkin omien töidensä takia jättämään koulupäiviä toisinaan väliin. Muutenhan tämä koulutus ei poikkea oikeastaan mitenkään tavallisesta päiväopiskelusta ja esimerkiksi koulutuksen pituus on tavallisesti sama näissä molemmissa.
    Eli siis opiskelu monimuodossa on lähinnä pelkästään etäopiskelua. Palautettavia tehtäviä on tasaisesti pitkin lukukautta riippuen tietysti kurssista, mutta isoimpien palautettavien tehtävien deadlinet ovat ennen joulua ja toukokuun lopulla. Tehtäviä on laajasti kurssista riippuen niin yksilötehtävinä kuin ryhmätöinäkin, ja ryhmätöissä käytettiin paljon Facebookia ja Google Drivea kun ei useinkaan päästy näkemään kasvokkain. Kurssit myös suoritetaan päiväopiskelumuodon tapaan tehtävillä, lopputyöllä, tentillä tai vastaavalla ja kurssien sisältö on käsittääkseni myös sama kuin päiväopiskelijoilla. Perusharjoittelun olen muuten saanut suoritettua vain sillä, että olen ollut koulun ohessa töissä ja suorituksen kirjaamiseen tarvittiin pelkät allekirjoitukset.

    Toisille tämä etäopiskelu sopii ja toisille taas ei. Mullakin on fiilikset monimuotoa kohtaan vaihdellut monesti kauden mukaan, koska kun deadlinet painaa päälle, tekee mieli kirota koulutus ja itseni maan alimpaan rakoon, varsinkin jos en ole aloittanut tehtäviä ajoissa. Toisinaan taas tehtävien teko pitkin lukukautta sujuu rennosti ja mietin töihin mennessä miksei kaikkia koulutuksia ole järjestetty monimuotona. Tietenkään se ei ole mahdollista eikä se olisi oikeasti edes hyvä juttu, mutta ymmärtänette pointin. Monimuodossa kaipaisin silti enemmän sitä vuorovaikutusta niin opettajien kuin oppilaidenkin kanssa, ja esimerkiksi opiskelijabileet saattaa jäädä tällä koulutusmuodolla melkein kokonaan väliin. Silti ymmärrän ettei tälle voida tehdä mitään, koska kyseessä on tosiaan tällainen opiskelumuoto.
    Välillä mä olen ollut opetukseen silti epätyytyväinen, kuten vähän vihjasinkin tässä postauksessa. Meillä on kyllä tosi hyviäkin opettajia, mutta jotkut tietyt ehkä ottavat monimuodon vähän liian kirjaimellisesti eikä useimmista lähiopetuspäivistä ole siksi ollut mitään hyötyä. Usein myös teknologia on opetuksen tiellä, kun joskus opetukseen tarvittavat materiaalit, Skypet ja vastaavat eivät vain toimi ja sitten ollaankin ongelmissa. Ryhmätöidenkin toteuttaminen on monesti mennyt niin, että jokainen hoitaa oman osuutensa yksilötyönä ja sitten vaan toteutetaan työn esitelmä yhdessä. Tästä kaikesta itseopiskelun määrästä olen välillä ollut huolissanikin, että tuleeko musta yhtä pätevä tradenomi kuin päiväopiskelijoista koska mulla ei ole yhtä aktiivista opettajien tukea kuin heillä. Nuo fiilikset ovat silti aika harvinaisia ja tiedän, että kyllä mun arvosanat kertovat siitä että olen tarpeeksi pätevä ja onhan mulla se kaikki työkokemus nyt myös tukena.

    Kuitenkin olen kokenut monimuotokoulutuksen olleen just mulle se paras vaihtoehto. Olen todella tyytyväinen siihen, kuinka paljon ja millaista työkokemusta olen saanut opiskelujen ohella. Olen myös oppinut niin paljon muilta opiskelijoilta, koska mähän olen siis meidän luokan toiseksi nuorin oppilas. Koska kyseessä on aikuiskoulutus, monilla mun luokkakavereilla on ihan omia yrityksiä ja monien vuosien työkokemusta, ja mä olen saanut nauttia heiltä opituista vinkeistä ja muista. Monimuoto on mahdollistanut mulle niin paljon ja siksi olen siihen valintaan niin tyytyväinen.
    Kootusti siis monimuotokoulutus tarkoittaa etäopiskelua, mutta muuten se on täysin sama juttu kuin päiväopiskelu. Saan täysin saman tutkinnon suoritettua tällä ja samassa ajassa, mutta sen lisäksi monimuoto on mahdollistanut mulle kokopäiväisen työskentelyn opiskelun ohella, asumisen eri kaupungissa kuin missä mun koulu on ja enemmän vapauksia opiskeluun. Toki se myös vaatii enemmän vapaa-ajan käyttöä opiskeluun, mutta sitä se valintojen maailma on.

    Mä voin itse suositella monimuotoa täysin sydämin. Ja myös suoraan lukiosta tai ammattikoulusta valmistuville, koska vaikka tämä on tavallaan aikuiskoulutus, ei ole mitään estettä miksei nuoremmatkin siitä selviäisi. Muistutan silti punnitsemaan tarkkaan jos monimuotoa harkitset, että onko susta opiskelemaan etäopiskeluna koska se oikeasti vaatii myös todella paljon työtä. Loppujen lopuksi koulutusmuoto on kuitenkin vain itsestä kiinni ja mun mielestä ihminen pystyy oikeastaan mihin vain kun tarpeeksi haluaa 🙂

    ×××
    Kuvat liittyvät nyt vahvasti aiheeseen hahah 😀 Ne on koottu mun satunnaisista snäpeistä kouluun liittyen, ja mua voi seurata Snapchatissa @ellimarias !
  • Ura

    Opiskelu Englannissa ja mun vaihtokoulu

    Varsinainen vaihto-opiskelu täällä Englannissa on jo mun kohdalla ohi, sillä viimeinen koulupäivä mulla oli viime viikolla. Ja se oli oikestaan ainoa syy miksi tulin Englantiin vielä hetkeksi joulun jälkeen, sillä kyseessä oli tunti, josta ei voinut olla pois. Ajattelin avata teille nyt vähän millaista on ollut opiskella Englannissa, miten se eroaa opiskelusta Suomessa ja millainen on mun vaihtokoulu.

    Kuten tässä faktapostauksessa mainitsin, Southamptonissa on kaksi yliopistoa, ja mä siis tosiaan opiskelen (oikeastaan opiskelin) Southampton Solent Universityssä. Ja mä olin enemmän kuin tyytyväinen tuohon kouluun ja rakastuin siihen ihan täysin! Tuttavallisemmin Solentissa on ”yhdistettynä” viisi eri koulua, ja käytännössä nuo vastaavat meidän suomalaisten eri aloja yhden koulun sisällä.
    Englannissahan ei ole ammattikorkeakouluja, vaan pelkästään yliopistoja, mutta omien havaintojen perusteella voisin sanoa Solentin vastaavan enemmän ammattikorkeaa ja University of Southampton vastaa sitten enemmän suomalaisten käsitystä yliopistosta. Tätä en siis varmaksi voi sanoa, mutta mulle on jäänyt sellainen käsitys, että Solentissa opetus on käytännönläheisempää ja Soton Unissa teoreettisempaa.

    Solentissa eri aloja ja kurssivaihtoehtoja on siis paljon. Mun näkökulmasta yksiä vahvimmista ovat Fashion, Media Arts, Communications, Maritime Sciences ja Sport Sciences. Mun omat kolme kurssia painottuivat tuonne Communications-puolelle eli markkinointiin, ja yksi kurssi mulla oli muotilinjalta. Solentin meritieteet-linja on kuulemma yksi maailman parhaita alallaan ja myös varsinkin Media Arts -linjoihin ollaan panostettu paljon. Koululta löytyy siis ihan tuhottomasti studioita, kameratarvikkeiden vuokrausta, omat radio- ja tv-studiot ja oikeastaan kaikki mahdolliset. Mun omien havaintojen mukaan Solent on myös tosi kansainvälinen koulu, koska kurssien oppilaat, jotka siis suorittivat koko tutkintoa siellä, ovat tosi usein ulkomailta.

    Tämän postauksen kuvissa esiintyy eniten tuo Solentin upea The Spark -rakennus, joka on koko Southamptonin ylpeys ja on se voittanut palkintojakin Englannin laajuisesti. Ja mä tuun niin itkemään tuon perään, miksei Suomessa ole noin hienoja koulurakennuksia haha! Opiskelumotivaatio oikeasti oli useimmiten ihan katossa, kun lähes kaikki mun kurssien tunneista pidettiin Sparkin tiloissa. Sparkin viereen ollaan parhaillaan rakentamassa uutta koulun urheilutaloa, josta näin suunnittelukuvia ja siitä tulee vähintäänkin yhtä upea.

    Miten opiskelu Englannissa sitten eroaa opiskelusta Suomessa? Itse koin opiskelun paljon rennompana ja mulla oli siis kolme kurssia, joista Suomessa saan 30 opintopistettä, mutta silti mulla oli vain kolme koulupäivää viikossa. Ja koulupäivinä mulla oli koulua maksimissaan vain kolme tuntia. Mulla oli päivässä aina vain yhtä kurssia, ja ne oppitunnit oli rakennettu niin, että ensimmäinen tunti oli teoriaa ja seuraavat kaksi käytettiin usein ryhmätyöskentelyyn tai muihin pieniin käytännön tehtäviin. Kotitehtäviä tai vastaavia mulla ei ollut oikeastaan ollenkaan.

    Kurssien suorittaminenkin tapahtui mulle ehkä jopa sopivammalla tavalla kuin Suomessa. Heti kurssin alussa saatiin tietää kurssin kaksi tehtävää, jotka siis ovat ne, millä sun kurssin arvosana määritellään. Toinen tehtävistä on (kai) aina ryhmätehtävä ja toinen yksilötehtävä, ja niiden välinen painotus vaihtelee kurssin mukaan. Tehtäviä saa siis alkaa tehdä heti kurssin alussa, vaikkei tietysti kannata, sillä niihin vaadittavia juttuja opiskellaan tulevilla tunneilla. Varsinkin ryhmätyöt saattoivat olla koko kurssin kestäviä pitkiä projekteja, joista mä tykkäsin erityisen paljon. Läpipääsyyn vaikuttaa myös läsnäolo tunneilla, joka oli käytännössä pakollista Englannissa. Me muuten kuitattiin itsemme paikallaoleviksi ihan älyttömän kätevästi opiskelijakorteilla tuolla Solentissa, kun jokaisen luokan sisällä oli sellainen pieni kortin lukija!

    vasemmalla näkyy Solentin kirjastorakennus

    Kurssien rakenne ja suoritustapa siis poikkeaa aika paljon suomalaisesta tyylistä, ainakin mun kurssien kohdalla. Joillakin kursseilla on toki täälläkin kokeita ja tenttejä, mutta oon iloinen että mun suoritukset tapahtuivat projekteina ja esseinä 😀 Muuten koulunkäynti mun näkökulmasta on aika samanlaista kuin Suomessa. Yhtenä isona yllätyksenä mulle tuli se, ettei opettajia puhutella sukunimellä täälläkään, vaikka luulin englantilaisten olevan paljon virallisempia tässä asiassa.

    Varsinaista kouluruokalaa Solentissa ei muuten ole, eivätkä ne ilmeisesti ole kovinkaan yleisiä muuallakaan Englannissa. Solentissa on oma pieni pitseria, kauppa ja kahviloita, joista sitten sai syötävää kun sitä tarvitsi. Parasta on se, että Spark-rakennuksen kahvilasta saa Starbucks-kahveja ja se sen kahvilan kanapaniini on oikeasti parasta ikinä!

    Mä siis nautin ihan suunnattomasti opiskelusta nimenomaan Solentissa. Opiskelu oli mun mielestä paljon modernimpaa, ja varsinkin opiskelutilat Spark-rakennuksessa ovat viimeisen päälle nykyaikaisia. Ja kun Suomessa (ainakin mun koulussa ja kursseilla) modernina opetuksena pidetään usein sitä, että opiskelija etsii itse tarvitsemansa tiedot eikä opetusta ole lähes ollenkaan, niin tuolla se ei mennyt todellakaan niin eikä mun mielestä pitäisikään mennä.
    Tuota koulua mun tulee niin ikävä ja haluaisin ehdottomasti jatkaa opiskelua Solentissa, mutta ei mulla olisi siihen ikinä varaa (koulutuksen rahoituksesta onkin muuten pitänyt kirjoitella omaa postausta!). Menen varmasti vielä käymään siellä tällä viikolla vähän fiilistelemässä, mutta harmittaa jo nyt että opiskelu Solentissa on ohi.

    ×××
    Kiinnostaahan teitä muuten vielä nämä vaihtoon liittyvät postaukset, vaikka vaihtoni on pian ohi? Syksyllä ne olivat ylivoimaisesti suosituimpia kirjoituksia, mutta tämän vuoden puolella tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen 😀