Kulttuurishokki: Paluushokki

Ajattelin että nyt voisi olla hyvä aika kirjoittaa Kulttuurishokki-sarjan viimeinen osa, kun olen viettänyt Suomessa hiukan yli kuukauden. Tämä sarja taitaa olla ensimmäinen postaussarja, jonka olen nyt toteuttanut loppuun asti ja tykkäsin kyllä kovasti. On ollut ihana kirjoittaa fiiliksiä ihan rehellisesti ja saada myös teiltä vertaistukea. Kiitos siis teille ♡

Mutta asiaan, kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.

× Paluushokki saattaa iskeä ulkomailta kotimaahan paluun jälkeen, ja se on tavallaan käänteistä koti-ikävää

× Ulkomailla vietetty aika on saattanut muuttaa sinua paljonkin ihmisenä ja se voi olla yksi syy, miksi paluushokki ilmenee

× Suurimmaksi osaksi kyse on kuitenkin taas sopeutumisesta, sillä kun ulkomailla asumiseen on tottunut, tuntuu se vanha ja tuttu sittenkin vieraalta (Minttu Rädyn Maahanmuuttaja asiakkaana -kirjan mukaan kulttuuriin ei synnytä vaan kasvetaan, joka selittää tämän)

× Paluushokin kesto vaihtelee ja joillekin se ei myöskään iske ollenkaan

× On myös mahdollista, että paluushokki koetaan voimakkaammin kuin varsinainen shokkivaihe ulkomailla

Sanoisin että mulla ei ole ollut mitään rajua paluushokkia ja ehkä jopa koin paluushokin fiiliksiä enemmän viimeisinä päivinä Englannissa. Noista tunnelmista voit lukea lisää tästä. Suomessa mulla kuitenkin oli heti ensimmäisenä viikkona aika paljon menoa, joka helpotti kun ei tarvinnut miettiä Englantia niin paljoa. Seuraavaksi tulinkin sitten kipeäksi ja sairastelin puolitoista viikkoa, mutta koen senkin auttaneen mua paluushokin kohdalla. Kuumeessa mulla oli pääkin nimittäin niin jumissa, etten mä edes kunnolla tajunnut missä maassa olin 😀

Olen huomannut muuttuneeni ihmisenä aika paljon vaihdon aikana ja pelkäsinkin vähän, että tuntevatko tutut ihmiset täällä Suomessa mua enää oikeasti. Hanselin teorian mukaan tämä on ihan normaalia, ja aluksi olinkin varmasti vähän etäinen läheisiä kohtaan. Tämä oli vähän hassua, koska koen muuttuneeni vaihdossa enemmän ulospäinsuuntautuneeksi ja onneksi se etäisyyden tunne meni nopeasti ohi. Hanselin mukaan voi muuten myös olla vaikea puhua taas omaa äidinkieltään ja pakko myöntää että mua jopa vähän ahdisti kuulla pelkkää suomea joka puolelta. Silti en onneksi ole vahingossa puhunut täällä Suomessa englantia kuin kerran ja sekin oli vain pikkujuttu. Kahvilassa eräs nainen meinasi törmätä muhun ja pyysi sitä anteeksi, jolloin mä sitten vanhasta tottumuksesta vastasin no worrieseja takaisin, heh… 😀

Vaikkei paluushokki ole mulle iskenyt kovinkaan rajusti, silti vastaan haluavani takaisin Englantiin jos joku kysyy millaista on olla taas Suomessa. Suomi on myös kiva paikka, mutta rehellisesti kyllä mä olisin mieluummin Englannissa ja mulla onkin sinne kova ikävä. Odotan vaan niin kovasti kesää, kun päästään lyhyelle reissulle Lontooseen ja olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä, että en ehtisi hirveästi ikävöidä Englantia.

Ehkä jotain pientä koostettakin olisi hyvä käsitellä tästä koko kulttuurishokista kaikkine vaiheineen. Loppujen lopuksi kulttuurishokki oli mulle aika helppo juttu eikä mulle iskenyt mikään vaihe kovinkaan rajusti, vaikka joulun alla koti-ikävä oli suurimmillaan. Koen että syy tähän on se, että mun vaihto oli tosi lyhyt ja englantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan. Aiemmin kerroin Lewisin teoriasta, mutta esimerkiksi myös Hofsteden teorian mukaan näiden maiden kulttuurit ovat kohtalaisen lähellä toisiaan. Hofstede on määrittänyt tutkimuksissaan alunperin neljä eri ulottuvuutta, joilla voidaan mitata kulttuurien erilaisuutta. Hänen mukaansa esimerkiksi Englannissa individualismi ja maskuliinisuus ovat vahvempia kuin Suomessa, mutta itse en näissäkään huomannut rajua eroa. Toki huomasin paljon pieniä erilaisuuksia, mutta suuret jutut, kuten arvot ovat omasta näkökulmastani yllättävänkin samanlaisia englantilaisten ja suomalaisten välillä ja se totta kai helpottaa sopeutumista uuteen kulttuuriin.

Nyt kulttuurishokki taitaa olla kokonaisuudessaan mun osalta ohi ja täytyy myöntää että nämä vaihtelevat fiilikset olivat tosi mielenkiintoisia. Mitään suoria ja selkeitä vastauksia mihinkään en omista tunteistani saanut, mutta ehkä ihmisen tunneskaalaa ei ole tarkoitettukaan tulkittavaksi ihan sanatarkasti. Ja vaikka Suomi-ikävä olikin aika vahva joulun alla ja viimeiset päivät Englannissa olivat pahimpia, olen silti iloinen että mulla kulttuurishokki ei ollut tuon rajumpi kun olen kuullut tarinoita muilta. Silti näistä omista ajatuksista ja tunteista oppi todella paljon ja ehkä tunnenkin itseni nyt taas hiukan paremmin.

Jos sä olet kokenut paluushokin, miltä se susta tuntui? 🙂

Tässä tekstissä käytetyt lähteet:

http://opinto-opas.evtek.fi/4450.html

http://www.lossesintranslation.com/stages-of-immigration.php

http://www.copyblogwriter.com/the_exchange_student_survival_kit_download.pdf

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34859/Heino_Noora.pdf?se-

http://www.geerthofstede.nl/

×××
Liity lukijaksi Bloglovinin tai Blogit.fi -sivuston kautta!