• Lifestyle

    Synttäriviikko: 10 asiaa jotka bloggaaminen on opettanut minulle

    Näitä postauksia on näkynyt viime aikoina tosi paljon niin bloggaamisesta kuin yleisistä opituista asioista tiettyjen vuosien aikana, ja itse olen tykännyt tästä ideasta paljon! Mulla tätä kirjoittamista on siis takana torstaina vasta vuosi, mutta silti tämä lyhytkin aika on opettanut mulle jo tosi paljon.

     

    Nämä 10 asiaa bloggaaminen on opettanut minulle vuodessa

    1. Ole ylpeä omasta blogistasi.

    Mä itse olin aluksi todella epävarma omasta blogistani, kuvistani ja teksteistäni. En mä vieläkään tuota mitenkään täydellistä sisältöä, mutta miksi pitäisikään? Teen kuitenkin joka postaukseen parhaani ja omasta työstään täytyy totta kai olla ylpeä. Koska miksi en olisi?

    2. Negatiivisia kommentteja ei kannata pelätä.

    Niitä taitaa tulla kaikille jossain vaiheessa. Itse olen tainnut saada onneksi vasta yhden negatiivissävytteisen anonyymikommentin, mutta Facebookin puolella näkemyseroja ollaankin sitten tuotu kärkkäämmin esiin. Mitään vihakommentointia en ole kohdannut, vaikka bloggaamisen aloittaessani niitä pelkäsinkin aika paljon. Mutta näköjään niitä voi vältellä näinkin pitkän (vai lyhyen?) ajan!

    3. Bloggaaminen on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin.

    En olisi tätä aloittaessani kuvitellutkaan, kuinka moneen ihanaan tyyppiin tutustunkaan tätä kautta vain vuodessa! Yllättävän monen kanssa ollaan treffailtu jo livenäkin ja osan kanssa taas jutellaan välillä esimerkiksi Snäpin kautta. Parasta on se, että tätä kautta on löytynyt sellaisiakin uusia ystäviä, joiden kanssa juttu luistaa ilman pelkkää blogeista puhumistakin.

    4. Bloggaamisessa kehittyy todella nopeasti.

    Vuosi on tosiaan loppujen lopuksi lyhyt aika, mutta silti huomaan jo selvän kehityksen viime kevään ja tämän talven postausten välillä. Tässä kehittyy niin kirjoitus-, kuvaus- kuin editointitaidotkin, ja se on vaan loistava juttu! Se on myös niin mahtavaa, että tässä kehittyy ihan huomaamattaan.

    5. Ole rohkea ja uskalla.

    Vähän edelliseen liittyen, haluan muistuttaa että bloggaamisessa kaikki on mahdollista! Se, että saavutat toivomiasi asioita blogin suhteen ei vaadi alleen monien vuosien kokemusta. Täytyy vain olla rohkea ja uskaltaa tavoitella niitä juttuja, joiden haluat tapahtuvan koska loppujen lopuksi kaikki on pitkälti vain itsestäsi kiinni.

    6. Liika laskelmointi tappaa luovuuden.

    Vaikka haluamiaan juttuja täytyy tavoitella selkeästi, liika laskelmointi ei silti ole hyvästä. Varsinkin nyt viime aikoina ollaan puhuttu paljon siitä, että blogimaailmaan kaivataan enemmän sitä aitoutta. Ja mä myös liputan sen puolesta; nautin totta kai kauniista asetelluista kuvista, mutta tarkoitan oman luovuuden päästämistä valloilleen. Älä esimerkisi jätä postaamatta jotain, mistä haluaisit kirjoittaa mutta et usko aiheen kiinnostavan ketään.

    7. Elämä ei ole niin vakavaa.

    Jos sadoista asukuvista ei löydy sitä täydellistä otosta, se ei todellakaan haittaa. Ilme voi olla rento ja poseeraamaton ja huivi voi lepattaa vähän tuulen mukana, mutta silti se kuva voi olla todella kiva. Mulle on myös käynyt usein niin, että olen panostanut postaukseen tosi paljon, mutta kuukauden päästä toteankin ettei lopputulos ollutkaan oikeasti niin hyvä. Mutta ei se maailmaa kaada enkä siksi ole poistanut yhtäkään postaustani ja hyvä niin.

    8. Panosta hakukoneoptimointiin.

    Kirjoitin viime kesäkuussa postauksen mun meikkipöydästä, eikä se silloin saanut oikein minkäänlaista suosiota. Mutta just nappiin menneen hakukoneoptimoinnin vuoksi se nousee edelleen välillä kuukauden yhdeksi suosituimmista postauksista ja näyttökerrat ovat kasvaneet 20 kertaisiksi tässä vähän yli puolessa vuodessa.

    9. Ei ole noloa pyytää apua.

    Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä meistä kaikki voi osata kaikkea. Itse osaan pientä koodailua, mutta taidot eivät mitenkään riitä sellaiseen blogin ulkoasuun, mihin olisin tyytyväinen. Tästä syystä ostin aiemman blogini ulkoasun eivätkä banneritkaan ensimmäisiä lukuunottamatta ole omaa käsialaani. Mä bloggaan siksi, että tykkään kirjoittaa ja kuvata, en siksi että haluan koodailla blogin ulkoasua. Eikä mun tuosta syystä todellakaan tarvitse tyytyä omien taitojeni tuloksiin, jos en niihin ole tyytyväinen. Samoin esimerkiksi kuvausapua kannattaa ehdottomasti pyytää, koska sitä kautta voit tutustua uusiin kivoihin ihmisiin! Kavereilta olen myös saanut korvaamattomia neuvoja mieltä askarruttaviin kysymyksiin koskien blogia.

    10. Ole aidosti just sinä.

    Sanotaan että toiset meistä ovat persoonallisempia kuin toiset, mutta mä uskon että loppujen lopuksi meillä kaikilla on yhtä paljon sitä omaa persoonaa. Se vain pitää tuoda esille ja olla rohkeasti oma itsensä. Muita kopioimalla tai omaa persoonaa piilottelemalla tekee usein vain hallaa itselleen. Sä olet hyvä juuri tuollaisena ♡

    Mitä sä olet oppinut bloggaamisesta?

     

    ×××
    Muistakaa käydä jättämässä kysymyksiä eiliseen kysymyspostaukseen! ♡

     

  • Lifestyle

    Synttäriviikko: Kysy!

    Tällä viikolla mun blogi täyttää vuoden (jee!) ja siksi halusin tehdä tästä viikosta spesiaalimman. Tiedossa on uusi postaus joka päivä, liittyen tähän ensimmäiseen blogivuoteen, joten muistakaa pysyä kuulolla! Kuten tässä postauksessa lupailin, tällä viikolla tutustutaan synttäreiden kunniaksi enemmän minuun ja blogiin, ja mikä olisikaan parempi tapa tutustua muhun tarkemmin kuin perinteinen kysymyspostaus. Tämä on nyt mun ensimmäinen sellainen ja toivonkin siksi että kysymyksiä tulisi ihan kunnolla. Vastailen niihin todennäköisesti ensi viikon aikana, joten aikaa niiden jättämiseen on ainakin sunnuntaihin asti.

    Asiallisia kysymyksiä voitte siis jättää ihan maan ja taivaan väliltä! Vaihtoon liittyvät kysymykset erotan mielelläni erilliseen vastauspostaukseen jos niitä tulee tarpeeksi, mutta samalla toivon etteivät kaikki kysymykset liittyisi vain vaihto-opiskeluun heh 😀

     

    Kommenttikenttä on nyt teidän! ♡


    ×××
    Muista seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi!

     

  • Matkustelu

    Kulttuurishokki: Paluushokki

    Ajattelin että nyt voisi olla hyvä aika kirjoittaa Kulttuurishokki-sarjan viimeinen osa, kun olen viettänyt Suomessa hiukan yli kuukauden. Tämä sarja taitaa olla ensimmäinen postaussarja, jonka olen nyt toteuttanut loppuun asti ja tykkäsin kyllä kovasti. On ollut ihana kirjoittaa fiiliksiä ihan rehellisesti ja saada myös teiltä vertaistukea. Kiitos siis teille ♡

    Mutta asiaan, kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.

     

    Millainen vaihe on paluushokki?

    × Paluushokki saattaa iskeä ulkomailta kotimaahan paluun jälkeen, ja se on tavallaan käänteistä koti-ikävää

    × Ulkomailla vietetty aika on saattanut muuttaa sinua paljonkin ihmisenä ja se voi olla yksi syy, miksi paluushokki ilmenee

    × Suurimmaksi osaksi kyse on kuitenkin taas sopeutumisesta, sillä kun ulkomailla asumiseen on tottunut, tuntuu se vanha ja tuttu sittenkin vieraalta (Minttu Rädyn Maahanmuuttaja asiakkaana -kirjan mukaan kulttuuriin ei synnytä vaan kasvetaan, joka selittää tämän)

    × Paluushokin kesto vaihtelee ja joillekin se ei myöskään iske ollenkaan

    × On myös mahdollista, että paluushokki koetaan voimakkaammin kuin varsinainen shokkivaihe ulkomailla

    Millainen paluushokki mulla on ollut?

    Sanoisin että mulla ei ole ollut mitään rajua paluushokkia ja ehkä jopa koin paluushokin fiiliksiä enemmän viimeisinä päivinä Englannissa. Noista tunnelmista voit lukea lisää tästä. Suomessa mulla kuitenkin oli heti ensimmäisenä viikkona aika paljon menoa, joka helpotti kun ei tarvinnut miettiä Englantia niin paljoa. Seuraavaksi tulinkin sitten kipeäksi ja sairastelin puolitoista viikkoa, mutta koen senkin auttaneen mua paluushokin kohdalla. Kuumeessa mulla oli pääkin nimittäin niin jumissa, etten mä edes kunnolla tajunnut missä maassa olin 😀

     

    Olen huomannut muuttuneeni ihmisenä aika paljon vaihdon aikana ja pelkäsinkin vähän, että tuntevatko tutut ihmiset täällä Suomessa mua enää oikeasti. Hanselin teorian mukaan tämä on ihan normaalia, ja aluksi olinkin varmasti vähän etäinen läheisiä kohtaan. Tämä oli vähän hassua, koska koen muuttuneeni vaihdossa enemmän ulospäinsuuntautuneeksi ja onneksi se etäisyyden tunne meni nopeasti ohi. Hanselin mukaan voi muuten myös olla vaikea puhua taas omaa äidinkieltään ja pakko myöntää että mua jopa vähän ahdisti kuulla pelkkää suomea joka puolelta. Silti en onneksi ole vahingossa puhunut täällä Suomessa englantia kuin kerran ja sekin oli vain pikkujuttu. Kahvilassa eräs nainen meinasi törmätä muhun ja pyysi sitä anteeksi, jolloin mä sitten vanhasta tottumuksesta vastasin no worrieseja takaisin, heh… 😀

    Vaikkei paluushokki ole mulle iskenyt kovinkaan rajusti, silti vastaan haluavani takaisin Englantiin jos joku kysyy millaista on olla taas Suomessa. Suomi on myös kiva paikka, mutta rehellisesti kyllä mä olisin mieluummin Englannissa ja mulla onkin sinne kova ikävä. Odotan vaan niin kovasti kesää, kun päästään lyhyelle reissulle Lontooseen ja olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä, että en ehtisi hirveästi ikävöidä Englantia.

     

    Oliko kulttuurishokki kokonaisuudessaan mulle hankala?

    Ehkä jotain pientä koostettakin olisi hyvä käsitellä tästä koko kulttuurishokista kaikkine vaiheineen. Loppujen lopuksi kulttuurishokki oli mulle aika helppo juttu eikä mulle iskenyt mikään vaihe kovinkaan rajusti, vaikka joulun alla koti-ikävä oli suurimmillaan. Koen että syy tähän on se, että mun vaihto oli tosi lyhyt ja englantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan. Aiemmin kerroin Lewisin teoriasta, mutta esimerkiksi myös Hofsteden teorian mukaan näiden maiden kulttuurit ovat kohtalaisen lähellä toisiaan. Hofstede on määrittänyt tutkimuksissaan alunperin neljä eri ulottuvuutta, joilla voidaan mitata kulttuurien erilaisuutta. Hänen mukaansa esimerkiksi Englannissa individualismi ja maskuliinisuus ovat vahvempia kuin Suomessa, mutta itse en näissäkään huomannut rajua eroa. Toki huomasin paljon pieniä erilaisuuksia, mutta suuret jutut, kuten arvot ovat omasta näkökulmastani yllättävänkin samanlaisia englantilaisten ja suomalaisten välillä ja se totta kai helpottaa sopeutumista uuteen kulttuuriin.

     

    Nyt kulttuurishokki taitaa olla kokonaisuudessaan mun osalta ohi ja täytyy myöntää että nämä vaihtelevat fiilikset olivat tosi mielenkiintoisia. Mitään suoria ja selkeitä vastauksia mihinkään en omista tunteistani saanut, mutta ehkä ihmisen tunneskaalaa ei ole tarkoitettukaan tulkittavaksi ihan sanatarkasti. Ja vaikka Suomi-ikävä olikin aika vahva joulun alla ja viimeiset päivät Englannissa olivat pahimpia, olen silti iloinen että mulla kulttuurishokki ei ollut tuon rajumpi kun olen kuullut tarinoita muilta. Silti näistä omista ajatuksista ja tunteista oppi todella paljon ja ehkä tunnenkin itseni nyt taas hiukan paremmin.

    Jos sä olet kokenut paluushokin, miltä se susta tuntui? 🙂

     

     

    ×××
    Liity lukijaksi Bloglovinin tai Blogit.fi -sivuston kautta!