KUN PELKO YRITTÄÄ VOITTAA - ELLI

KUN PELKO YRITTÄÄ VOITTAA


Mua pelottaa, ja mua ahdistaa kun oon pikkuhiljaa tajunnut sen. Maailman tilanne on nykyään niin hullu, ja mä olen aina ollut se joka toitottaa ettei pelolle saa antaa valtaa. Siksi mua ahdistaa ja ärsyttää koska olen viime viikkoina tajunnut että hei, kyllä mäkin pelkään.

Mä en tosiaan näytä mun pelkoa ulospäin ja jaksan kyllä edelleen tsempata muita olemaan pelkäämättä. En oo myöskään sanonut tota vielä kertaakaan ääneen että pelottaa, mutta oon alkanut pysähtyä omiin ajatuksiini kun tajuan että mua pelottaa elää tässä maailmassa.
Meidän maailma on niin käsittämättömän sairas. Ensin tää kaikki oli lähinnä vaan vihaa ja inhoa, joka sitten kanavoitui siihen pelottomuuden julistamiseen. Nyt pikkuhiljaa se pelkokin nostaa silti päätään, ja se vähän hävettääkin mua koska mä itse olen ollut pelkäämistä vastaan.



Jännitän myös sitä, että koska mun mieli antaa pelolle periksi ja antaa sille sen kuuluisan vallan. En siis silti ole antanut pelolle valtaa, ainakaan vielä. Mä edelleen matkustelen ja teen kaikkea mitä haluankin. Pelko ei rajoita mun elämistä mitenkään ja se on ihan loistava juttu. En tiedä mitä tapahtuisi, jos mun elämä alkaisikin rajoittumaan tämän takia, mä varmaan musertuisin täysin. Mä taistelen vielä ja koitan kovasti siirtää pelkoajatuksia syrjään ja oon siinä onnistunutkin. Ainakin toistaiseksi.

Varmasti kaikki jo arvasivatkin, että tää pelko kohdistuu terrorismiin. Mua pelottaa ajatus ulkomaille lähdöstä, koska pelkään iskuja vaikka pelko ei vielä olekaan estänyt mua lähtemästä. Mutta mä tiedostan hyvin että tää ei ole vain ulkomaiden ongelma, vaan ehkä musertavin hetki oli se, kun tajusin bussissa töistä tullessani miettiväni että mitä jos tässä nyt räjähtäisi. Mä siis ajattelen pelkoa jo kotimaassakin, ja tuo kerta ei ole jäänyt viimeiseksi. Tampere on yksi Suomen isoimmista kaupungeista, mutta pieni maailman mittakaavassa, ja silti mä olen täällä väkijoukossa miettinyt, että mitä jos.



Silti terrorismi ei ole ainoa asia mikä mua pelottaa. Oon huomannut ajattelevani pelokkaasti myös lentämistä ja autolla ajamista. Lentäminen on tilastollisesti turvallisin matkustustapa, mutta mitä jos satunkin olemaan just siinä viallisessa lentokoneessa? Tai jos joku mun läheinen sattuu olemaan? Viime aikoina autossa istuessani olen pohtinut, että mitä jos toi vastaantuleva auto alkaakin vain kaasuttaa lisää ja ajaa meitä päin. Tai entäpä jos esimerkiksi jossain kauppakeskuksessa tai koulussa alettaisiin ampua? Tai jos meidän talo syttyisi palamaan keskellä yötä?

Mä pelkään myös ihan hirveästi mun läheisten puolesta. Muutama viikko sitten mun äidin ja veljen piti lähteä ajamaan meille Tampereelle, mä en saanut kumpaakaan viestillä kiinni yli tuntiin. Mun päässä kävi hirveästi skenaarioita erilaisista kolareista ja loppujen lopuksi päädyinkin soittamaan ja toteamaan että ei heidän edes olisi pitänyt vielä lähteä. Yhtenä päivänä saanut poikaystävää kiinni ja pelkäsin jo jotain ampumatapausta, vaikka hän olikin vain palaverissa. Mulla on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta en mä ole silti koskaan ensimmäisenä pahinta ajatellut tai pelännyt.



Miksi mä en luota enää elämään? Tai toisiin ihmisiin? Monesti olen huomannut ajattelevani jostakusta itselleni täysin vieraasta ihmisestä, että mitä jos hänellä olisi pommi, ase tai puukko. Ja ei, nämä mun ajatukset ei kohdistu missään nimessä vain maahanmuuttajiin, kyllä me ihan syntyperäiset suomalaisetkin osataan napsahtaa. Mutta miksi mä ylipäänsä heti ajattelen näin kun vielä vuosi sitten en pelännyt tai miettinyt mitään tällaista.

En tiedä edes onko tähän mitään syytä. Musta on kuitenkin tärkeää, että olen tiedostanut tän asian ja voin siten tarkkailla omia ajatuksiani enemmän. Ehkä jopa jossain vaiheessa pystyn käsittelemään ajatuksiani paremmin ja ehkä sitten päästä tästä yli. Tai ainakin ehkä opin tunnistamaan nämä ajatukseni ja siten saatan välttää sen että pelko saisi vallan. Voi olla, etten voita tätä pelkoa koskaan, mutta ei sillä niin olekaan merkitystä. Sillä on, miten mä käsittelen sitä ja kuinka annan sen näkyä.



Tosiaan en ole vielä antanut pelolle valtaa, enkä missään nimessä toivo kenenkään tekevän niin. Jatkan edelleen sen toitottamista, ettei pelko saa estää elämistä vaikka itse myönnänkin pelkääväni. Mutta mä teen kaikkeni, että mun elämä silti jatkuu normaalina niin kuin sen kuuluisikin koska pelolle ei saa antaa valtaa.

Taisteleeko muut tämän aiheen parissa? Onko maailman tapahtumat vaikuttaneet sun ajatuksiin?

28 kommenttia

  1. Mielettömän hyvä teksti ♥ Mä itse kirjoittelin kanssa alkuvuodesta hieman samasta aiheesta, sillä olen myöskin huomannut tämänhetkisen maailmantilanteen vuoksi saavani pieniä pelkotiloja yleisillä paikoilla ja tulee mietittyä kaikkea mahdollista kamalaa, jossei saa heti läheisiään kiinni :/ Mä tosin olen sitä mieltä, että pieni pelko on ihan hyvästä ja suojaa meitä niiltä itsestä pelottavilta tuntuvista tilanteista :) Jos haluat käydä lukemassa enemmän mun mietteitä samasta aiheesta niin kurkkaa ihmeessä mun postaus täältä: http://anenblogi.blogspot.fi/2017/01/pelko-lamaannuttaa.html

    ♥: Ane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva kuulla, käynkin lukaisemassa ton! :) Jep, jotenkin kauheaa että maailman tilanne vaikuttaa omaan ajatusmaailmaankin näin paljon. Mutta totta, pelkokin voi olla sopivassa määrin ihan hyvä juttu!

      Poista
  2. Mä taistelen tän saman asian kanssa ja oon myös huomannut että monissa jutuissa se pelko on ottanutkin vähän valtaa. Oon ihan samanlainen, että jos joku läheinen ei vastaa puhelimeen oon jo ihan varma että se on joutunut liikenneonnettomuuteen. Keksin oikeastaan mitä vaan! Vaikka että se on tukehtunut ruokaillessa.. 😅 Mutta joo, kyllä maailman tapahtumat ovat vaikuttaneet mun ajatuksiin. Pelottaa jopa lähteä blockfesteille vaikka kyllä siellä aika hyvät turvajärjestelmät pitäis kaippa olla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä voiko tässä nyt sanoa että hyvä kun joku samaistuu, kun ei tää kokonaisuudessaan niin hyvä juttu kuitenkaan ole... :D No niinpä, sellainen pieni pelko kolkuttelee takaraivossa tollaisissa isoissa tapahtumissa, mutta silti niitä ei saa jättää pelon takia kokematta!

      Poista
  3. Siis tämä teksti voisi olla kuin mun kirjoittama! :) Voisinkin ehkä kirjoittaa joskus aiheesta jos tulee näin paljon kaikkea mieleen! Oon myös koittanut olla antamatta pelolle sitä valtaa, mutta kyllä muakin on alkanut pelottamaan :/ En voi sille mitään ja vaikka kuinka sanoin etten anna terrorismin vaikuttaa niin minkäs ihminen itselleen voi? Viimeksi Nizzassa huomasin, että vaistomaisesti pelkäsin jokaista rekkaa ja isompaa ajoneuvoa.. Turvallisuutta lisäsivät kyllä sotilaat joita nähtiin useamman kerran ja oikesti mun mielestä niitä voisi olla enemmän jokaisessa kaupungissa! Mutta koitan olla pelkäämättä enkä anna sille sitä valtaa etten matkustaisi.

    Lentämispelko on vähän mulla itselläni helpottanut. Silti edelleen se aina hiukan hirvittää vaikkei niin paljon kuin joskus ennen. Mulla alkoi vasta lentopelko kun aloin matkustelemaan enemmän ja puolestaan kun oon nyt istunut lentokoneessa kymmenniä ja kymmeniä kertoja niin se on helpottanut. Nyt taas oon hiukan alkanut pelkäämään auton kyydissä kun joskus luin tai joku sanoi, että lentokoneella on turvallisempaa kuin autolla, niin nyt ajattelen/pelkään jos autolla ajaessa käy jotain :/

    Silti koitan olla positiivinen ja ajatella miten hyvä paikka maailma on. Pitää tosiaan vaan luottaa, että elämä kuljettaa ja kaikista pahoista jutuistakin selviää <3 Lentäessä aina ajattelen, että jos kuolen niin kuolen mun rakas viereillä ja toteuttaessa taas yhtä mun unelmista. Tuo auttaa mua todella paljon.

    Toivon, että sun pelot helpottavat ja niistä on hyvä kirjoittaa ja puhua!<3 Ja on myös hyvä, että ymmärtää mistä pelot johtuvat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla etten tosiaan ole ainoa vaikkei tällaista kenellekään toivoisikaan! Ja kirjoita ihmeessä, lukisin mielelläni muidenkin kokemuksia :) Niinpä, ajatuksille ei voi mitään ja niiden on annettava vain tulla, ja tärkeää on silloin niistä huolimatta osata kontrolloida itseään ja omaa käyttäytymistään. Ja luulen, että mulla helpottaa kun kirjoitin ajatukset tänne, usein kirjoittaminen auttaa tyhjentämään pään niistä kyseisistä ajatuksista.

      Hei toi on hyvä vinkki, että ajattelee kaiken ainakin päättyvän hyvin mikäli jotain tapahtuisi! Täytyy muistaa tuo :) Tsemppiä sulle myös paljon!<3

      Poista
  4. Tosi hyvä kirjoitus! Itsekin mietin hyvin usein terrorismia ja jopa pelkään sitä. Myös läheisistä on aina suuri huoli. Aivan kuten itsekin sanoit, ei kuitenkaan pidä antaa pelolle valtaa vaan muistaa elää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Läheisten puolesta mäkin pelkään enemmän, menettämisen pelko on nimittäin kasvanut viime vuosina ihan älyttömästi.

      Poista
  5. Tosi hyvä kirjoitus! ♥ Oon koko elämäni pelännyt lentämistä. En tiedä mistä tää pelko on tullut, koska ei kukaan mun läheisistä tai sukulaisista oo ikinä ollut missään lento-onnettomuudessa. Muistan kun olin lähdössä syksyllä 2013 Lontooseen, mä itkin koko edellisen illan, koska pelkäsin niin paljon lentämistä. Mutta nyt myöhemmin oon onnellinen, että kohtasin mun pelon, koska Lontoon matka oli aivan mieletön kokemus! :D
    Mun sukulaisia asuu mm. Englannissa, Australiassa ja Ruotsissa ja pelkään heidän puolestaan välillä. Pelästyin varsinkin silloin kun kuulin Tukholmassa tapahtuneesta välikohtauksesta, mutta onneksi sukulaisilleni ei käynyt mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Voi ei, pelko on kamala tunne ja voin vaan kuvitella kuinka kamalalta noin iso pelko tuntuu :/ Nimenomaan, kaikki paha tuntuu olevan niin kovin lähellä että turvallisuus tuntuu kaukaiselta. Onneksi ei tosiaan käynyt mitään, huh!!

      Poista
  6. Älyttömän hyvin kirjoitettu teksti <3 Oon sun kanssa samoilla linjoilla ja pelkään just samoja asioita ja samalla tavalla. Aihe sopi hyvin tämän hetkiseen maailman tilanteeseen. Mistä muuten toi ihana lippis on? 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Lippis on BikBokista, siitä Coca-Cola -mallistosta :D

      Poista
  7. Täällä kans yks, joka ajattelee ihan samoin! Mutta ei tästä elämästä ikinä voi tietää, pitää vaan yrittää olla ajattelematta, että mitään pahaa ei tulis tapahtumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, tää on vähän taistelua itseään vastaan omassa päässä, mutta jos pelottomuus voittaa, on se todellakin sen arvoista! :)

      Poista
  8. Nyt meidän ajatukset osuu kyllä ihan yksiin! Mä huomaan kans miettiväni kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita matkustaessa, leffateatterissa tai isoissa tapahtumissa. Ja pelkään hirveesti myös kun tiedän että joku mulle tärkeä on matkalla Suomessa tai ulkomailla. Ja mulle tää pelko on kans tullut ihan tässä puolen vuoden sisällä kun joka paikassa tapahtuu aina vaan kamalampia asioita ja useammin :/

    En mäkään matkustelua lopeta, mutta matkustuspäivät ulkomaille stressaa mua hirmu paljon kun mietin lentokoneen putoamista tai terrori-iskua lentokentällä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä se väkisinkin vetää mielen mustaksi ja tuo varovaisuutta elämään... Tuttu tunne, elämistä ei saa lopettaa pelon vuoksi mutta kyllä se vähän turhauttaa kun omien ajatusten takia ei ehkä voi nauttia enää niin täysin rinnoin :(

      Poista
  9. Huippu hyvä teksti! :) ja oon niiiiiin kade tuosta lippiksestä :D

    VastaaPoista
  10. Erittäin hyvin kirjoitettu teksti Elli! Mun mielestä on tosi tärkeetä, että tämmösistä asioista puhutaan, ja uskon että varmasti suakin voi auttaa se, että kirjottaa näistä asioista ja laittaa ne ajatuksensa järjestykseen.
    Itse tsemppaan kanssa aina sen puolesta, ettei pelolle tule antaa valtaa, vaikka kyllä muakin on alkanut pelottamaan huomattavasti enemmän. Oon jo monen vuoden ajan käynyt Lontoossa useamman kerran vuodessa, ja kyllä oon etenkin viimeisimmän vuoden aikana huomannut sielläkin poliisien läsnäolon kasvun ja miten turvallisuuteen suhtaudutaan yhä vakavammin. Samaan aikaan onhan se helpottavaa nähdä muutoksia, mutta toisaalta se myös lisää pelkoa sillä tiedät asian olevan todellinen ongelma, eikä vaan omaa kuvitelmaa. Viimeksikin kun Lontoossa oltiin ja meidän piti mennä sille sittemmin peruuntuneelle Adelen keikalle, niin jännitin sitä kyllä pitkään vaikka aiemmin en ole Lontoossa (taikka muualla) järjestettyjä keikkoja lainkaan pelännyt. Mietin jo päässäni kaikkea että täytyy kirjoittaa tärkeät puhelinnumerot lapulle, jos jotain sattuu enkä pääsekkään hotelliin ja akku loppuu, ja että täytyy tarkistaa kaikki poistumisreitit ja muut heti paikalle päästyämme. Ennen keikkaa Adelen tiimi jopa lähetti sähköpostia koskien turvallisuusjärjestelyitä ja kyllä tämä kaikki herättää sen tunteen, että jotain voisi oikeasti tapahtua. Pelkääminen on sinänsä turhaa, sillä jos satut siihen tilanteeseen, niin sulla vaan kävi aivan kauhean huono tuuri, mutta vaikkei antaisi pelolle valtaa, niin ei sitä voi vaan kieltää itseään pelkäämästä. Voi olla hyvä olla ehkä hiukan enemmän varuillaan, kunhan ei anna sen pelon estää mitään suunnitelmia. Enemmän oon ite kanssa kokenut terrorismin olevan uhka ulkomailla, mutta kyllä se muhunkin iski aivan kuten kirjoitit, kun kävelin espalla ilmaiskonserttia kuuntelemaan jääneen joukon läpi ja yhtäkkiä mietin, että mitä jos tässä räjähtäisi pommi. Terrorismista on siis mullekin jäänyt selvästi alitajuntaan joku hälytyskello, joka voi lähteä soimaan ihan koska vaan. Sekin on aika hirvittävä ajatus.
    Muakin aina pelottaa läheisten tähden, etenkin kun on kavereita jotka asuu Lontoossa ja Ruotsissa. Brysselin iskujen sattuessa yksi tuttavani joutui aivan tapahtumien ytimeen. Maailma on nykyään vaan niin pieni paikka kun on tuttuja ja kavereita ja ystäviä vaikka missä maissa ja monet matkustelee ympäri maailmaa. Olin aina myös ajatellut, että eihän meillä täällä Suomessa voi mitään sattua, mutta Tukholman iskut heikensivät tätä turvallisuuden tunnetta.
    Muutenkin sun kaikki ajatukset kuulostivat niin tutulta ja on ihanaa että kirjoitit aiheesta! Mullakin tää pyöri mielessä sillon ennen Lontoon reissua ja tätä oli tarkoitus vähän käsitellä keikkapostauksen yhteydessä, mutta ei tullut keikkaa eikä sitten postaustakaan. Ihanaa kuitenkin lukea, ettei ole yksin tällasten fiilisten kanssa😌

    Sara V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon😍 Jep, heti tämän julkaistuani olo tuntui jo kevyemmältä; kirjottaessa voi ajatuksia koittaa jättää siihen tekstin muotoon vaikkei ajatukset kokonaan päästä häviäisikään. Nimenomaan, turvaahan ne raskaasti aseistetut poliisit tavallaan tuo mutta samalla saa ajattelemaan kuinka sairas maailma onkaan kun me todellakin tarvitaan niitä. Pahinta tässä on juurikin se, että tajuaa kuinka pahasti meidän maailma on sairastunut...

      Voi ei, toivottavasti sun tuttavalle ei kuitenkaan käynyt mitään! Tuntuu että kaikki paha tulee vaan jatkuvasti lähemmäs ja se ahdistaa niin paljon. Ja niinpä, toisaalta hyvä osata olla varuillaan, mutta samaan aikaan ei todellakaan voi antaa pelon voittaa ajatuksista huolimatta. Elämä olisi varmasti vielä pahempaa jos pelon takia pitäisi lukittautua neljän seinän sisään. Kiitos paljon vertaistuesta<3

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe! :) Olen huomannut, että maailman tapahtumat ovat vaikuttaneet omaankin ajatteluun etenkin matkustelun suhteen (jotenkin kaikki nuo terrori-iskut ovat vähentäneet matkustusintoa). Huomaan myös joskus jossakin tosi isossa väkijoukossa/massatapahtumassa ajattelevani tuota, että mitä jos nyt jysähtäisi.. Mutta pääosin pyrin olemaan ajattelematta asiaa ja olla pelkäämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo inhottavan usein nykyään huomaa joutuvansa työntämään pelkoajatuksia syrjään ja se on niin kamalaa :/

      Poista
  12. Komppaan kaikkia! Tosi hyvin kirjoitettu teksti siis!

    Tää aihe vois olla ihan mun kirjottama. Hirvittää, ällöttää ja pelottaa tää sairas maailma. Terrorismi, sodat, onnettomuudet, eläinrääkkäys jne., päättäjien teot. Kuolema ja omalla tavalla tulevaisuus. Vaikka nuo asiat on pelottavia ja mietityttää niin mää oon päättäny, että mä elän. Elän enkä anna nuiden asioiden vaikuttaa mun elämään. Mietitään sitten kun on se tilanne ja parannetaan maailmaa sillä tavalla kun pystytään. Eletään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Voi että sulla on oikea asenne! Elämää ei vaan voi hukata pelkäämiseen koska pelko ei todellakaan ole sen arvoista. Täytyy oppia taistelemaan niitä omia ajatuksia vastaan ja jatkaa omaa elämää pää pystyssä<3

      Poista
  13. Hyvä että kirjoitit tästä! Aika moni varmaan samaistuu tähän tekstiin jollain tasolla, minä mukaan lukien. On lohduttavaa kuulla, ettei ole ainut, ketä pelottaa. Mulla tulee aina välillä pelkotiloja ja ne liittyy usein just samanlaisiin juttuihin, mistä sä tässä kirjoitit: pelkään, että läheiselle on sattunut jotain.

    Kiitos tästä postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :) Läheisten menettämisen pelko osaa kyllä kasvaa toisinaan liiankin suureksi. Tsemppiä sulle ihan älyttömästi<3

      Poista
  14. Erittäin ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu teksti!
    Väistämättäkin alkaa pelot kummittelemaan jos vähänkään seuraa maailman menoa.. Mutta aivan kuten sanoit, peloille ei saa antaa valtaa! Olin kuollakseni kauhuissani ennen taannoista Pariisin matkaani, mutta sysäämällä pelot sivuun nautin matkasta tosi paljon! Mietin, että jos nyt pamahtaa ja kuolen niin se oli sitten tarkoitettu niin! Enemmän katuisin jos en matkustaisi eikä missään pamahtaisikaan.. :D
    Meidän pitää vain elää elämäämme ja yhdessä sysätä pelot sivuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! :) Toi auttaa myös mua tässä kun ajattelen että mistä jäänkään paitsioon jos annan pelolle vallan, ja se on paljon pahempi juttu.

      Poista